Wikipedia

Tom Hanks

yhdysvaltalainen näyttelijä

Tämä artikkeli kertoo yhdysvaltalaisesta näyttelijästä. Samannimisestä seismologista kertoo artikkeli Tom Hanks (seismologi).

Thomas Jeffrey ”Tom” Hanks (s. 9. heinäkuuta 1956 Concord, Kalifornia) on yhdysvaltalainen näyttelijä ja elokuvantekijä. Hanks on voittanut urallaan kaksi parhaan miespääosan Oscar-palkintoa.

Tom Hanks
Tom Hanks vuonna 2019.
Tom Hanks vuonna 2019.
Henkilötiedot
Koko nimi Thomas Jeffrey Hanks
Syntynyt9. heinäkuuta 1956 (ikä 67)
Concord, Kalifornia, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat
Kreikka
Ammatti näyttelijä, elokuvantekijä
Puoliso Samantha Lewes (1978–1987)
Rita Wilson (1988–)
Lapset 4; Colin Hanks
Näyttelijä
Aktiivisena 1979–
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hanks aloitti uransa teatterissa 1970-luvun loppupuolella. Näyteltyään television komediasarjoissa 1980-luvun alussa Hanks sai ensimmäisen merkittävän elokuvaroolinsa vuoden 1984 komediassa Splash. Hanks on esiintynyt myös muun muassa elokuvissa Big (1988), Philadelphia (1993), Forrest Gump (1994), Apollo 13 (1995), Pelastakaa sotamies Ryan (1998), Vihreä maili (1999), Cast Away – tuuliajolla (2000) ja Da Vinci -koodi (2006) sekä ääniroolissa Toy Story -elokuvasarjassa. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä ohjaaja Steven Spielbergin kanssa.

Nuoruus muokkaa

Hanks syntyi Concordissa Kaliforniassa vuonna 1956. Hänen isänsä Amos Hanks oli ravintolakokki ja äitinsä Janet tarjoilija.[1] Amos oli englantilaista ja irlantilaista sukua ja Janet portugalilaista.[2][3] Perheeseen kuuluivat myös Tomin isosisko ja isoveli sekä pikkuveli, näyttelijä Jim Hanks. Perhe muutti usein isän työn perässä Janetin hoitaessa lapsia kotona. Pariskunta erosi vuonna 1962, ja Amos vei kolme vanhinta lasta mukanaan Renoon Nevadaan. Siellä hän meni uudelleen naimisiin, ja kahdeksanlapsinen uusioperhe muutti muutaman vuoden kuluttua Pleasant Hillsiin Kaliforniaan. Uuden avioeron jälkeen Amos muutti lapsineen Oaklandin seudulle. Isän työn vuoksi lapset saivat olla paljon toistensa seurassa ja katsella televisiota, mitä Hanks on myöhemmin muistellut lämmöllä.[1]

Hanks kävi Oaklandissa Bret Harten yläastetta. Vaihteleva perhe-elämä oli antanut hänelle kyvyn sopeutua uusiin tilanteisiin ja kaveripiireihin, ja hänestä oli tullut luokan hauskuuttaja. Hanks liittyi 14-vuotiaana fundamentalistiseen kristilliseen yhteisöön muutamaksi vuodeksi. Hän kävi Oaklandin Skyline High Schoolin ja sai siellä keskinkertaisen C:n keskiarvon. Hän alkoi myös näytellä koulunsa teatterissa ja ottaa näyttelijäntunteja, ja viikonloppuisin ja kesäisin hän työskenteli hotellipoikana.[1]

High schoolin jälkeen Hanks aloitti Chabot Community Collegen, missä hän jatkoi näyttelemistä ja kävi teatterikurssin. Vuonna 1976 Hanks sai teatteristipendin Kalifornian osavaltionyliopistoon Sacramentoon. Hän sai myönteistä huomiota roolisuorituksistaan, joten ohjaaja Vincent Dowling antoi hänelle paikan Clevelandissa järjestetyllä Shakespeare-kesäfestivaalilla. Palattuaan syksyllä Kaliforniaan Hanks jätti collegen kesken ja meni töihin elättääkseen avovaimoaan ja vastasyntynyttä lastaan. Seuraavaksi kesäksi Hanks palasi Clevelandiin, missä hän sai aiempaa isompia rooleja ja vuoden näyttelijän palkinnon.[1]

Syksyllä 1978 Hanks muutti perheineen New Yorkiin.[1] Siellä Hanks eli aluksi työttömyyskorvauksella. Hän näytteli ilman palkkaa Riverside Shakespeare Company -teatteriseurueessa ja koe-esiintyi televisiosarjoihin ja -mainoksiin. Kesäksi 1979 hän palasi Clevelandiin.[4]

Ura muokkaa

Hanks sai syksyllä 1979 sivuosan halvasta kauhuelokuvasta Hän tietää, että olet yksin (1980). Se johti koe-esiintymisiin New Yorkissa ja Los Angelesissa. Kaliforniassa Hanks sai ABC:ltä 50 000 dollarin sopimuksen ja aluksi roolin Lemmenlaivan yhdessä jaksossa. Sitä seurasi päärooli naiseksi pukeutuvana miehenä komediasarjassa Bosom Buddies, jota esitettiin 38 jakson ajan vuosina 1980–1982. Hanks kertoo oppineensa ensimmäisissä televisiorooleissaan puhumaan ja elehtimään hillitymmin kuin teatterissa. Bosom Buddiesin jälkeen Hanks näytteli vuonna 1982 Taxissa, Onnen päivissä ja Perhe on parhaassa sekä televisioelokuvassa Rona Jaffe’s ”Mazes and Monsters”, josta hän sai hyvät arvostelut.[4]

 
Hanks vuonna 1989.

Hanks teki läpimurtonsa elokuvanäyttelijänä Ron Howardin ohjaamassa komediassa Splash (1984), jossa hän esittää sitoutumiskammoista miestä, joka rakastaa merenneitoa. Hanksin rooli oli hänen aiempia televisiorooleja vakavampi. Hanksin toinen elokuva, Polttarit, julkaistiin pian Splashin jälkeen. Kumpikin elokuva menestyi hyvin, ja Hanksista tuli niiden myötä tunnettu ja suosittu näyttelijä. Hanksin seuraavat elokuvat 1980-luvun puolivälissä eivät kuitenkaan menestyneet niiden veroisesti.[5]

Elokuvakoomikkojen eturiviin Hanksin nosti Penny Marshallin ohjaama fantasiakomedia Big (1988), jossa Hanks esittää lasta aikuisen vartalossa. Hanks sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden. Muutaman vähemmän menestyneen ja heikommin arvostetun elokuvan jälkeen Hanks piti yli kahden vuoden tauon näyttelemisestä ja vietti aikaa uuden vaimonsa ja sairaan isänsä seurassa.[6]

1990-luvun alussa Hanks näytteli useassa menestyselokuvassa, kuten baseball-valmentajana elokuvassa Omaa luokkaansa (1992) ja romanttisessa komediassa Uneton Seattlessa (1993). AIDS-potilaan roolista elokuvassa Philadelphia (1993) Hanks voitti parhaan miespääosan Oscar-palkinnon. Roolistaan yksinkertaisena historian sivustakatsojana elokuvassa Forrest Gump (1994) Hanks ansaitsi 60 miljoonaa dollaria ja toisen parhaan miespääosan Oscar-palkintonsa.[7] Hanks oli ensimmäinen näyttelijä, joka voitti perättäiset parhaan miespääosan Oscarit sitten Spencer Tracyn.[8]

Draamaelokuvassa Apollo 13 (1995) Hanks esittää vaikeuksiin joutuvaa astronauttia. Hanksin ensimmäinen ohjaustyö oli vuoden 1996 musiikkielokuva That Thing You Do!.[7] Vuonna 1995 ilmestyi myös animaatioelokuva Toy Story – leluelämää, jossa Hanks ääninäyttelee Woody-nimistä lelu-cowboyta. Hän palasi rooliin myös elokuvan jatko-osissa 1999, 2010 ja 2019.[8]

Steven Spielbergin toiseen maailmansotaan sijoittuvassa sotadraamassa Pelastakaa sotamies Ryan (1998) Hanks esittää pelastusretkellä olevan joukkueen johtajaa; hän sai roolista jälleen Oscar-ehdokkuuden. Romanttisessa komediassa Sinulle on postia (1998) Hanks palasi komedian pariin. Vihreä maili (1999) ja Cast Away – tuuliajolla (2000) olivat taas vakavampia elokuvia, ja jälkimmäisestä Hanks sai viidennen Oscar-ehdokkuutensa. Vuonna 2001 Hanks tuotti minisarjan Taistelutoverit.[9]

 
Hanks vuonna 2016.

Hanksin 2000-luvun alun menestyselokuvia ovat Matkalla Perditioniin (2002), Ota kiinni jos saat (2002) sekä Robert Langdonin rooli Dan Brownin kirjoihin perustuvissa elokuvissa Da Vinci -koodi (2006), Enkelit ja demonit (2009) ja Inferno (2016).[9][8]

Hanks näytteli 2007 afgaaneja 1980-luvulla Neuvostoliittoa vastaan tukenutta senaattori Charlie Wilsonia elokuvassa Charlie Wilsonin sota. Elokuvassa Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä (2011) Hanks on puolestaan syyskuun 11. päivän terrori-iskussa kuollut isä. Tieteiselokuvassa Pilvikartasto (2012) hänellä oli kuusi roolia.[8] Hanksin toinen ohjaustyö on vuoden 2011 elokuva Larry Crowne – Uusi mahdollisuus,[10] ja Broadway-debyyttinsä Hanks teki vuonna 2013 näytelmässä Lucky Guy.[9] Hän sai siitä Tony-ehdokkuuden.[8]

Hanksin vuoden 2013 elokuvia olivat Captain Phillips ja Saving Mr. Banks, joka kertoo Walt Disneyn yrityksestä saada oikeudet P. L. Traversin Maija Poppaseen. Vakoojien sillassa Hanks näyttelee asianajaja James B. Donovan, joka yrittää neuvotella kylmän sodan aikana lentäjä Fracis Gary Powersin vapautusta.[8]

Hanks näytteli 2016 elokuvissa Kuninkaan hologrammi ja tositarinassa Sully – uroteko Hudson-joella. Jälkimmäisessä Hanksin roolihahmo on onnistuneen pakkolaskun Hudsonjokeen tehnyt Sully Sullenberger. Hanks on draamassa The Post (2017) The Washington Postin päätoimittaja Ben Bradlee ja elämäkerrassa A Beautiful Day in the Neighborhood (2019) Fred Rogers. Siitä hän sai uransa kuudennen Oscar-ehdokkuuden.[8]

Hanks palasi 2020 toisen maailmansodan aiheisiin, kun hän esitti elokuvassa Greyhound laivastokomentajaa. Hän oli myös käsikirjoittamassa elokuvaa. Hanksin seuraavia elokuvia olivat News of the World (2020), postapokalyptinen Finch (2021) ja Elvis (2022). Elviksessä Hanks näyttelee Elvis Presleyn manageria Tom Parkeria.[8] Siitä Hanks sai uralleen poikkeuksellisen huonoja arvioita, ja hän oli jopa ehdolla Razzieen.[11]

Yksityiselämä muokkaa

Hanksin ensimmäinen vaimo oli näyttelijä Samantha Lewes, jonka kanssa hän oli naimisissa 1978–1987. He saivat pojan ja tyttären. Heidän poikansa Colin Hanks (s. 1977) on näyttelijä. Toisen vaimonsa, näyttelijä Rita Wilsonin kanssa (1988–) Hanksilla on kaksi poikaa, joista Truman Hanks on myös näyttelijä.[12][13]

Hanks ja hänen kreikkalaissukuinen vaimonsa Rita Wilson sekä parin kaksi lasta saivat Kreikan kansalaisuudet heinäkuussa 2020. Perusteena oli Hanksin ja Wilsonin järjestämä rahankeräys Kreikan vuoden 2018 maastopalojen torjumiseksi.[14][15]

Tunnustukset muokkaa

Hanksin Oscar-palkinnot ja ehdokkuudet:[16]

  • 1988 ehdolla parhaasta miespääosasta elokuvasta Big
  • 1993 voitti parhaan miespääosan palkinnon elokuvasta Philadelphia
  • 1994 voitti parhaan miespääosan palkinnon elokuvasta Forrest Gump
  • 1998 ehdolla parhaasta miespääosasta elokuvasta Pelastakaa sotamies Ryan
  • 2000 ehdolla parhaasta miespääosasta elokuvasta Cast Away – tuuliajolla
  • 2019 ehdolla parhaasta miessivuosasta elokuvasta A Beautiful Day in the Neighborhood

Hanks on voittanut kahdeksan Golden Globe -palkintoa[17] ja seitsemän televisioalan Emmy-palkintoa. Emmyt Hanks on saanut pääosin tuottajana, mutta yksi Emmy on parhaasta ohjauksesta.[18] Golden Globejen yhteydessä jaettavan Cecil B. DeMille -elämäntyöpalkinnon Hanks sai vuonna 2020.[19]

Hanksille myönnettiin Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto vuonna 2002[20] ja Bafta Brittania -palkinto vuonna 2004.[21]

Hanks äänestettiin vuonna 2006 Forbesin äänestyksessä Yhdysvaltain luotettavimmaksi julkisuuden henkilöksi.[22] Forbesin mukaan Hanks oli vuonna 2010 Hollywoodin seitsemänneksi menestynein animaatioiden ääninäyttelijä lipputuloissa mitattuna.[23]

Hanksille myönnettiin marraskuussa 2016 presidentin vapaudenmitali, joka on Yhdysvaltain korkein siviileille myönnettävä kunniamerkki.[24]

Valikoitu filmografia muokkaa

Pääartikkeli: Tom Hanksin filmografia

Lähteet muokkaa

  • Tom Hanks Encyclopædia Britannica. Chicago: Encyclopædia Britannica, Inc. (englanniksi)
  • Parish, James Robert: Tom Hanks. Chelsea House, 2013. ISBN 978-1-4381-4594-5. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e Parish 2013, luku ”Always on the Move.”
  2. ↑ Honor: Portuguese American Actor Tom Hanks Awarded Presidential Medal of Freedom – Washington, DC - Portuguese American Journal Portuguese American Journal. 23.11.2016. Viitattu 4.9.2018.
  3. ↑ Beer, Brendan de: Portuguese-Americans Against Being Declared Hispanic. The Portugal News. 27.2.2013. Lagoa, Portugali. Arkistoitu 11.6.2016. Viitattu 4.9.2018. (englanniksi)
  4. ↑ a b Parish 2013, luku ”Building a Reputation and Career.”
  5. ↑ Parish 2013, luku ”Splashing into Success.”
  6. ↑ Parish 2013, luku ”Hitting the Big Time.”
  7. ↑ a b Parish 2013, luku ”Life Is Like a Box of Chocolates.”
  8. ↑ a b c d e f g h Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.11.2023.
  9. ↑ a b c Parish 2013, luku ”Living at the Top.”
  10. ↑ Tom Hanks Filmography AllMovie. Viitattu 11.11.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Shelvey, Jake: Tom Hanks’ Weird Elvis Performance Is Actually Perfect (Despite Haters) ScreenRant. 11.2.2023. Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Fink, Bailey: Everything to Know About Tom Hanks’ Four Kids Parade. 26.6.2023. Viitattu 25.12.2023. (englanniksi)
  13. ↑ Nesvig, Kara: Who Are Tom Hanks’ Kids? All About Colin, Elizabeth, Chet and Truman Hanks People. 17.3.2023. New York: Dotdash Meredith. Viitattu 25.6.2023.
  14. ↑ Mettänen, Heli: Mitä ihmettä? Tom Hanksista ja Rita-vaimosta tuli virallisesti kreikkalaisia Iltalehti. 28.7.2020. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 28.7.2020.
  15. ↑ Tom Hanks and Wife Get Greek Citizenship for Wildfire Aid 27.7.2020. New York: AP News. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)
  16. ↑ Tom Hanks Oscars Awards Database. Viitattu 25.6.2023. (englanniksi)
  17. ↑ Tom Hanks Golden Globe Awards. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
  18. ↑ Tom Hanks Awards & Nominations Television Academy. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
  19. ↑ Malkin, Mark: Golden Globes: Tom Hanks to Receive Cecil B. DeMille Award Variety. 24.9.2019. Viitattu 28.9.2019. (englanniksi)
  20. ↑ Tom Hanks American Film Institute. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
  21. ↑ Hanks’ Big Splash in Hollywood BBC News. 5.11.2004. Lontoo: British Broadcasting Corporation. Viitattu 30.6.2015. (englanniksi)
  22. ↑ Hanks Tops ’Most Trusted’ Index BBC News. 27.9.2006. Viitattu 24.8.2007. (englanniksi)
  23. ↑ Hollywood’s Animation A-List. Forbes. 24.3.2010. Jersey City: Forbes Media. Arkistoitu 6.4.2010. Viitattu 9.4.2010. (englanniksi)
  24. ↑ Springsteen, De Niro saavat USA:n presidentin mitalin Iltalehti. 17.11.2016. Viitattu 17.11.2016.

Aiheesta muualla muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tom_Hanks&oldid=22204173”