Toivo Aronen
Kaarlo (Kalle) Toivo Aronen (4. kesäkuuta 1886 Pori – 1. marraskuuta 1973 Pori) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Suomen sosialistisen työväenpuolueen kansanedustajana vuosina 1922–1923.[1]
| Toivo Aronen | |
|---|---|
| Kansanedustaja | |
|
5.9.1922–17.10.1923
|
|
| Ryhmä/puolue | SSTP |
| Vaalipiiri | Turun läänin pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. kesäkuuta 1886 Pori |
| Kuollut | 1. marraskuuta 1973 (87 vuotta) Pori |
| Ammatti | ajomies |
Elämä ja poliittinen toiminta
muokkaaAronen kasvoi Ulvilassa Koiviston kylässä, jossa hänen isänsä viljeli vuokratilaa. Porin Työväen Osuuskaupan ajomiehenä pitkään työskennellyt Aronen lähti työväenliikkeeseen 1900-luvun alkuvuosina ja toimi muun muassa sosialidemokraattisen nuorisoliiton Turun läänin pohjoisen vaalipiirin piirijärjestön puheenjohtajana.[1]
Sisällissodan aikana Aronen oli Porin punakaartin ajomies ja Porin vallankumousoikeuden jäsen. Sodan loppuvaiheessa hän pakeni Porin seudun punaisten mukana kohti Itä-Suomea, ja jäi 1. toukokuuta saksalaisten vangiksi Hollolan Vesalassa. Aronen päätyi lopulta Suomenlinnan vankileirille, ja sai syyskuussa 1918 kahdeksan vuoden vankeustuomion valtiopetoksesta.[2] Aromaa armahdettiin vuonna 1919, jonka jälkeen hän jatkoi poliittista toimintaansa sosialistisessa työväenpuolueessa.[3] Aronen oli muun muassa puolueen Turun läänin pohjoisen piiritoimikunnan puheenjohtaja.[4]
Aronen valittiin kansanedustajaksi vuoden 1922 eduskuntavaaleissa.[1] Elokuussa 1923 hänet pidätettiin niin sanotun suuren kommunistijutun yhteydessä, jolloin otettiin kiinni yli sata SSTP:n toiminnassa mukana ollutta henkilöä. Etsivä keskuspoliisi pidätti Arosen Suomen Työmiehen toimituksesta yhdessä puoluesihteeri Kusti Kulon kanssa.[5] Kesäkuussa 1924 Aronen sai viiden vuoden vankeustuomion valtiopetoksen valmistelusta. Aronen suoritti rangaistustaan Tammisaaren pakkotyölaitoksessa, josta hän pääsi ehdonalaiseen kesäkuussa 1928. Myöhemmin 1930–1940-luvuilla Aronen työskenteli kuorma-autoilijana, ja jatkoi poliittista toimintaansa kommunistien riveissä. Lokakuussa 1935 hän sai kuuden kuukauden vankeustuomion valtiopetokseen tähtäävästä toiminnasta.[3][6]
Perhe
muokkaaToivo Arosen isä oli Kauhajoella syntynyt maanvuokraaja Kustaa Vihtori Aronen (1850–1918) ja äiti Ahlaisissa syntynyt Anna Sofia Bergendahl (1848–1929). Perheessä oli kuusi lasta, joista Toivo oli toiseksi nuorin.[7] Veljeksistä vanhin oli kansanedustaja Nestori Aronen, joka sisällissodan aikana toimi kansanvaltuuskunnan prokuraattorin apulaisena.[8] Isä Kustaa, veljekset Vihtori (1879–1928) ja Jalmari (s. 1889) sekä Nestorin pojat Ilmari ja Eino olivat Koiviston punakaartin jäseniä.[9] Kustaa ja Eino Aronen kuolivat Isosaaren vankileirillä kesällä 1918.[10][11] Perheen toinen tytär Jenny Emilia Ahti (s. 1884) oli Friitalan työväenyhdistyksen jäsen, ja sai sisällissodan aikaisesta toiminnastaan kahden vuoden vankeustuomion.[12] Äiti Anna Aronen sai viiden vuoden kuritushuonetuomion muun muassa kiihotuksesta ja ”koko maailman villinneiden” poikiensa kasvatuksesta.[13]
Toivo Arosen puoliso oli Ellen (Elli) Eyfrosyne Eugenia Sillanpää (s. 1894),[3] jonka kanssa hänet julistettiin oikeudelliseen avioliittoon vuonna 1912.[14] Ellen joutui sodan jälkeen valtiorikosoikeuteen, mutta hänet vapautettiin syytteistä.[12] Myöhemmin 1920-luvulla Ellen kuului SSTP:n Porin sosialistisen naisjärjestön johtokuntaan.[15]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Toivo Aronen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 21.5.2011.
- ↑ Aronen, Kalle Toivo Kustaanpoika – Valtiorikosylioikeuden akti (12638) Valtiorikosylioikeus. 10.9.1918. Kansallisarkisto. Arkistoitu 11.6.2020. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ a b c Lintunen, Tiina: Punaisten naisten tiet: Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet, s. 216–217. Turku: Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen laitos, 2015. ISBN 978-951-29622-8-0 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Suuri kommunistijuttu Turun hovioikeudessa. Suomen Sosialidemokraatti, 14.11.1923, s. 1, 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ Hallitus on tehnyt johtopäätöksensä kommunistipuolueen lainvastaisuudesta, ryhtyen sen aiheuttamiin toimenpiteisiin. Uusi Suomi, 4.8.1923, s. 1, 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ Leppänen, Veli-Pekka: Monitoimimies Veikko O. Veilahden elämäkerta katkeaa puolitiehen (vain tilaajille) 14.2.1999. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ Kaarlo Toivo Aronen 18.9.2018. Geni. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ Rajala, Pertti: Punaista on aate : Satakunnan Sosialidemokraatit ry 100 vuotta, s. 55–57. Pori: Satakunnan Sosialidemokraatit, 2005. ISBN 952-91969-3-8
- ↑ Aronen, Juho Nestori – Valtiorikosylioikeuden akti 25079 Valtiorikosylioikeus. 27.11.1918. Kansallisarkisto. Arkistoitu 5.6.2020. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ Aronen, Kustaa Vihtori Suomen sotasurmat 1914–1922. 5.3.2002. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 5.6.2020. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ Aronen, Viljo Eino Suomen sotasurmat 1914–1922. 5.3.2002. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 5.6.2020. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ a b Lintunen 2015, s. 168.
- ↑ Lintunen 2015, s. 144.
- ↑ Porin uutisia. Oikeudellinen avioliitto. Satakunnan Sanomat, 21.8.1912, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ Lintunen 2015, s. 205.