Vallankumousoikeus

Vallankumousoikeus oli Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918 punaisessa Suomessa kihlakunnanoikeutta ja raastuvanoikeutta vastannut alempi oikeusaste. Niitä perustettiin punaisten hallitsemiin kuntiin ja kaupunkeihin.

Yläneen vallankumousoikeus sisällissodan aikana 1918

Vallankumousoikeuden jäseninä olivat yleinen syyttäjä, mahdolliset puolustusasianajajat, puheenjohtaja ja oikeuden jäsenet. Vallankumousoikeus toimi kansalaissodan aikana useissa kunnissa, merkittäviä olivat esimerkiksi Helsingin vallankumousoikeus sekä Tampereen vallankumousoikeus, joka tuomitsi Suinulan verilöylystä selvinneitä suojeluskuntalaisia sakkorangaistuksiin. Vallankumousoikeudet saattoivat tuomita sakkorangaistuksia tai vankeutta, niillä ei ollut oikeutta jakaa kuolemantuomioita.[1] Ylempänä oikeusasteena oli Helsingissä toiminut Vallankumouksellinen ylioikeus, johon vallankumousoikeuksien tuomioista sai valittaa.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Haapala, Pertti & Hoppu, Tuomas (toim.): ”Siviilihallinto (kirj. Sami Suodenjoki)”, Sisällissodan pikkujättiläinen, s. 260–261. Porvoo: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35452-0.

ViitteetMuokkaa

  1. Suodenjoki 2009: Siviilihallinto, teoksessa: Sisällissodan pikkujättiläinen s. 260.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Jukka Siro: Tuomiovalta kansalle – Vallankumousoikeudet sisällissodassa vuonna 1918. Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja nro 295. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 2009. ISBN 978-951-855-294-2.