Tappisolu
Tappisolut ovat silmän verkkokalvolla sijaitsevia valon aistimiseen erikoistuneita soluja. Silmän valoherkät solut on nimetty sauvasoluiksi ja tappisoluiksi, joista tappisoluilla on värihavainnoissa tärkeä osa.
Tappisoluissa on kussakin yhtä pigmenttiä, jonka mukaan solut ovat herkkiä eri aallonpituusalueille. Värierottelukyky perustuu solujen sisältämien pigmenttien energiatiloihin. Valon absorptio materiaaliin riippuu siitä kuinka hyvin sen fotonien energia vastaa materiaalin energiatilojen välisiä eroja. Pitkäaaltoisen (punaisen) valon fotonien energia on pienempi kuin lyhytaaltoisen (sinisen) valon energia ja siten solun pigmenttien kemiallinen koostumus vaikuttaa siihen, minkä väriselle valolle ne ovat herkkiä. Lyhyelle aallonpituudelle (sinistä lähellä oleville värisävyille) herkkiä tappisoluja on vähiten, keskipitkän alueen soluja 20-kertaisesti ja pitkään aallonpituusalueeseen keskittyneistä soluja noin 40-kertaisesti lyhyeen alueeseen erikoistuneiden solujen määrä.[1]
Tappisolut ovat jakautuneet epäsäännöllisesti koko silmän takaosaan,[2] mutta niitä on eniten foveaksi kutsutussa verkkokalvon keskiosassa.[3] Ihmisen silmässä tappisoluja on 5–6 miljoonaa. Niiden halkaisija on 2–8 mikronia.[2]
Väriaisti muokkaa
- Pääartikkeli: Väriaisti
Tappisolut aistivat valon aallonpituuden eivätkä ole niin valoherkkiä kuin sauvasolut. Tappisolut tarvitsevat suuremman energiamäärän kuin sauvasolut ja hämärässä värinäkö katoaa kokonaan.
Ihmisellä tappisoluja on yleensä kolmea eri tyyppiä, jotka ovat herkistyneet valon eri aallonpituuksille. Kukin tappisolu on herkkä tietyllä aallonpituusvälillä (punaiseksi kutsuttu solutyyppi on herkin oranssinkeltaisen valon aallonpituudella). Siniselle alueelle herkkää pigmenttiä sisältävät solut ovat herkimmillään valolle, jonka aallonpituus on noin 445 nm, eivätkä pysty havainnoimaan aallonpituudeltaan 520 nm ylittävää valoa. Kahta muuta pigmenttiä sisältävät solut pystyvät sen sijaan havainnoimaan kaikkia valon aallonpituuksia. Vihreiksi kutsuttujen solujen herkkyyshuippu on aallonpituuden 535 nm ja punaisiksi kutsuttujen, pitkään aallonpituusalueeseen keskittyneiden solujen 575 nm kohdalla.[1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Eskelinen, Matti: Värien teoria ja värimallit (s. 3–4) Tietokonegrafiikan seminaari. 2002.
- ↑ a b Näkeminen (Arkistoitu – Internet Archive) Fotogrammetrian ja kaukokartoituksen laboratorio, TKK, 2003
- ↑ Eye Science Aid
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tappisolu Wikimedia Commonsissa
