Snorri Hjartarson (22. huhtikuuta 1906 Borgarfjörður, Islanti27. joulukuuta 1986 Reykjavík, Islanti) oli islantilainen runoilija. Hän oli merkittävimpiä toisen maailmansodan jälkeisen ajan islantilaisia lyyrikoita. Hän työskenteli Reykjavíkin kaupunginkirjaston ylikirjastonhoitajana 1943–1966. [1][2]

Snorri Hjartarson
Henkilötiedot
Syntynyt22. huhtikuuta 1906
Borgarfjörður, Islanti
Kuollut27. joulukuuta 1986 (80 vuotta)
Reykjavík, Islanti
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieliislanti
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Snorri luopui uransa loppuvaiheessa sidotusta mitasta, ja samalla runojen sävy muuttui tummemmaksi.[1]

Palkinnot ja tunnustukset muokkaa

Suomennettuja runoja muokkaa

Lähde[3]
  • Runoja julkaisussa Parnasso, 1982; nro 6, suom. Maj-Lis Holmberg
    • Ajautunutta
    • Erämaata
    • Jälleennäkeminen
    • Kalvakkuuttta
    • Muisto
    • Rauha
    • Taivaanvuohi
    • Valaanniemellä
    • Valkeat pilvet
  • Putoilevat lehdet, suom. Maj-Lis Holmberg antologiassa: Parantava runo, Helsinki: Tammi, 1982

Lähteet muokkaa

  1. a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Snorri Hjartarson”, Otavan kirjallisuustieto, s. 719. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. Snorri Hjartarson gardur.is. Viitattu 14.11.2021. (islanniksi)
  3. Snorri Hjartarson, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 3.9.2021, viitattu 21.9.2021
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.