Robert Tigerstedt

Robert Adolf Armand Tigerstedt (28. helmikuuta 1853 Helsinki – 2. joulukuuta 1923 Helsinki) oli suomalainen fysiologian tutkija ja lääkäri, joka toimi uransa aikana merkittävällä tavalla sekä Ruotsissa että Suomessa.

Tigerstedt opiskeli Suomessa ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1881, mutta siirtyi sitten Tukholmaan, jossa hän oli Karoliinisen instituutin laboraattori 1882–1886, vt. professori 1884–1886 ja professori 1886–1900.

Tigerstedtin aikaan perustettu Helsingin yliopiston fysiologian laitos Snellmanninkadun päässä

Hänet kutsuttiin Helsingin yliopiston fysiologian professoriksi, missä virassa hän toimi 1900–1919. Hänen toimintaansa varten perustettiin Helsingin Siltavuoreen fysiologian laitos, yksi aikansa moderneimpia.

Tigestedt oli maailmalla tunnetuimpia suomalaisen lääketieteen edustajia. Hänen tutkimuksensa kattoivat laajasti fysiologian eri aloja, mutta keskeisintä oli verenkierron fysiologian tutkimus. Hänen fysiologian oppikirjansa Lehrbuch der Physiologie des Menschen (2 osaa 1897–1898) oli käytössä monissa maissa. Merkittävimpänä saavutuksenaan hän piti monografiaa Die Phsyiologie des Kreislaufes (4 osaa 1921–1923). Hän oli myös laatimassa opetuksen uudelleen suunnittelua koskevia mietintöjä 1902 ja 1911.

Myöhemmästä näkökulmasta hänen merkittävimpiin panoksiinsa alalla kuuluu reniini-hormonin löytäminen. Hän julkaisi myös yleistajuisia kirjoituksia sekä kirjoituksia lääketieteen historiasta.

Sisällissodan jälkeen Tigerstedt työskenteli lääkärinä Tammisaaren vankileirillä ja raportoi sen tilasta, mikä johti vähitellen olojen kohenemiseen..

Robert Tigerstedtin isä oli historioitsija Karl Tigerstedt ja hänen poikansa ravintofysiologi Carl Tigerstedt. Hän toimi aatelissäädyssä sukunsa edustajana valtiopäivillä 1904–1905 ja 1905–1906. "Robert Tigerstedt joutui erittäin monien kunnianosoitusten kohteeksi."