Paavo Tynell
Paavo Viljo Tynell (25. tammikuuta 1890 Helsinki – 13. syyskuuta 1973 Tuusula) oli suomalainen muotoilija.[1] Tynell oli mukana perustamassa taidetakomo Oy Taito Ab:tä. Hän johti yhtiötä ja toimi sen pääsuunnittelijana vuoteen 1954 asti. Tynellin tunnetuimpia töitä ovat Helsingin Lasipalatsin valaistuksen suunnittelu ja YK:n pääsihteerin työhuoneen valaistuksen toteutus. Tynell oli 1930-luvulta aina 1950-luvulle saakka käytetyimpiä julkisten tilojen valaisinmuotoilijoita. Arkkitehdeista muun muassa Alvar Aalto teki yhteistyötä Tynellin kanssa sisustusten ja valaistuksen suunnittelussa. Paavo Tynellin puoliso oli lasimuotoilija Helena Tynell (o.s. Turpeinen) vuodesta 1947.[2]
| Paavo Tynell | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. tammikuuta 1890 Helsinki |
| Kuollut | 13. syyskuuta 1973 (83 vuotta) Tuusula |
| Ammatti | muotoilija |
| Puoliso | Helena Tynell (1947–) |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Ura muokkaa
Tynell aloitti peltiseppäoppilaana pakkausvalmistaja G. W. Sohlbergilla ja opiskeli iltaisin Taideteollisuuskeskuskoulussa. Uusi työpaikka löytyi Taidetakomo Korusta, jossa Tynell teki ensimmäisen messinkivalaisimensa. Koulussa hänet pian todettiin niin päteväksi, että siirrettiin opiskelijasta opettajaksi.[3]
Vuonna 1919 hän oli perustamassa Taito-yhtiötä yhdessä Eric O. W. Ehrströmin, Frans Nykäsen, Emil Wikströmin ja Gösta Serlachiuksen kanssa. Tynellin johdettavaksi tuli yhtiön taidetakomo.[4] Hän oli myös Taito Oy:n toimitusjohtajana sen lakkauttamiseen vuoteen 1953 saakka.[5] Sarjavalmisteisten valaisimien suunnittelun lisäksi Tynell sai tehtäväkseen muun muassa Eduskuntatalon valaisimet.[3]
Ehkä parhaiten Tynell tunnetaan sotien jälkeen syntyneistä messinkivalaisimista, joita alettiin viedä myös Yhdysvaltoihin. Niiden leimallinen piirre on metallikoristeiden, -verkkojen ja rei’itysten aikaansaama valon ja varjon leikki. Tynell suunnitteli myös uniikkivalaisimia vauraisiin amerikkalaiskoteihin. Suunnittelusuhteen Idmaniin katkettua hän suunnitteli 1960-luvulla valaisimia amerikkalaisille valmistajille Litecraft ja Lightolier.[3] Vuonna 2018 tanskalainen Gubi alkoi valmistaa Tynellin suunnittelemia valaisimia uudelleen.[6]
Teosten myyntihintoja muokkaa
Tynellin suunnittelemat valaisimet ovat nykyisin suosittuja ja alkuperäisten valaisimien hinnat ovat huutokaupoissa korkealla. Joulukuussa 2015 Tynellin Kinema-valaisin myytiin 44 000 euron ennätyssummalla Hagelstamin huutokauppakamarilla.[7]
Vuonna 2019 Tynellin valaisimet hallitsivat huutokaupoissa myytyjen kalleimpien suomalaisten design-esineiden listaa: seitsemästätoista kalleimmasta esineestä peräti kuusitoista oli Tynellin suunnittelemia valaisimia. Vuoden 2019 korkein hinta, 180 000 euroa, maksettiin Pariisissa Lumihiutale-kattovalaisimesta.[8]
Suunnittelutöitä muokkaa
- Eduskuntatalo (valaisimia), Helsinki, 1931.[3]
- Lasipalatsi (valaisimia), Helsinki, 1936.
- Honkapirtti (valaisimia), Imatra, 1938.[9]
- Nakkilan kirkko (kirkkosalin valaisimet), Nakkila, 1938.[10]
- elokuvateatteri Iso-Hannu (valaisimia), Rauma, 1941.[11]
- Designmuseo Arabia (alkuperäisen museon valaisimet yhdessä Lisa Johansson-Papen kanssa), Helsinki, 1948.[12]
- Hotelli Vaakuna (valaisimet), Helsinki, 1952.[13]
- Hotelli Juhana Herttua (valaisimia), Pori, 1953.[14]
- Meilahden kirkko (kirkkosalin valaisimet, alttarikyntteliköt ja kastemalja), Helsinki, 1954.[15]
Lähteet muokkaa
- ↑ Aav, Marianne – Viljanen, Eeva (toim.): Paavo Tynell ja Taito Oy, s. 116. Helsinki: Designmuseo, 2005. ISBN 952-9878-39-7.
- ↑ Koivisto, Kaisa: ”Tynell, Helena (1918–2016)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 101–102. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Huusko, Anna-Kaisa – Järveläinen, Pekka: Muotoilun aarteet: Suomalaisia valaisimia. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-37040-7.
- ↑ Neljännesvuosisata taideteollisuutta. Helsingin Sanomat, 1.2.1944, s. 9. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 7.1.2019.
- ↑ Osakeyhtiö Taito Aktiebolag Pörssitieto. Viitattu 7.1.2019.
- ↑ Aromaa, Jonni: Keräilijät maksavat itsensä kipeiksi alkuperäisistä – Paavo Tynellin valaisimia aletaan tehdä uudestaan 19.1.2018. Yle Uutiset. Viitattu 7.1.2019.
- ↑ Tienhaara, Hilkka: Lahtelaisen leffateatterin lampusta maksettiin 44 000 euroa. Iltalehti. 15.12.2015. Viitattu 21.12.2015.
Lehtinen, Eeva: Designvalaisimet ovat nyt kuumaa kamaa. Turun Sanomat. 22.3.2015. Arkistoitu 10.6.2015. Viitattu 21.12.2015. - ↑ Heino, Timo-Erkki: Tynell tarjoaa luksusta. Helsingin Sanomat, 25.4.2020, s. C 1–3. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 25.4.2020.
- ↑ Rasi, Maarit: Tamperelainen huutokauppa myi Paavo Tynellin valaisimet maailmanennätyshintaan – 1,1 miljoonaa euroa! 11.12.2018. Ilta-Sanomat. Viitattu 7.1.2019.
- ↑ Jokinen, Teppo: Nakkilan kirkko Docomomo. Viitattu 2.7.2018.
- ↑ Vedenpää, Ville: Paavo Tynellin arvovalaisimet joutuivat keskelle kiistaa: raumalaisen elokuvateatterin omistaja vei lamput myyntiin, säätiö vaatii suojelua 29.10.2020. Yle Uutiset. Viitattu 21.12.2020.
- ↑ Arabian uusittu museo: Teollisuuden historiaa diskomusiikin tahdissa. Helsingin Sanomat, 14.9.1984, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.1.2019.
- ↑ Paavo Tynell – mies joka valaisi Suomen 25.9.2018. Sokos Hotels. Viitattu 7.1.2019.
- ↑ Paavo Tynell: Seinävalaisin 18.4.2016. Bukowskis. Viitattu 2.7.2018.
- ↑ Meilahden kirkko 28.3.2017. Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 7.1.2019.
Kirjallisuutta muokkaa
- Linna, Ville: Chasing Light: The Archival Photographs and Drawings of Paavo Tynell. Helsinki: Toivo Publishing, 2020. ISBN 978-952-94-3762-7.
Aiheesta muualla muokkaa
- Paavo Tynell. (Arkistoitu – Internet Archive) Antiikkilinkit.
- Viikon muotoilija: Paavo Tynell. MTV3.
- Paavo Tynell Artnet-tietokannassa.
- Paavo Tynell Architonic-tietokannassa.
- Nevaluoma, Kari-Otso: Lumihiutaleita ja isoäidin pitsipöksyjä! Paavo Tynellin tarina keräilijöiden himoitsemien valaisinten suunnittelijana hakee vertaistaan. Avotakka 6.3.2019.
- Tynell, Paavo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)