Nadine Gordimer
Nadine Gordimer (20. marraskuuta 1923 Springs, Gauteng, Etelä-Afrikan unioni – 13. heinäkuuta 2014[1] Johannesburg, Etelä-Afrikka) oli eteläafrikkalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1991[2] ja Booker-palkinto (kirjasta The Conservationist) vuonna 1974.
| Nadine Gordimer | |
|---|---|
 Nadine Gordimer Göteborgin kirjallisuusmessuilla vuonna 2010 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. marraskuuta 1923 Springs, Gauteng, Etelä-Afrikan unioni |
| Kuollut | 13. heinäkuuta 2014 (90 vuotta) Johannesburg, Etelä-Afrikka |
| Kansalaisuus |
 Etelä-Afrikka |
| Ammatti | kirjailija |
| Puoliso | Reinhold Cassirer (aviol. 1954–2001†) |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | englanti |
| Tuotannon kieli | englanti |
| Aiheet | apartheid |
| Esikoisteos |
The Lying Days (1953) The Conservationist (1974) |
| Palkinnot | |
|
|
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Englantilaisen äidin ja latvianjuutalaisen isän lapsi kasvoi lähellä Johannesburgia Transvaalissa. Häntä ei kasvatettu juutalaiseksi, vaan hän kävi anglikaanista nunnien koulua silloin, kun voi – sydänvikansa takia hän oli paljon poissa koulusta, äitinsä kotiopetuksessa. Hän opiskeli myöhemmin vuoden Witwatersrandin yliopistossa mutta jätti opinnot kesken. Gordimer alkoi kirjoittaa yhdeksänvuotiaana ja julkaisi ensimmäisen esseensä paikallislehdessä 14-vuotiaana.
Gordimerin kirjat käsittelevät moraalisia ja psykologisia jännitteitä, joita rotujen väliset suhteet luovat hänen kotimaassaan Etelä-Afrikassa. Hän julkaisi 14 romaania, 18 novellikokoelmaa, yhden näytelmän, 11 esseekokoelmaa ja kolme tietokirjaa. Ensimmäinen novellikokoelma Face to Face ilmestyi vuonna 1949, ensimmäinen romaani The Lying Days vuonna 1953.
Gordimer vastusti apartheidia 1950-luvulta asti, mikä aiheutti aikoinaan Etelä-Afrikassa hänen kirjoilleen julkaisukieltoja. Mustien kansallisuusliikkeen noustessa Gordimer tunsi itsensä ulkopuoliseksi: valkoisista häntä erotti aatemaailma, mustat vieroksuivat häntä hänen ihonvärinsä takia. 1960- ja 1970-luvulla hän opetti useissa Yhdysvaltojen yliopistoissa.
Gordimer oli kansainvälisen kirjailijaliiton, Pen-klubin, varapuheenjohtaja.milloin?
Tuotantoa muokkaa
- The Lying Days (1953)
- Vieraat toisilleen (A World of Strangers 1958, suom. 1991)
- Rakkaus kielletty (Occasion for Loving 1963, suom. 1965)
- The Late Bourgeois World (1966)
- A Guest of Honour (1970)
- The Conservationist (1974)
- Burgerin tytär (Burger's Daughter 1979, suom. 1980)
- Palvelija ja herra (July's People 1981, suom. 1983)
- Luonnonoikku (A Sport of Nature 1987)
- Poikani tarina (My Son's Story 1990 suom. 1991)
- Hyppy ja muita kertomuksia (Jump and Other Stories 1991, suom. 1992)
- Ei seuraa matkalleni (None to Accompany Me 1994, suom. 1996)
- The House Gun (1998)
- The Pickup (2001)
- Get a Life (2005)
Lähteet muokkaa
- ↑ Orjala, Anne: Nobel-palkittu kirjailija Nadine Gordimer on kuollut Yle Uutiset. 14.7.2014. Viitattu 14.7.2014.
- ↑ The Nobel Prize in Literature 1991 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Tapola, Päivi: ”Nadine Gordimerin Poikani tarina”, Äitini puutarhassa: Polkuja naiskirjallisuuteen. Helsinki: Kääntöpiiri/Like, 2002. ISBN 951-8989-61-3.
Aiheesta muualla muokkaa
- Lyhyt elämäkerta ja teokset Contemporary Writers (englanniksi)
- Nadine Gordimerin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa