Myyräkuume
Myyräkuume eli epideeminen nefropatia[1] (nephropathia epidemica, NE) on munuaisoireisiin verenvuotokuumeisiin kuuluva sairaus. Myyräkuumetta aiheuttaa hantaviruksiin, Bunyaviridae-heimoon kuuluva Puumala-virus, joka leviää ihmiseen useimmiten hengitysteitse, kun metsämyyrän ulostetta joutuu hengitysilmaan aerosolina pölyn kautta.[2] Usein näin tapahtuu esimerkiksi puuliitereissä tai ladoissa.[3]
| Myyräkuume | |
|---|---|
| Luokitus | |
| ICD-10 | A98.5 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Myyräkuumeessa itämisaika on noin kolme viikkoa mutta voi vaihdella viikosta kahdeksaankin viikkoon. 80 %:lle tartunnan saaneista ei tule oireita lainkaan tai ne ovat vain lieviä. Myyräkuume ei tartu ihmisestä toiseen. Myyräkuumeeseen tulee elinikäinen vastustuskyky sairauden jälkeen, joten sen voi sairastaa vain kerran.[3]
Puolet sairastuneista potilaista on iältään 30–49-vuotiaita. Myyräkuumetta esiintyy myös lapsilla.[4]
Tauti johtaa harvoin kuolemaan. Suomessa kuolemaanjohtaneet tapaukset ovat harvinaisia. Israelilainen myyrätutkija kuoli siihen elokuussa 2014.[5]
Oireet muokkaa
Useimmat eivät saa taudista oireita.[6]
- Äkillisesti alkava kuume
- Pahoinvointi ja/tai oksentelu
- Päänsärky
- Selkäkivut
- Vatsakivut
- Virtsan erityksen väheneminen tai lakkaaminen[3]
Harvemmin esiintyviä oireita (alle 30 prosentilla) ovat ohimenevät näköhäiriöt, huimaus, yskä, ripuli, kurkkukipu, nivelkipu, nenäverenvuoto, verivirtsaisuus, turvotukset ja verenpurkaumat iholla.[3] Oireet vaihtelevat tapauskohtaisesti paljonkin, joten myyräkuumetta epäiltäessä on syytä käydä verikokeessa. Tällöin määritetään veressä olevat vasta-aineet ja selvitetään, onko kyseessä todella myyräkuume.
On myös esitetty epäilyä siitä, että myyräkuume saattaisi altistaa jossain määrin lymfoomalle, mutta näyttö ei ole ainakaan toistaiseksi kovin vakuuttava.[7]
Hoito muokkaa
Myyräkuume on virustauti, joten siihen ei ole erityistä hoitoa tai lääkettä.[3] Useimmiten myyräkuumeeseen sairastunut henkilö joutuu sairaalahoitoon, mutta lievemmissä tapauksissa kotihoitokin onnistuu. Sairaalassa potilaan olo tehdään mukavammaksi, hänen vointiansa seurataan, häntä nesteytetään ja hänelle annetaan kivunlievitystä. Noin viisi prosenttia sairastuneista joutuu taudin vakavuuden johdosta turvautumaan keinomunuaishoitoon.[3]
Levinneisyys Suomessa muokkaa
Suomessa myyräkuumetta esiintyy eniten Kaakkois- ja Keski-Suomessa sekä Pohjanmaalla, mutta se on levinnyt koko maahan.[3] Tautia levittää metsämyyrä (Myodes glareolus), ja myyräkuumetapausten määrä vaihtelee myyräkannan mukaan 3-4 vuoden jaksoissa. Myyräkuumetta esiintyy enemmän miehillä kuin naisilla. Eniten tapauksia todetaan vuoden syyspuolella[8], noin 2000 vuodessa[6]. Suomessa taudilla on maailman suurin esiintyvyys suhteessa väestömäärään.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Sane, Timo ja Färkkilä, Martti: Hypopituitarismi ja hepatiitti myyräkuumeen komplikaationa. Duodecim, 2002, 118. vsk, nro 5, s. 457–61. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
- ↑ Diseasedatabase
- ↑ a b c d e f g Henttonen, H. 1997. Myyräkuume. Teoksessa Kuosmanen, R., Lokki, J., Miettinen, K., Neuvonen, V. & Nummi, P. (toim.) Suomen luonto. Nisäkkäät. 1997. Porvoo: Weilin-Göös, 40.
- ↑ Munuaistulehdus
- ↑ Tutkija kuoli myyräkuumeeseen. Yle
- ↑ a b c Jopa neljä viideosaa myyräkuumeen saaneista kantaa sen tietämättään – Suomessa tautia diagnosoidaan suhteessa väestöön eniten maailmassa Yle, 2020
- ↑ Pihlava, Minna: Myyräkuumeella on yhteys lymfoomaan. Lääkärilehti, 14.6.2023.
- ↑ Myyräkuume
Aiheesta muualla muokkaa
- Myyräkuume Terveysportti.fi
- Metsäntutkimuslaitos (Metla): Perustiedot myyräkuumeesta (Arkistoitu – Internet Archive)