Wikipedia

Lottamuseo

museo Tuusulassa

Lottamuseo (ruots. Lottamuseum) on Tuusulassa sijaitseva erikoismuseo, joka tallentaa ja esittelee lottajärjestön historiaa ja tutkii naisten tekemää vapaaehtoistyötä.[2] Museo on avattu vuonna 1996, ja sitä ylläpitää Lotta Svärd Säätiö.[2] Museorakennus on Tuusulan Rantatien varrella Syvärannan tilalla osoitteessa Rantatie 39.[2] Lottamuseo on avoinna ympäri vuoden[3], ja sen yhteydessä toimii kahvila Lottakanttiini.[4]

Lottamuseo
Lottamuseum
Lottamuseo nähtynä hämähäkinverkkoportin takaa.
Lottamuseo nähtynä hämähäkinverkkoportin takaa.
Tyyppi erikoismuseo
Sijainti Rantatie 39, 04310 Tuusula
Perustettu 1996
Ylläpitäjä Lotta Svärd Säätiö
Kotisivut www.lottamuseo.fi
Koordinaatit 60°25′35.6″N, 025°02′59.6″E
Kartta
Lottamuseo

Näyttelyt muokkaa

Museon päänäyttely on nimeltään ”Lotta Svärd - 100 vuotta yhteiskuntavastuuta”.[5] Näyttely kertoo Lotta Svärd -järjestössä työskennelleiden naisten monialaisesta yhteiskuntavastuusta niin sodan, kuin rauhankin aikana.[6] Lottamuseon erikoisnäyttely "Oikea lotta - lottakuvia 100 vuotta" kokoaa yhteen erilaisia näkemyksiä, käsityksiä ja stereotypioita, joita lottajärjestössä palvelleisiin naisiin on viimeisen sadan vuoden aikana yhdistetty.[6]

 
Osa taiteilija Reijo Kelan Hiljainen kansa -näyttelystä vieraili Lottamuseon pihalla kesällä 2022.

Kokoelmat muokkaa

Lottamuseo tallentaa lottajärjestön ja erityisesti yksittäisten lottien historiaan ja toimintaan liittyvää aineistoa sekä Suomen Naisten Huoltosäätiön (vuodesta 2004 Lotta Svärd Säätiön) ja siihen kiinteässä yhteydessä olleiden liikeyritysten toimintaan liittyvää aineistoa. Historiallisen aineiston lisäksi Lottamuseo dokumentoi lottaperinnetyötä ja muita nykypäivän ilmiöitä, jotka liittyvät lotta-aiheeseen. Lottamuseolla on esine-, valokuva-, asiakirja- ja opetuskokoelma, lehtileikearkisto ja käsikirjasto. Lottamuseon kokoelmat ovat karttuneet vuodesta 1996 alkaen pääosin lahjoituksin. Lottamuseon kokoelmia käytetään museon omassa näyttely- ja yleisötyössä. Kokoelmia hyödyntävät myös lotta-aiheesta tietoa etsivät asianharrastajat, toimittajat ja tutkijat.[7]

Lottagalleria muokkaa

Lottagalleriassa esitellään suurelle yleisölle lakkautetun lottajärjestön jäseniä ja heidän tarinoitaan. Lottagallerian sähköinen alusta mahdollistaa näiden ainutlaatuisten elämäntarinoiden tallentamisen ja välittämisen nuoremmille sukupolville, jolloin lottajärjestössä työskennelleiden naisten työ ja yhteiskuntavastuu tulevat näkyväksi osaksi Suomalaisen yhteiskunnan kehitystä.[8]

Lottagalleriaa kartutetaan jatkuvasti ja tällä hetkellä Lottagalleriasta löytyy yli tuhannen lakkautetussa lottajärjestössä palvelleen naisen henkilöesittely. Kuka tahansa voi ilmoittaa tuntemansa lotan tai pikkulotan Lottagalleriaan.[9]

Museorakennus ja puutarha muokkaa

Syvärannan tilan historiaa muokkaa

Lottamuseo sijaitsee Tuusulan Rantatiellä, Syvärannan tilalla. Tilan historia on hyvin mielenkiintoinen ja Lottamuseon puutarhasta löytyy vielä tänäkin päivänä muistoja menneiltä vuosikymmeniltä muun muassa puutarhaan johtava koristeellinen hämähäkinseittiportti, marmoripatsas Josefina ja suihkuallas istutuksineen.[10]

Syväranta yksityisomistuksessa muokkaa

Vuonna 1869 helsinkiläinen virkamies Birger Lundahl osti itselleen Gustavelundin kartanoon kuuluneen palstatilan Tuusulanjärven rannalta ja rakennutti tilalle huvilan. Vuonna 1876 Lundahl myi tilan eteenpäin Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajalle Victor von Haartmanille, joka puolestaan myi tilan vain muutamaa vuotta myöhemmin syksyllä 1879 kaartinkapteeni Gotthard Björklundille. Vuonna 1904 Syväranta sai uudet omistajat, kun Björklund myi tilan venäläiselle Konstantin Uschkoffille, joka osti tilan lahjaksi vaimolleen Theresalle. Tila vaihtoi vielä kertaalleen yksityisomistajaa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, kun Uschkoffit myivät tilan Anna ja Herman Hansenille.[11]

Sanomalehtimiesten lepokoti muokkaa

Onni V. Tuisku oli Matti Meikäläinen (myöh. Tuulispää) -lehden päätoimittaja ja omistaja, jonka mukaan nimetty Onni v. Tuiskun säätiö osti Syvärannan tilan vuonna 1923. Tilalle perustettiin sanomalehtimiesten lepokoti. Lepokodissa vieraili kirjailijoita, sanomalehtimiehiä ja heidän sukulaisperheitään.[12] Lepokodissa virkistäytymässä kävivät muun muassa Helsingin Sanomien päätoimittaja W.W. Tuomioja perheineen, kirjailija Olavi Paavolainen ja runoilija Eino Leino.[13]

Lottaopisto muokkaa

Vuonna 1936 lottajärjestö osti Syvärannan tilan perustaakseen sinne oman lottaopiston. Tilan päärakennus remontoitiin vastaamaan sisäoppilaitoksen tarpeita. Kaikkiaan päärakennuksessa oli 23 asuinhuonetta, keittiötilat ja yleisiä oleskelutiloja. Lottaopiston johtajaksi valittiin Elli Malmgren ja ensimmäinen lottakurssi Syvärannassa pidettiin syksyllä 1937. Ennen talvisotaa Syvärannassa oli loma-aikoina myös lepokotitoimintaa, mutta talvisodan jälkeen lottaopistolla keskityttiin vain ja ainoastaan koulutukseen ja erilaisten kurssien järjestämiseen.[14]

Syvärannan lottaopistolla lottia koulutettiin pääosin johtotehtäviin ja vaikeimmille teknisille aloille, mutta kurssien kirjo oli laaja. Ennen sotia kursseja ehdittiin järjestää yhteensä 19 kappaletta ja niille osallistui kaikkiaan 433 lottaa. Vuosina 1941-1943 pidettiin 41 kurssia ja niissä opiskeli yhteensä 1291 lottaa. Sodan pitkittyessä tärkeimmiksi kursseiksi nousi viesti-, radisti- ja kansliakurssit. Ennen sotia oltiin keskitytty enemmän muonitus- ja sairaanhoitokursseihin.[15]

Lottajärjestö lakkautettiin Moskovan välirauhansopimuksen nojalla ja valvontakomission painostuksesta 23.11.1944. Lottajärjestön huolto- ja avustustyötä jatkamaan perustettiin Suomen Naisten Huoltosäätiö, jolle lottajärjestö lahjoitti varojaan, kiinteistöjään, irtainta omaisuuttaan ja maa-alueitaan, myös Syvärannan tila lahjoitettiin tässä yhteydessä Suomen Naisten Huoltosäätiölle.[16]

Syväranta sotien jälkeen muokkaa

Syvärannan tila lahjoitettiin juuri ennen lottajärjestön lakkauttamista Suomen Naisten Huoltosäätiölle, jonka lotat perustivat syksyllä 1944 jatkamaan lottajärjestön huolto- ja avustustyötä. Syvärantaan sijoitettiin lottajärjestön rajatoimiston omistuksessa olevaa kalustoa ja elintarvikevarastoja. Loppuvuodesta 1944 Suomen Naisten Huoltosäätiö vuokrasi Syvärannan päärakennuksen lottien perustamalle liikeyritykselle Työmaahuolto Oy:lle.[17] Syvärannan päärakennus tuhoutui täydellisesti tulipalossa keväällä 1947. Työmaahuollon toiminta kuitenkin jatkui tilalla ja pienemmissä sivurakennuksissa oli Työmaahuollon varastoja. Tilalla myös viljeltiin vihanneksia, hedelmiä ja marjoja Työmaahuollon käyttöön.[18]

Lottamuseon rakentaminen muokkaa

1990-luvun alkupuoliskolla Suomen Naisten Huoltosäätiö päätti rakennuttaa Syvärannan tilalle uuden päärakennuksen. Uuden päärakennuksen Lottakodin suunnittelutyöhön palkattiin arkkitehdit Irmeli ja Markus Visanti. Visantien ajatus oli suunnitella päärakennus, joka mukaili Syvärannan vuonna 1947 palaneen huvilan ulkoasua.[19]

Nimensä mukaisesti Lottakodin tarkoituksena oli tarjota lakkautetussa lottajärjestössä palvelleille naisille paikka, jossa voi kohdata ja muistella menneitä. Lottakoti avattiin yleisölle keväällä 1996. Lottakodissa oli kahvila, näyttelytiloja ja yleisiä oleskelutiloja. Näyttelytiloihin lakkautetussa lottajärjestössä aikoinaan palvelleet naiset olivat suunnitelleet ja toteuttaneet näyttelyn, jossa kerrottiin lottajärjestön historiasta ja toiminnasta.[20]

Vuonna 2000 Lottakodin nimi vaihdettiin Syvärannan Lottamuseoksi ja 2012 nimi lyhennettiin Lottamuseoksi. Nimen muutokseen päädyttiin, sillä Suomen Naisten Huoltosäätiö oli rakennuttanut Hyrylään senioritalon, joka nimettiin Tuusulan Lottakodiksi. Senioritalon ja Rantatiellä sijaitsevan Lottakodin nimien samankaltaisuus aiheutti paljon sekaannusta, joten Lottakodista tuli Lottamuseo.[21]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=22160. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ a b c Museot ja perinnehuoneet Perinne.fi. Suojeluskuntien ja Lotta Svärdin Perinteiden Liitto ry. Viitattu 15.11.2015.
  3. ↑ Aukioloajat Lottamuseo.fi. Viitattu 15.11.2015.
  4. ↑ Lottakanttiini Lottamuseo.fi. Viitattu 15.11.2015.
  5. ↑ [www.lottamuseo.fi Lottamuseo] Tuusulanjärven Matkailu ry. Viitattu 15.11.2015.
  6. ↑ a b Lotta Svärd lottasvard.fi.
  7. ↑ Lotta Svärd säätiö: Lotta svärd - 100 vuotta yhteiskuntavastuuta, s. 64. Lotta Svärd Säätiö, 2020.
  8. ↑ YLE Uutiset 23.11.2017 yle.fi.
  9. ↑ Lottagalleria lottasvard.fi.
  10. ↑ Tuusula-Seuran aikakirja XXVI: Kati Heinämiehen artikkeli: Syvärannan uusi elämä: lomahotelli vai Lottakoti, s. 70. Tuusula-Seura, 2015.
  11. ↑ Lottamuseo: Elämää Syvärannassa -näyttely. Lottamuseo.
  12. ↑ Tuusula-Seuran aikakirja XXVI Päivi Auruksenahon artikkeli: Lomalla Sanomalehtimiesten lepokodissa, s. 34. Tuusula-Seura, 2015.
  13. ↑ Virtuaali-Tuusula virtuaalituusula.fi.
  14. ↑ Vilho Lukkarinen: Suomen Lotat, s. 81. Suomen Naisten Huoltosäätiö, 1981.
  15. ↑ Lottajärjestön vuosikertomukset 1937-1944
  16. ↑ Irja Kleemola: Suomen Naisten Huoltosäätiö 1944-1994, s. 49. Suomen Naisten Huoltosäätiö, 1994.
  17. ↑ Irja Kleemola: Suomen Naisten Huoltosäätiö 1944-1994, s. 49-50. Suomen Naisten Huoltosäätiö, 1994.
  18. ↑ Tuusula-Seuran aikakirja XXVI Kati Heinämiehen artikkeli: Syvärannan uusi elämä: lomahotelli vai Lottakoti, s. 70. Tuusula-Seura, 2015.
  19. ↑ Tuusula-Seuran aikakirja XXVI Kati Heinämiehen artikkeli: Syvärannan uusi elämä: lomahotelli vai Lottakoti, s. 70-71. Tuusula-Seura, 2015.
  20. ↑ Tuusula-Seuran aikakirja XXVI Kati Heinämiehen artikkeli: Syvärannan uusi elämä: lomahotelli vai Lottakoti, s. 72-73. Tuusula-Seura, 2015.
  21. ↑ Tuusula-Seuran aikakirja XXVI Kati Heinämiehen artikkelu: Syvärannan uusi elämä: lomahotelli vai Lottakoti, s. 78. Tuusula-Seura, 2015.

Aiheesta muualla muokkaa

Suomen sotatieteelliset erikoismuseot (Aselajimuseot)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lottamuseo&oldid=21640411”