Lehtokattara
Lehtokattara (Bromus benekenii, syn. Bromopsis benekenii ja Bromopsis ramosa ssp. benekenii) on Euroopassa tavattava heinäkasvi. Suomessa se on erittäin harvinainen, rauhoitettu ja erityisesti suojeltu.[2]
| Lehtokattara | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
| Kladi: | Commelinids |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Tribus: | Bromeae[1] |
| Suku: | Kattarat Bromus |
| Laji: | benekenii |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Monivuotinen, löyhästi mätästävä lehtokattara kasvaa 60 senttimetristä jopa kahden metrin korkuiseksi. Sen lehdet ovat 8–15 mm leveitä ja karvaisia. Lehtikannan korvakkeet ovat selviä. Lehtokattaran röyhy on noin 20 cm pitkä, vihneellinen, pysty tai toispuolisesti nuokkuva. Tähkylät ovat kapeita ja 15–30 mm pitkiä, vihne on suora ja 5–8 mm pitkä. Lehtokattara kukkii Suomessa heinäkuussa.[3] Laji muistuttaa jossain määrin muita leveälehtisiä heiniä kuten varjolustetta (Brachypodium sylvaticum), lehtonataa (Festuca gigantea) ja tesmaa (Milium effusum).[4]
Levinneisyys muokkaa
Lehtokattaran päälevinneisyysalue ulottuu Ranskasta ja Pohjois-Italiasta Keski-Venäjälle ja pohjoisessa Isoon-Britanniaan, Skandinavian eteläosiin ja Baltiaan. Lajia tavataan myös satunnaisesti Keski-Aasiasta.[5] Suomesta lehtokattaraa on tavattu vain Ahvenanmaalta sekä Pohjois-Karjalan Liperistä. Liperin vuonna 1959 löytynyttä esiintymää pidetään jääkauden lämpökauden jälkeisenä reliktinä.[4]
Elinympäristö muokkaa
Päälevinneisyysalueellaan lehtokattara on varjoisten pyökkimetsien kasvi. Ahvenanmaalla sitä puolestaan tavataan lehdoissa, tammimetsissä ja lehdesniityillä. Liperissä lehtokattara kasvaa lähteikössä.[4]
Lähteet muokkaa
- Hakalisto, Sirkka: Lehtokattara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 87.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet muokkaa
- ↑ Stevens, P. F.: Poaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 24.1.2010.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 596.
- ↑ a b c Hakalisto 1997, s. 87.
- ↑ Den virtuella floran: Strävlosta (ruotsiksi) Viitattu 24.1.2010.