La sfida dei giganti
La sfida dei giganti (”Jättiläisten haaste”) on vuonna 1965 valmistunut italialainen seikkailuelokuva. Tyylilajiltaan peplumia edustavan filmin on ohjannut Maurizio Lucidi alias Maurice Bright. Sen päähenkilöä Herkulesta esittää kehonrakentaja Reg Park.
| La sfida dei giganti | |
|---|---|
 Elokuvan italialainen mainosjuliste. |
|
| Ohjaaja | Maurizio Lucidi |
| Käsikirjoittaja | Lorenzo Gicca Palli |
| Tuottaja | Achille Piazzi |
| Säveltäjä | Ugo Filippini |
| Kuvaaja | Alvaro Mancori |
| Leikkaaja | Maurizio Lucidi |
| Tuotantosuunnittelija | Giorgio Giovannini |
| Lavastaja | Giorgio Giovannini |
| Pääosat | Reg Park, Gia Sandri, Giovanni Cianfriglia |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Plaza Film, Schermi Riuniti |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 13. elokuuta 1965 (Italia) |
| Kesto | 91 min. (Italia) |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Tuotto | 85 497 000 liiraa (Italia) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| DBCult | |
Juoni muokkaa
Herkules lähtee etsimään parannuskeinoa maan jumalan Gaian riivaamalle pojalleen Ksanthokselle. Sillä aikaa leskeksi jäänyt Syrakusan kuningatar Leda hankkiutuu eroon kosijoistaan ottamalla suojiinsa Herkuleena esiintyvän Gaian pojan Antaioksen, joka alkaa hallita maata julmana hirmuvaltiaana. Vapautettuaan Ksanthosin Gaian kirouksesta Herkules palaa kotiinsa, jossa hän kuulee nimellään esiintyvästä huijarista. Herkules tuhoaa Syrakusan aiheuttamalla tulivuori Etnan purkauksen ja tappaa Antaioksen painiottelussa nostaen hänet irti maasta, jolloin Gaia ei pääse auttamaan poikaansa.
Näyttelijät muokkaa
| Reg Park | … | Herkules |
| Gia Sandri | … | kuningatar Leda |
| Giovanni Cianfriglia | … | Antaios |
| Adriana Ambesi | … | Deianira |
| Luigi Barbini | … | Ksanthos |
| Gianni Solaro | … | Theseus |
| Franco Ressel | … | Eteokles |
| Luigi Donato | … | ruorimies |
| Corrado Sonni | … | |
| Giulio Maculani | … | |
| Mimmo Poli | … | Hieron |
| Marisa Belli | … | ”Auringon poikien” kuningatar[1] |
Tuotanto muokkaa
La sfida dei giganti on 1960-luvun viimeisiä peplum-elokuvia, ja katsojasta tuntuu, että tekijät ovat halunneet puristaa tyylilajista viimeisetkin mehut ennen kuin heittävät sen menemään[2]. Suuri osa elokuvasta koostuu Reg Parkin kahden ensimmäisen Herkules-filmin Herkules – Atlantiksen valloittaja ja Herkules voittaa helvetin uudelleen dubatuista kohtauksista, joiden ympärille on kyhätty kokonaan uusi juoni[3]. Elokuvaa varten perustetun tuotantoyhtiön Schermi Riuniti (”Yhtyneet valkokankaat”) nimessä voidaan nähdä ironiaa,[4] mutta toisaalta on arveltu, että tuottaja Achille Piazzi oli tapansa mukaan joutunut rahoitusvaikeuksiin ja myynyt projektin toiselle tuottajalle, joka on saattanut sen loppuun edellisistä filmeistä lainatulla aineistolla. Elokuvan ohjaajaksi mainittu Maurizio Lucidi oli aikaisemmin työskennellyt Atlantiksen valloittajan leikkaajana.[5] Ilmeisesti tässäkin tapauksessa Lucidi on toiminut lähinnä valmiin materiaalin leikkajana ja tarvittavat uudet osat on tehnyt kuvaaja Alvaro Mancori[4].
Puutteistaan huolimatta La sfida dei giganti on kiintoisa esimerkki peplumille muutenkin tyypillisestä kuvamateriaalin kierrätyksestä. Sen ansioita ovat Technicolor-väreissä tehty laajakangaskuvaus, Ugo Filippinin uudelleen säveltämä musiikki sekä Lorenzo Gicca Pallin käsikirjoituksen vanhempi-lapsi -teemat.[5] Reg Parkin, Steve Reevesin ja Gordon Scottin sijaisnäyttelijänä toiminut[4] Giovanni Cianfriglia on erinomainen Herkuleen läpeensä pahana kaksoisolentona[3]. Park on vakuuttava Herkules,[5] jonka uudet osuudet tunnistaa hänen partansa erilaisesta leikkauksesta[4]. Elokuvan kohokohta on uuteen materiaaliin kuuluva kiivas painiottelu[3] Grotte Di Salonen luolassa[6].
Vastaanotto ja julkaisut muokkaa
La sfida dei gigantin kaupallinen menestys jäi ymmärrettävistä syistä hyvin vähäiseksi. Se tuotti Italiassa ainoastaan 85 miljoonan liiran pääsylipputulot.[7]
Elokuvan englanninkielinen versio Hercules the Avenger on saatavilla Retromedian aluekoodittomana DVD-julkaisuna, joka on laadultaan vähintään tyydyttävä. Sen kylkiäisenä on Alan Steelin merirosvoseikkailu Hercules and the Black Pirate.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 6.6.2014. (italiaksi)
- ↑ Association Culturelle Franco-Italienne Machiavelli: Le défi des géants asso.machiavelli.free.fr. Arkistoitu 6.6.2014. Viitattu 14.12.2012. (ranskaksi)
- ↑ a b c d Mondo Esoterica: Hercules the Avenger (1965) mondo-esoterica.net. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 283–284. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051.
- ↑ a b c Lucas, Tim: Mario Bava: All the Colors of the Dark, s. 410–411. Cincinnati: Video Watchdog, 2007. ISBN 0-9633756-1-X.
- ↑ Hughes, Howard: Cinema Italiano: The Complete Guide from Classics to Cult, s. 40. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-608-0.
- ↑ DBCult Movie Database dbcult.com. Arkistoitu 31.12.2013. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- La sfida dei giganti Internet Movie Databasessa (englanniksi)