Koskisenkylä[1] (ven. Ко́сколово, Koskolovo, saks. Koskelowa[2]) on kylä Venäjällä Leningradin alueen Jaaman piirin Viistinän kunnassa. Se sijaitsee Soikkolan niemen läntisessä tyviosassa Suomenlahden Laukaanlahteen laskevan Haapalanjoen alajuoksulla. Kylästä on maantieyhteys Viistinään, Jaamaan sekä Kattilan kautta Pietarin ja Tallinnan väliselle valtatielle. Kylän vieressä sijaitsee Laukaansuun satama. Vuonna 2007 Koskisenkylässä oli yhdeksän vakituista asukasta.

Koskisenkylä vuoden 1860 kartassa.
Haapalanjoen voimalaitoksen jäänteitä.

Seudun kylät mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Koskisenkylä esiintyy ensimmäisen kerran muodossa Koschola vuosina 1618–1623 laaditussa ruotsalaisessa verokirjassa. Vuonna 1848 kylässä asui 291 inkerikkoa ja 68 saksalaista.[3] Jälkimmäiset olivat Venäjälle muuttaneita uskonnoltaan luterilaisia siirtolaisia, jotka työskentelivät Haapalanjoen suuhun 1700-luvun lopulla perustetussa lasitehtaassa. Vuonna 1862 kylä jakautui kahteen osaan, joista toinen kuului hoville ja toinen tilanomistajalle. Lisäksi oli tilanomistajan kartano.

1800-luvun lopussa Koskisenkylään perustettiin zemstvolaitoksen ylläpitämä koulu. 1900-luvun alussa toinen kylänosista toimi Jaaman kihlakunnan Laukaan volostin sekä poliisipiirin keskuksena. Ilmeisesti näihin aikoihin Soikkolan ortodoksiseen seurakuntaan kuuluneeseen kylään rakennettiin oma tšasouna.

Vuonna 1926 Koskisenkylän kyläneuvostoalue käsitti 119 taloutta ja 497 asukasta. Siihen kuului kolme kylänosaa, kaksi pienempää asutusta, saha, mylly sekä neljä huuttoria. Väestönlaskennan mukaan alueen asukkaista 381 oli inkerikkoja, 82 venäläisiä, 7 virolaisia, 3 suomalaisia ja 2 lättejä. Vuonna 1936 Koskisenkylä sai kansallisen inkeroisen kyläneuvoston statuksen. Vuonna 1939 se lakkautettiin ja liitettiin Soikkolan kyläneuvostoon.

Vuonna 1934 Koskisenkylän pohjoispuolelle Ruutsiaan alettiin rakentaa laivastotukikohtaa, joka tunnettiin myös nimillä Stroitelstvo-200 ja Komsomolsk-na-Baltike. Koskisenkylän tienoilla toimi vuosina 1937–1941 Lužlagin vankileiri. Vangit ja palkattu työvoima rakensivat Laukaanlahden rantoja myöten kulkeneen rautatien, jonka varrelle perustettiin Koskisenkylän asema. Haapalanjoelle rakennettiin sähkövoimala ja kylän eteläpuolelle tiilitehdas. Rakennelmat tuhottiin puna-armeijan vetäytyessä elokuussa 1941. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset siirsivät Koskisenkylän asukkaat Viron kautta Suomeen. Sodan jälkeen heidät palautettiin Neuvostoliittoon, mutta vain osa onnistui palaamaan kotikyläänsä.

Sodan jälkeen Koskisenkylän väkiluku väheni, mutta samalla siitä muodostui suosittu lomanviettopaikka. Vakituisia asukkaita oli 101 vuonna 1966, 78 vuonna 1975, 33 vuonna 1989 ja 27 vuonna 2002. 1990-luvun alussa kylään rakennettiin kymmeniä uusia huviloita. Laukaansuun sataman perustaminen kylän viereen on muuttanut voimakkaasti ympäristöä ja pakottanut monet kesäasukkaat siirtymään muualle. Kylän tulevaisuus riippuu sataman kehityksestä. Toistaiseksi ei tiedetä, nielaiseeko sen sataman laajeneva teollisuusalue, tuleeko siitä sataman henkilökunnan asuinpaikka tai missä määrin se voi säilyä perinteisenä maalaiskylänä.

Lähteet muokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 108. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. Randefelt, Roland: Inkeri: tiekartta 1:200 000. Vantaa: Ingriainfo Oy, 1992. ISBN 951-96326-0-3.
  3. von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 41. St.-Petersburg: , 1867.