J. K. Paasikiven muistomerkki
J. K. Paasikiven muistomerkki eli Itä ja Länsi on Helsingin Kampissa sijaitseva kuvanveistäjä Harry Kivijärven toteuttama muistomerkki Suomen presidentti Juho Kusti Paasikivelle. Muistomerkki sijaitsee Paasikivenaukiolla Mannerheimintien varrella niin sanotun Hankkijan talon edessä, Lasipalatsin pohjoispuolella. Muistomerkki on pystytetty vuonna 1980.
| J.K. Paasikiven muistomerkki | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | J.K. Paasikiven muistomerkki |
| Toinen nimi | Itä ja länsi |
| Tekijä | Harry Kivijärvi |
| Valmistumisvuosi | 1980 |
| Taiteenlaji | kuvanveisto |
| Korkeus | 5,5 |
| Sijainti | Kamppi |
| Paikkakunta | Helsinki |
| Koordinaatit | 60°10'15.262"N, 24°56'9.035"E |
Teoksen kuvaus muokkaa
Muistomerkki muodostuu kahdesta mustasta, sileäksi hiotusta ja kuperasta kivipaadesta, jotka seisovat pystyasennossa kolmiportaisella jalustalla. Veistoksen korkeus on 5,5 metriä ja paino 40 tonnia.[1] Kivipaadet ovat mustaa dioriittia, joka on louhittu Jyväskylän Kuokkalassa sijainneesta Mustakivi Oy:n louhimosta.[2]
Muistolause muokkaa
Jalustan keskimmäiseen korokkeeseen on kaiverrettu Paasikiven nimi sekä suomeksi ja ruotsiksi lause ”Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen”.[3] Paasikivi käytti tätä lausahdusta kuuluisasti toisella pääministerikaudellaan vuoden 1944 itsenäisyyspäivänä pitämässään puheessa, jossa hän kuvasi Suomen sodanjälkeisen politiikan välttämättömyyksiä. Puheessa Paasikivi mainitsi ajatuksen esittäneen alkujaan ”muuan historioitsija-ajattelija”.[4] Sitaatti on tiettävästi alkuaan 1800-luvulla eläneeltä brittiläiseltä historioitsijalta Thomas Carlylelta, mutta Paasikivi lainasi sen J. V. Snellmanin tekstien kautta.[5][6] Lauseen alkuperäiseksi esittäjäksi on joskus mainittu Carlylen sijaan hänen aikalaisensa Thomas Macaulay.[7]
Historia muokkaa
Alkuperäinen kilpailu J. K. Paasikiven muistopatsaasta pidettiin vuonna 1970. Jaetun ensimmäisen palkinnon saivat Harry Kivijärven ehdotus Rinnakkaiselo ja Kain Tapperin ehdotus Paasikiven linja.[8] Ratkaisua arvosteltiin, koska molempien ehdotusten katsottiin kilpailun sääntöjen vastaisesti olleen muunnelmia samojen tekijöiden aiemmin esillä olleista muista töistä. Tapperin ehdotuksen sanottiin muistuttavan suuresti hänen aiempaa työtään Mustalaisen puukko, Kivijärven ehdotuksen taas useitakin hänen aiempia töitään.[9] Kivijärvi oli tehnyt 1960-luvulta alkaen runsaasti mustiin kivipaasiin perustuneita minimalistisia veistoksia, joista monissa toistuu kahden rinnakkain seisovan paaden muodostama porttiaihe.[10] Kyse oli enemmänkin Kivijärven ja Tapperin omaksumasta tyylistä kuin yksittäisen teoksen kopioinnista. Kilpailu jouduttiin kuitenkin uusimaan.[9] Kivijärvi voitti vuonna 1976 uusintakilpailun muunnellulla ehdotuksellaan Itä ja Länsi, jossa hän oli jättänyt pois alkuperäiseen ehdotukseensa sisältyneen poikittaisen arkkitraavikiven.[9][8]
Helsingin kaupunki tarjosi muistomerkin sijoituspaikaksi alkuaan Hesperian esplanadia Töölössä, mutta paremmaksi vaihtoehdoksi keksittiin niin sanottu Arkadianaukio lähempänä ydinkeskustaa ja Eduskuntataloa.[9] Muistomerkki paljastettiin Paasikiven syntymän 110-vuotispäivänä 27. marraskuuta 1980.[8]
Paasikiven muistomerkki oli Suomen ensimmäinen valtionpäämiehelle pystytetty abstrakti muistomerkki.[11] Ei-esittävä muistomerkki herättikin aikanaan vilkkaan julkisen keskustelun. Teos sai kansan suussa lempinimen ”Juho Kusti ja Alli”, koska kahden pönäkän kivipaaden väitettiin muistuttavan Paasikiveä ja tämän puolisoa Allia.[1]
Muut muistomerkit muokkaa
Helsingin muistomerkin ohella J. K. Paasikivelle on pystytetty näköispatsas Lahteen vuonna 1961 sekä rintakuvat Lahden Mukkulaan 1960-luvulla ja Keravalle vuonna 1974.[12][13]
Lähteet muokkaa
- Harry Kivijärvi – ja se mitä taiteeksikin sanotaan. Wäinö Aaltosen museon julkaisu nro 53, Wäinö Aaltosen museo, Turku 2008. ISBN 978-952-9565-53-5
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Itä ja Länsi / J. K. Paasikiven muistomerkki (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin taidemuseon Julkiset veistokset -tietokanta. Viitattu 30.4.2018.
- ↑ Patsaskierros Helsingin kaupunki. Viitattu 1.5.2018.
- ↑ Antero Rautio: Pääkaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset – patsasbongarin opas, s. 182. Karisto, Hämeenlinna 1998.
- ↑ Pääministeri Paasikiven puhe itsenäisyyspäivänä 6.12.1944 (otteita puheesta) (Arkistoitu – Internet Archive) Suomi kylmässä sodassa -sivusto. Viitattu 30.4.2018.
- ↑ Hannu Immonen: ”Paasikivi ja historia”, s. 315–315 teoksessa J. K. Paasikivi – Valtiomiehen elämäntyö 5: 1948–1956 (Tuomo Polvinen). WSOY, Helsinki 2003.
- ↑ Urho Kekkosen J.V. Snellmanin syntymän 185-vuotisjuhlassa 12.5.1981 Doria.fi. Viitattu 30.4.2018.
- ↑ Urho Kekkosen radiopuhe 10.12.1958 Doria.fi. Viitattu 30.4.2018.
- ↑ a b c Heli Harni: ”Tuhansien vuosien ajalta”, s. 119, 124 ja 127 teoksessa Harry Kivijärvi (2008).
- ↑ a b c d Erik Kruskopf: Veistosten kaupunki – Taidetta Helsingin katukuvassa (suom. Rauno Ekholm), s. 75–78. Schildts, Helsinki 2000.
- ↑ Altti Kuusamo: ”Keveyden metaforat raskaassa kivessä”, s. 19–23 teoksessa Harry Kivijärvi (2008).
- ↑ Timo Valjakka: Harry Kivijärvi Helsingin Sanomat 15.4.2010. Viitattu 1.5.2018.
- ↑ Lahti - patsaiden kaupunki Etelä-Suomen Sanomat 20.05.2007 (Internet Archive). Viitattu 1.5.2018.
- ↑ Keravan taiderastit (Arkistoitu – Internet Archive) Keravan Taidemuseon ystävät ry 2015. Viitattu 1.5.2018.