János Vajda
János Vajda (1827–1897) oli unkarilainen runoilija. Hän osallistui Unkarin vapaussotaan ja joutui siitä rangaistukseksi 1849 tavallisena sotamiehenä Itävallan armeijaan, josta vapautui 1853. Vajda oli intohimoinen runoilijaluonne, joka käytti usein liioittelua ja mauttomuuksia. Hänen kootut runonsa ilmestyivät 1882, ja sen ilmestyttyä hän julkaisi vielä kaksi kokoelmaa, 1892 ja 1895. Vajda kirjoitti myös kertovia runoelmia, murhenäytelmän sekä muistelmia sotilasajoiltaan.[1]
| János Vajda | |
|---|---|
 János Vajda |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1827 |
| Kuollut | 1897 (69–70 vuotta) |
| Kansalaisuus | Unkari |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | unkari |
| Tuotannon kieli | unkari |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Runojen suomennoksia muokkaa
Lähde:[2]
- Kahdenkymmenen vuoden jälkeen (Ginaa muistellessa), suom. Toivo Lyy, teoksessa: Unkarin lyyra, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1970
- Kahdenkymmenen vuoden päästä (Ginan muistokirjaan), suom. Yrjö Jylhä, teoksessa: Veri ja kulta: Yrjö Jylhän suomentamaa maailmanlyriikka, Helsinki, Otava, 1954
- Kaislajärvellä, teoksessa: Unkarin lyyra
- Kolmenkymmenen vuoden jälkeen, teoksessa: Unkarin lyyra
- Pyrstötähti, teoksessa: Unkarin lyyra
Lähteet muokkaa
- ↑ Vajda, János. Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1919
- ↑ Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta, (Arkistoitu – Internet Archive) päivitetty 15.10.2020, viitattu 2.11.2020
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta János Vajda Wikimedia Commonsissa
