Harmaapapukaija
Harmaapapukaija eli jako (Psittacus erithacus) on papukaijalaji, joka esiintyy Keski-Afrikan länsirannikolta Keniaan ja Tansanian luoteisosiin ulottuvalla alueella. Siitä erotettiin 2010-luvulla omaksi lajikseen Psittacus timneh,[1] joskaan Birdlife Suomi ei tunnusta vielä tätä lajia omakseen, vaan se on säilytetty harmaapapukaijan alalajina[2]. Lemmikkinä harmaapapukaija oppii helposti matkimaan puhumista. Tarhattuna laji saattaa elää yli 60-vuotiaaksi.
| Harmaapapukaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Papukaijat Psittacidae |
| Suku: | Psittacus |
| Laji: | erithacus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Psittacus erithacus |
|
 Harmaapapukaijan esiintymisalue |
|
| Katso myös | |
Harmaapapukaija on yksi älykkäimmistä eläinlajeista. Sen on osoitettu kykenevän muistamaan numerosarjoja, oppimaan sanojen merkityksiä ja tunnistamaan ihmiskasvoja. Harmaapapukaija selviytyy päättelyongelmista joihin kykenevät vain kädelliset ja yli 3-vuotiaat ihmislapset.[3]
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Harmaapapukaijan nimilaji on 30–33 cm:n pituinen lintu, jolla on lyhyt pyrstö. Se painaa noin 270–550 grammaa. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nimensä mukaisesti harmaapapukaija on suurimmaksi osaksi keskiharmaan värinen, siipisulat ovat liki mustat. Pyrstö on nimilajilla kirkkaanpunaiset. Nokka on musta.
Timneh-alalaji on kooltaan nimilajia pienempi. Timneh on harmaaltaan hieman tummempi, joskin alavatsa on huomattavan vaalea. Sen pyrstö on tummanpunainen tai jopa rusehtava. Ylänokka on osittain beige.
Esiintyminen muokkaa
Harmaapapukaijaa tavataan Norsunluurannikon kaakkoisosista itään Victoriajärven ympäristöön Ugandassa, Keniassa ja Tansania. Etelässä sen levinneisyysalue ulottuu Angolan pohjoisosiin. Sitä tavataan myös Príncipen ja Biokon saarilla Guineanlahdessa.[1]
Elinympäristö muokkaa
Harmaapapukaijat elävät enimmäkseen syvällä metsissä, mutta myös metsänreunoissa, puistoissa, mangrovesoilla, puustoisilla savanneilla ja jopa puutarhoissa ja viljelysten keskellä olevissa metsiköissä. Laji on hyvin seurallinen ja parvessa voi olla jopa tuhat yksilöä. Ruokailuparvet ovat kuitenkin pienempiä, muutamista yksilöistä muutamiin kymmeniin.[1]
Lisääntyminen muokkaa
Lisääntymisaika vaihtelee alueittain. Ugandassa pesintää tapahtuu heinä-syyskuussa, Kongossa munapesiä on löydetty elokuussa. Itä-Nigeriassa harmaapapukaija lisääntyy kuivalla kaudella ja munapesiä on tavattu tammikuussa. Luonnossa on tehty vain vähän havaintoja pesinnästä. Pesä on puunkolossa tai onkalossa joskus hyvinkin korkealla, jopa 30 metrissä.
Vankeudessa naaras munii kahdesta neljään munaa hautoen niitä yksin. Haudonta-aika on noin neljä viikkoa. Vastasyntynyt poikanen painaa 12–14 g. Poikasten ollessa pieniä naaras lämmittää niitä pesässä ja koiras käy ruokkimassa koko perhettä. Poikaset jättävät pesän 11–12 viikon ikäisinä ja itsenäistyvät 3–4 kuukauden ikäisinä. Laji on sukukypsä kolmen tai neljän vuoden ikäisenä ja se on yksiavioinen.[4][5]
Ravinto muokkaa
Harmaapapukaijaparvet yöpyvät usein parvissa metsänreunan korkeissa puissa tai järvien ja jokien pikkusaarissa. Aamulla ne lentävät pienin parvin hakemaan ruokaa palaten pian samaa reittiä takaisin. Ne ruokailevat enimmäkseen puiden latvustoissa ja hakevat siemeniä, hedelmiä, pähkinöitä ja marjoja kiipeillen oksilta toisille; ne pitävät erityisesti öljypalmun (Elaeis guinensis) hedelmistä. Ne voivat syödä myös maissia viljelmiltä.
Uhanalaisuus muokkaa
Harmaapapukaija on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Pääasiallisin syy lajin vähenemiseen on lemmikkieläinkauppa, sillä se on Euroopan, Yhdysvaltojen ja Lähi-idän suosituimpia lemmikkilintuja, koska ne osaavat matkia ihmisten puhetta ja muita ääniä. Vuosien 1982–2014 aikana harmaapapukaijaa ja siitä erotettua Psittacus timneh -lajia pyydystettiin luonnosta yli 1,3 miljoonaa yksilöä. Myös elinympäristöjen tuhoutuminen on paikoin vähentänyt lajille sopivien elinympäristöjen määrää. Maailman populaation kokoa on vaikea arvioida, ja siksi kokonaisarvio vaihtelee 560 000 – 12 700 000 yksilön rajoissa.[1]
Lemmikkinä muokkaa
Harmaapapukaija on yksi suosituimmista isoista papukaijalinnuista lemmikkinä. Sitä pidetään yhdenä parhaimpana puhujalajina, joka voi olla syy tai ainakin osasyy sen suosioon, sillä väritykseltään se jää monen muun papukaijalajin varjoon. Puhekyky on huono syy lemmikkilinnun hankkimiselle.[6] Lemmikkinä harmaapapukaija on vaativa, sillä se on älykäs, aktiivinen ja sosiaalinen, mutta myös herkkä tylsyydelle, stressille ja muutoksille. Lemmikkinä nimilaji on Timneh-alalajia huomattavasti yleisempi.
Hoidoltaan ja vaatimuksiltaan se muistuttaa muita lemmikkilintuja: hyvin voidakseen se tarvitsee muun muassa lajitoverin seuraa[7], paljon tilaa, lajityypillisen ruokavalion, runsaasti erilaisia virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat[8] sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa[9].
Harmaapapukaijaa pidetään osittain herkempänä rutiinin- ja ympäristön muutoksille kuin monia muita papukaijalemmikkejä, ja sen sanotaan vaativan totuttelua ympäristön muutoksiin, esimerkiksi uusien lelujen suhteen, muita lajeja kauemmin.[10] Perheelleen kesy ja puhelias harmaapapukaija saattaa olla hyvin varautunut ja hiljainen vieraiden läsnäollessa. Harmaapapukaija voi ilmaista pitkäaikaista stressiä nyppimällä eli tuhoamalla sulkapukuaan.[11]
Harmaapapukaija kuuluu CITES I/A-liitteeseen[12], jonka vuoksi kaikessa siihen liittyvässä kaupankäynnissä myös Suomen sisällä linnulle vaaditaan alkuperätodistus, tunnistemerkintä (siru tai umpirengas) sekä Suomen ympäristökeskuksen myöntämä EU-lupanumero[13]. Ilman näitä myös harmaapapukaijojen pesittäminen eli poikasten tuottaminen on kiellettyä. Riittävä vahvistus linnun laillisesta alkuperästä auttaa myös taistelemaan luonnonvaraisten lintujen salapyydystystä vastaan. Suomessa nykyään lemmikkinä pidettävät harmaapapukaijat ovat käytännössä lähes aina tarhattuna syntyneitä, sillä laji lisääntyy melko helposti myös tarhaoloissa, ja sillä on kasvatustoimintaa Suomen lisäksi myös monissa muissa Euroopan maissa.
Lähteet muokkaa
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e BirdLife International: Psittacus erithacus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Maailman lintulajien suomenkieliset nimet Birdlife Suomi. Viitattu 14.4.2022.
- ↑ Stromberg, Joseph: African Grey Parrots Have the Reasoning Skills of 3-Year-Olds Smithsonian Magazine. Viitattu 11.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Timneh African Grey. Fixing Your Parrots Problems. Arkistoitu 29.1.2008. (englanniksi)
- ↑ Blue-backed Parrot (Tanygnathus everetti) Parrot Encyclopedia, World Parrot Trust. (englanniksi)
- ↑ Jarmo Tuutti: Puhuva papukaija lemmikiksi? Papukaija lemmikkinä. 17.3.2010. Arkistoitu 14.10.2022. Viitattu 14.10.2022.
- ↑ Jarmo Tuutti: Sosiaalinen papukaija on kehittynyt elämään lajitoverin kanssa Papukaija lemmikkinä. 20.7.2017. Arkistoitu 12.4.2022. Viitattu 14.10.2022.
- ↑ Lemmikkilinnun käsittely www.kaijuli.fi. Viitattu 14.10.2022.
- ↑ Lemmikkilinnut lyhyesti ja selkokielellä www.kaijuli.fi. Viitattu 14.10.2022.
- ↑ Harmaapapukaija - lajiesittely - Lemmikkilinnut Kaijuli ry www.kaijuli.fi. Viitattu 14.10.2022.
- ↑ Miksi lintu nyppii höyheniään? www.kaijuli.fi. Viitattu 14.10.2022.
- ↑ Checklist of CITES species checklist.cites.org. Viitattu 14.10.2022.
- ↑ Uhanalaisten lajien kansainvälinen ja EU:n sisäinen kauppa j www.ymparisto.fi. Viitattu 14.10.2022.