Goa trance

Goa trance
Alkuperä	trance, EBM, intialainen taidemusiikki, psykedeelinen rock, acid house, New beat
Alkuperämaa	Intia (Goa)
Kehittymisen; ajankohta	1980-luvun loppu
Tyypillisiä; soittimia	rumpukone, henkilökohtainen tietokone, sampleri, sekvensseri
Kehittyneitä; tyylilajeja /; suuntauksia	psykedeelinen trance, psybient
	Infobox OK

Goa trance (usein pelkkä Goa, tai numeroin 604 ^[1]) on elektronista musiikkia ja yksi trancen alalajeista. Se syntyi Goan osavaltiossa Intiassa.

Goa trance liittyy oleellisesti psytrancen kehittymiseen 1990-luvun loppupuoliskolla. Näiden kahden musiikkityylin ero on pitkälti mielipidekysymys, ja joidenkin mielestä kyse on jopa samasta asiasta. Goa trancen äänimaailma on kuitenkin "orgaanisempaa" ja melodisempaa kuin psytrance.

Historia muokkaa

Goa trancen juuret ulottuvat Goan suosioon 1960-luvun ja 1970-luvun hippien matkakohteena. Kun Goan hippiturismi vähentyi 1970- ja 1980-luvun aikana, pieni ydinjoukko jäi alueelle keskittyen musiikin kehittämiseen muiden harrasteiden, kuten joogan ja päihteiden ohella. Musiikki, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Goa trancena, ei kehittynyt mistään tietystä musiikin tyylilajista, vaan siihen otettiin vaikutteita muun muassa industrialista, New beatistä, EBM:stä, acid housesta ja psykedeelisestä rockista. Myös itämainen musiikki toimi merkittävänä inspiraation lähteenä. Varhaisena esimerkkinä psykedeelisen rockin ja myöhemmin Goa trancena tunnetun tyylin yhteydestä toimii The Cosmic Jokers (Ash Ra Tempelin ja Klaus Schulzen yhteistyöprojekti) albumillaan Galactic Supermarket (1974), jolla on ajoittain kuultavissa 4/4-rytmejä yhdistettynä psykedeelisen rockin elementteihin, varhaisiin analogisyntetisaattorisoundeihin ja tribaalimaisiin rumpukuvioihin.

Elektronisen tanssimusiikin leviäminen Goalle johti uudenlaisen tyylin kehittymiseen, joka sittemmin tunnettiin Goa trancena. Varhaisia pioneereja olivat muun muassa DJ:t Laurent, Fred Disko ja Goa Gil.

Musiikki muokkaa

Goa trancen perusta on energinen rytmi, usein 4/4-tahdissa, ja siinä käytetään monesti 16- ja 32-osanuotteja, erityisesti bassolinjoissa. Tyypillinen kappale kehittyy hitaasti, ja kappaleet ovat jopa yli kymmenen minuutin mittaisia. Musiikki on yleensä nopeudeltaan 130–150 iskua minuutissa.