Dimangaanidekakarbonyyli
Dimangaanidekakarbonyyli eli dekakarbonyylidimangaani tai mangaanikarbonyyli (Mn2(CO)10) on metallikarbonyyliyhdisteisiin kuuluva mangaanin organometalliyhdiste. Yhdistettä käytetään orgaanisessa synteesissä katalyyttinä ja valmistettaessa mangaanin komplekseja.
| Dimangaanidekakarbonyyli | |
|---|---|
10.png) |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Mn2(CO)10 |
| Moolimassa | 389,98 g/mol |
| Sulamispiste | 154-155 °C[1] |
| Kiehumispiste | Sublimoituu vakuumissa |
| Tiheys | 1,75 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa dimangaanidekakarbonyyli on keltainen kiteinen aine. Yhdiste on suhteellisen stabiili myös ilman vaikutuksille. Se ei liukene veteen, mutta liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin.[2] Kuumennettaessa yhdiste hajoaa muodostaen Mn(CO)5-radikaalin[3].
Poiketen monista muista metallikarbonyyliyhdisteistä, joissa on kaksi metalliatomia ei dimangaanidekakarbonyyln rakenne sisällä silloittavaa karbonyyliligandia vaan mangaaniatomit ovat sitoutuneet toisiinsa kovalenttisella sidoksella. Sidospituus on 293 pm ja terminaalisten karbonyyliligandien konformaatio on kohdakkainen. Dimangaanidekakarbonyyli voidaan pelkistää, jolloin mangaani saa negatiivisen hapetusluvun. Esimerkiksi natriumamalgaama pelkistää yhdisteen pentakarbonyylimanganaatti(-I)-ioniksi [Mn(CO)5]- ja natriummetalli heksametyylifosforiamidiliuoksena pelkistää dimangaanidekakarbonyylin tetrakarbonyylimanganaatti(-III)ioniksi [Mn(CO)4]3-.[1][4]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Ensimmäisen kerran dimangaanidekakarbonyyliä syntitisoitiin vuonna 1949.[5] Yhdistettä voidaan valmistaa mangaanisuolasta kuten mangaaniasetaatista hiilimonoksidin ja pelkistimen läsnä ollessa.[6] Nykyisin käytetyin menetelmä on kuitenkin metyylisyklopentadienyylimangaanitrikarbonyylin pelkistys natriumin diglyymiliuoksen avulla hiilimonoksidin läsnä ollessa ja muodostuvan yhdisteen hapetus.[1][2]
Dimangaanidekakarbonyyliä käytetään orgaanisissa synteeseissä katalyyttinä tai kokatalyytteinä alkeenien ja dieenien isomeroitumis- ja dimeroitumisreaktioissa, radikaalikytkennöissä, halogeenialkaanien hydorgenolyyseissä ja eräissä vedyn avulla tapahtuvissa pelkistyksissä. Yhdisteestä myös valmistetaan muita mangaanikomplekseja.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Kenneth Pisarczyk: Manganese Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 4.6.2014
- ↑ a b c David Crich: Handbook of reagents for organic synthesis: Reagents for Radical and Radical Ion Chemistry, s. 205–207. John Wiley and Sons, 2013. ISBN 9781118634875. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.6.2014). (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1562. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.6.2014). (englanniksi)
- ↑ J. Scott McIndoe & Paul J. Dyson: Metal Carbonyls, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 4.6.2014
- ↑ N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1062. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ Christoph Elsenbroich: Organometallics, s. 357. Wiley-VCH, 2006. ISBN 978-3-527-29390-2. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- PubChem: Dimanganese decacarbonyl (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Dimanganese decacarbonyl (englanniksi)
- ChemBlink: Decacarbonyldi-Manganese (Mn-Mn) (englanniksi)