Šillukit
Šillukit ovat nilosaharalaista šillukin kieltä puhuva kansa Etelä-Sudanissa. He asuvat Valkoisen-Niilin länsirannalla Malakalin kaupungin lähistöllä. 1980-luvulla šillukeja arvioitiin olevan noin 370 000 henkeä.[1]
| Šillukit | ||||
|---|---|---|---|---|
 |
||||
| Väkiluku | 370 000 | |||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | šillukki | |||
| Uskonnot | perinteinen usko, islam | |||
| Sukulaiskansat | muut nilootit | |||
Šillukit ovat Afrikan pohjoisin niloottikansa.[2] Kielellisesti he kuuluvat pohjoiseen luo-ryhmään.[3] Lähin sukukieli on anuak.[2]
Kansan elinkeinoja ovat maanviljely, karjanhoito ja kalastus. Viljelyskasveihin kuuluvat pavut, maissi, hirssi, seesami ja tupakka. Kotieläiminä pidetään nautoja, lampaita ja vuohia. Niilillä harjoitetaan verkko- ja keihäskalastusta. Lisäksi metsästetään antilooppeja ja gaselleja ja aikaisemmin myös virtahepoja.[4] Metsästys, karjan paimentaminen ja kalastus kuuluvat miesten tehtäviin. Naiset tekevät käsitöitä, työskentelevät kasvimailla ja valmistavat ruokaa.[5]
Šillukit jakautuvat noin sataan patrilineaaliseen ja eksogamiseen klaaniin, jotka asuvat hajallaan 320 kilometrin pituisella alueella. Saman klaaniyhteisön jäsenten muodostamassa kylässä voi asua muutama tai jopa sata perhettä. Kylät sijaitsevat lähellä toisiaan Valkoisen-Niilin rannalla. Asumukset on rakennettu savesta ja kaisloista. Avioliiton yhteydessä sulhasen suku maksaa morsiamen perheelle myötäjäiset karjana ja vaimo siirtyy miehen kylään. Miehet menevät naimisiin 25-vuotiaina ja naiset yleensä teini-ikäisinä.[6]
Kansalla on yhteinen kuningas reth, jonka merkitys on lähinnä symbolinen ja uskonnollinen. Häntä pidetään etelästä 1500-luvulla saapuneen šillukien kulttuurisankarin ja ensimmäisen kuninkaan Njikangin ruumiillistumana. Sudanin itsenäistymisen jälkeen rethillä on ollut korkean oikeusviranomaisen asema. Hänen asuinpaikkansa on Kodok (entinen Fashoda).[7]
Vain pieni osa šillukeista on muslimeja. Perinteisen uskonnon keskushahmo on maailman luonut hedelmällisyyden jumala Džuok, jonka välittäjänä toimii Njikang ja häntä edustava kuningas.[7] Tärkeimpiä juhlia ovat sateen tulo ja ensimmäinen sadonkorjuu, jonka yhteydessä uhrataan uutispuuroa. Jokaisella klaanilla on Njikangin hengen asuttama pyhäkkö.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Narody mira: istoriko-etnografitšeski spravotšnik, s. 348. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1988.
- ↑ a b Encyclopedia of World Cultures: Volume IX, Africa and the Middle East, s. 310. New York: G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1815-9.
- ↑ Lingvistitšeski entsiklopeditšeski slovar, s. 334. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1990. ISBN 5-85270-031-2.
- ↑ West, Barbara A.: Encyclopedia of the Peoples of Africa and the Middle East, s. 630. New York: Facts on File, 2009. ISBN 978-0-8160-7158-6.
- ↑ Encyclopedia of World Cultures: Volume IX, Africa and the Middle East, s. 311. New York: G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1815-9.
- ↑ Encyclopedia of World Cultures: Volume IX, Africa and the Middle East, s. 310–311. New York: G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1815-9.
- ↑ a b West, Barbara A.: Encyclopedia of the Peoples of Africa and the Middle East, s. 631. New York: Facts on File, 2009. ISBN 978-0-8160-7158-6.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Šillukit Wikimedia Commonsissa
