Ero sivun ”Manchester United FC” versioiden välillä

Charlie Mitten lensi cup-voiton jälkeen [[Kolumbia]]an etsimään parempaa palkkaa maksavaa seuraa, mutta muut Unitedin vanhat kasvot jäivät voittamaan seuralle pitkään kaivattua pääsarjamestaruutta vuonna 1952. Mestaruusvuoden jälkeen joukkue alkoi hajota ja Busby alkoi nuorentaa joukkuetta rajusti – omista kasvateista uudelleen rakennettuun joukkueeseen kuuluivat muun muassa [[Roger Byrne]], [[Bill Foulkes]], [[Mark Jones]] ja [[Dennis Viollet]]. Ensimmäisellä kaudella Busby ajoi nuoria sisään ja sijoitus oli liigassa kahdeksas. Vuonna 1956 United voitti historiansa neljännen liigamestaruuden, joukkueen keski-iän ollessa vain 22 vuotta. Yksi huippulupaus joukkueessa oli laituri [[Duncan Edwards]]. Hän teki debyyttinsä joukkueessa 16-vuotiaana vuonna 1953. Hänen sanottiin pystyvän pelaamaan kentällä mitä tahansa pelipaikkaa, häntä pidetäänkin seuran historian yhtenä parhaimpana pelaajana. Busby Babesiksi ({{K-fi|Busbyn pienokaiset}}) kutsuttu joukkue jatkoi voittokulkuaan voittaen seuraavallakin kaudella liigamestaruuden. [[FA Cup]]in loppuottelussa se kuitenkin hävisi [[Aston Villa FC|Aston Villalle]] numeroin 2–1. Manchester Unitedista tuli ensimmäinen englantilaisjoukkue, joka kilpaili [[Euroopan cup]]issa. Kaudella 1956–1957 Eurooppa cupissa United ylsi välieriin saakka, jossa tuleva mestari [[Real Madrid]] oli parempi yhteismaalein 5–3. Aiemmin samassa cupissa manchesterilaiset olivat ottaneet historiansa suurimaalisimman voiton europeleissä, kun [[Belgia]]n mestari [[RSC Anderlecht|Anderlecht]] kukistui peräti 10–0.

 

 

Seuraavalla kaudella United lähti Euroopan cupiin suurin odotuksin. 6. helmikuuta 1958 Unitedin joukkue oli palaamassa voitokkaalta vieraspelimatkalta [[Jugoslavia]]sta. Välieriin selvinneet englantilaiset olivat voittaneet [[Belgradin Punainen Tähti|Belgradin punaisen tähden]] yhteismaalein 5–4. [[München]]in vanhalta Riem-lentokentältä nousua yrittänyt lentokone murskaantui ja koneen 43 matkustajasta 23 sai surmansa. Manchester Unitedin kahdeksan pelaaja kuoli [[Münchenin lento-onnettomuus|onnettomuudessa]] – [[Geoff Bent]], Roger Byrne, [[Eddie Colman]], Duncan Edwards, [[Mark Jones]], [[David Pegg]], [[Tommy Taylor]] ja [[Liam Whelan|Liam ”Billy” Whelan]]. Seuran organisaatiosta kuoli myös kolme muuta työntekijää – [[Walter Crickmer]], [[Bert Whalley]] ja [[Tom Curry]]. Maalivahti [[Harry Gregg]] piti onnettomuuden jälkeen järjestystä yllä ja luuli koneen räjähtävän hetkenä minä hyvänsä. Gregg kahmaisi mukaansa yhden legendaarisimman United-pelaajan [[Bobby Charlton]]in (joka oli tehnyt debyyttinsä 18 kuukautta aiemmin) ja Dennis Violletin ja vei heidät ulos koneesta turvaan. Seitsemän pelaajaa kuoli heti koneessa ja kahdeksas Duncan Edwards kuoli vammoihinsa sairaalassa myöhemmin. Oikea laituri [[Johnny Berry]] selvisi hengissä, mutta joutui lopettamaan peliuransa vammojen vakavuuden vuoksi. Matt Busby loukkaantui onnettomuudessa todella vakavasti, eikä eloonjäämistä pidetty kovin todennäköisenä. Busby jäi kuitenkin henkiin ja pääsi sairaalasta kahden kuukauden päästä.

 

=== 1969–1986 ===

 

[[Wilf McGuinness]] korvasi Busbyn tehtävässään. Ensimmäinen kausi (1969–1970) joukkueen peräsimessä oli pettymys, Unitedin sijoittuessa liigassa vasta kahdeksanneksi. McGuinness palasi seuraavaksi kaudeksi reservijoukkueen valmentajaksi ja Busby otti managerin paikan puoleksi vuodeksi. Fanit uskoivat Busbyn tuovan joukkueelle tuttua menestystä, mutta kauden loppusijoitus kahdeksas oli pettymys. Kesällä [[1971]] skotti jätti managerin tehtävät lopullisesti, mutta jäi silti töihin seuran johtoportaaseen. Samaan aikaan United menetti kaksi kovaa pelimiestään [[Nobby Stiles]]in ja [[Pat Crerand]]in.

=== Alex Fergusonin ajanjakso ===

==== Ennen triplaa (1986–1998) ====

Uudeksi manageriksi tuli skotlantilainen [[Alex Ferguson]] [[Aberdeen FC]]:stä. Skotlannissa Ferguson oli johdattanut Aberdeenin suureen menestykseen ja fanit uskoivatkin hänen olevan oikea mies ”punaisten paholaisten” managerin pallille. Hän valmensi joukkueen avauskaudella sijalle 11. Seuraavalla kaudella (1987–1988) United ylsi liigassa toiseksi, häviten 9 pistettä voittaneelle Liverpoolille. [[Brian McClair]]ista tuli ensimmäinen ManU-pelaaja sitten George Bestin, joka onnistui tekemään 20 maalia kaudessa.

 

 

==== Tripla (1998–1999) ====

Manchester Unitedille kausi 1998–1999 on sen historian menestyksekkäin, sen voittaessa ensimmäisenä ja ainoana englantilaisjoukkueena triplamestaruuden – voittamalla Valioliigan, FA Cupin ja [[mestarien liiga]]n. Todella jännittävällä liigakaudella United voitti pisteen erolla toiseksi tulleen Arsenalin. Viimeisellä kierroksella ManU voitti [[Tottenham Hotspur FC|Tottenhamin]] numeroin 2–1. Alex Ferguson on sanonut liigan voittamisen vaikeimmaksi. FA Cupin loppuottelussa United voitti [[Newcastle United FC|Newcastlen]] [[Teddy Sheringham]]in ja Scholesin maaleilla 2–0. Mestarien liigan loppuottelussa taas englantilaiset olivat Bayern Munchenia vastaan lisäajalle mentäessä 1–0 tappiolla, mutta nousi dramaattisten vaiheiden jälkeen 2-1 voittoon lisäajalla Sheringhamin ja [[Ole Gunnar Solskjær|Solskjærin]] osumilla. Myöhemmin Ferguson lyötiin ritariksi, tekemästään työstä jalkapalloilun hyväksi.

 

Manchester United voitti liigan vuosina 2000 ja 2001. Vuonna [[2000]] Unitedista tuli yksi 14 jäsenestä Euroopan johtavien jalkapalloseurojen yhteenliittymässä [[G-14]]:ssä. Puolustavammalla taktiikalla Ferguson yritti piestä joukkueen Euroopan huipulle, se ei onnistunut ja kaudella 2001–2002 sijoitus liigassa oli kolmas. Seuraavalla kaudella United voitti jälleen mestaruuden ja teki heinäkuussa [[2002]] Englannin uuden siirtoennätyksen, hankkimalla [[Rio Ferdinand]]in Leedsista 29:llä miljoonalla punnalla. Vuonna 2004 ManU juhli FA Cupin voittoa, kun finaalissa kaatui [[Millwall FC|Millwall]]. Välierissä manchesterilaiset voittivat koko kauden liigaa täydellisesti hallinneen Arsenalin.

 

Kausi [[Englannin Valioliiga -kausi 2004–2005|2004–2005]] oli luonteeltaan epäonnistunut maalienteon suhteen, [[Ruud van Nistelrooy]]n loukkaannuttua. United sijoittui kolmanneksi liigassa. Kauden päätteeksi uudeksi omistajaksi tuli [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[Malcolm Glazer]], joka osti osake-enemmistön seurasta.