Cairnterrieri

koirarotu
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 28. marraskuuta 2010 kello 15.28 käyttäjän Silvonen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Cairnterrieri on yksi vanhimpia terriereihin kuuluvia koirarotuja. Suomalaisittain ”cairneiksi” kutsutut koirat ovat kotoisin Skotlannin ylämailta.

Cairnterrieri
[[Tiedosto:|250px|]]
Avaintiedot
Alkuperämaa Skotlanti, Iso-Britannia
Rodun syntyaika n. 100 vuotta sitten
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
Nykyinen käyttö seura- ja näyttelykoira
Elinikä n. 12–15 vuotta
Muita nimityksiä cairni
FCI-luokitus ryhmä 3 jaos 2
Ulkonäkö
Säkäkorkeus 28–31 cm
Väritys kerman- tai vehnänvärinen, punainen, harmaan eri sävyt, melkein musta ja brindle. Juovikkuus kaikissa edellä mainituissa väreissä hyväksytään.

Nimen elementti cairn juontuu gaelin kielen kiviröykkiötä tai louhikkoa tarkoittavasta sanasta. Terrierejä käytettiin metsästyksessä louhikoissa ja luolissa elävien eläinten, kuten kettujen, saukkojen ja mäyrien, ajamiseen ulos metsästäjän näkösälle ja ammuttavaksi.

Ulkonäkö

Cairnit ovat pienikokoisia, mutta tukevaluustoisia koiria. Yleensä cairnit ovat säkäkorkeudeltaan 28–31 cm. Korvat ovat pystyt, häntä suora ja seisoma-asennossa paino nojaa etutassuille. Rotumääritelmä kuvaa cairnterrieriä luonnollisen näköiseksi, ja sellaisia ne ovatkin. Cairnien turkki on kaksiosainen, siinä on pehmeä alusvilla ja karkea päällysturkki. Turkkinsa ansiosta cairn ei palele talvella eikä sillä ole kuuma kesällä. Turkki on ns. säänkestävä ja likaahylkivä. Cairnin turkkia ei suositella pestäväksi (sampoopesu) kovin usein, 1–2 kertaa vuodessa on sopiva määrä, ellei se sattumalta pyörittele itseään esimerkiksi ulosteissa. Normaalit tassupesut vedellä kuuluvat toki cairnin arkipäivään. Turkki on karkea ja se trimmataan sormilla nyppimällä niin sanottuun lepovaiheeseen siirtyneet karvat. Cairnterrieriä ei saa missään nimessä leikata saksilla, vaan turkki pidetään kunnossa nyppimällä, sillä leikattu karva ei kasva karkeaksi vaan jää pehmeäksi ja menettää säänkestävyytensä. Vain tassujen pyöristys ja peräaukon lähiympäristön siistiminen voidaan hoitaa saksien avulla. Cairnin väri voi vaihdella vehnänvaaleasta mustanharmaaseen, mutta valkoinen ja pikimusta eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä. Useilla koirilla kuono, korvat ja häntä erottuvat tummempina.

Luonne ja käyttäytyminen

Suomen Kennelliiton rotumääritelmässä cairnterrierin luonnetta kuvataan näin: ”Peloton ja iloinen. Itsevarma, mutta ei riidanhaluinen.” Cairnterrierit ovat terhakoita ja erittäin iloisia koiria. ”Iso koira pienessä paketissa.” Itsepäisyyttä löytyy monilta yksilöiltä, joiltakin jopa todella paljon, mutta cairnin koulutus ei kuitenkaan ole ongelma, jos siihen jaksaa perehtyä. Cairnterrieri on erittäin älykäs ja oppivainen koira. Se on jalostettu aikoinaan itsenäiseen työskentelyyn muun muassa ajamaan pois viljapeltojen laidoille kerättyihin kiviröykkiöihin (cairn ’kiviröykkiö’ gaelin kielellä) piiloutuneita jyrsijöitä, rottia ynnä muita. Cairnterrieri voi olla niinkin viisas, ettei sitä ei välttämättä kiinnosta tehdä pyydettyä asiaa, jos tarjolla on jotakin mielenkiintoisempaa kuten orava istumassa viereisen puun oksalla. Cairnterrieri on hyvin alkuperäisenä säilynyt rotu. Se on riistavaistoinen, joten se saattaa sännätä jäniksen, oravan, variksen yms. perään. Joskus ”riistaa” voivat olla esimerkiksi ohimenevät pyoräilijät, autot, juoksija jne. Cairnterrieri on lapsiystävällinen, mutta ei pienen lapsen talutettavaksi sopiva ilman aikuisen läsnäoloa ja valvontaa. Haukkuherkkyyttä esiintyy myös jonkin verran, mutta cairnterrierit eivät hauku turhasta, vaan ne vain pitävät oman reviirinsä vartioimisesta haukkumalla. Aggressiivisuutta ei kuitenkaan tällaisissa tapauksissa esiinny kuin todella harvoin.

Alkuperä

Vasta vuonna 1910 ”lyhytkarvainen, pystykorvainen skyenterrieri” sai oman rotunimensä cairnterrieri ja vuotta myöhemmin oman näyttelyluokan Britteinsaarilla. Rodusta tuli ensin suosittu Englannissa, ja myöhemmin se levisi muualle Eurooppaan Pohjoismaita myöten. Suomessa rotu nähtiin ensimmäisen kerran koiranäyttelyssä vuonna 1933. Cairnterrieristä on sittemmin jalostettu valkoinen länsiylämaanterrieri.

Kuuluisia cairnterrierejä ja niiden omistajia

Katso myös

Lähteet

  1. Heiskanen, Outi: Outo lempi: triviakirja elokuvan ystäville, s. 219. Teos, 2006. ISBN 951-851-079-2.

Aiheesta muualla

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta cairnterrieri.