Wallis, Windsorin herttuatar (ent. Bessie Wallis Simpson[1], ent. Spencer, o. s. Warfield, 19. kesäkuuta 189624. huhtikuuta 1986) oli kruunusta luopuneen Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaan Edvard VIII:n puoliso. Edvard luopui kruunusta mennäkseen naimisiin kahdesti eronneen yhdysvaltalaisen Wallis Simpsonin kanssa, ja hänestä tuli Windsorin herttua.

Wallis
Windsorin herttuatar
Wallis Simpson -1936.JPG
Syntynyt 19. kesäkuuta 1896
Blue Ridge Summit, Pennsylvania
Kuollut 24. huhtikuuta 1986 (89 vuotta)
Pariisi, Ranska
Hautapaikka Kuninkaallinen hautausmaa, Windsor, Berkshire, Englanti
Puoliso
Suku Windsor (avioliiton kautta)
Isä Teackle Wallis Warfield
Äiti Alice Montague
Edvard VIII ja rouva Simpson lomalla Jugoslaviassa 1936.

Bessie Wallis Warfield kasvoi Baltimoressa Marylandissa. Hänen ensimmäinen miehensä oli merivoimien lentäjä Earl Winfield Spencer[1][2]. Mies osoittautui ailahtelevaiseksi alkoholistiksi, joten Wallis Spencer jätti tämän. Eron jälkeen hän aloitti suhteen tuolloin naimisissa olleen englantilais-amerikkalaisen liikemiehen Ernest Simpsonin kanssa, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1928.

Englannissa Wallis Simpson tapasi Walesin prinssi Edvardin rakastajattaren kautta; Edvard tuli poikamiesvuosinaan tunnetuksi naisseikkailuistaan. Heidän suhteensa kehittyi rouva Simpsonin ollessa yhä naimisissa. Edvard nousi kuninkaaksi tammikuussa 1936. Lokakuussa Simpsoneiden avioero tuli voimaan, ja pian tämän jälkeen Edvard luopui kruunusta, sillä Englannin kirkon päämiehenä hän ei voinut avioitua eronneen kanssa[3]. He muuttivat asumaan Ranskaan, jossa he avioituivat heinäkuussa 1937, ja Edvard sai arvonimen Windsorin herttua. Hänen vaimostaan tuli Windsorin herttuatar[3].

Edvardin intohimoinen kiintymys eronneeseen rouva Simpsoniin herätti pahennusta. Myös pariskunnan vierailu 1937 kansallissosialistisessa Saksassa ja Hitlerin tapaaminen herättivät epäilyksiä.[3]

Herttuapari odotti turhaan kutsua takaisin Lontooseen. Kuningas Yrjö VI:n kuoltua tämän leski, kuningataräiti Elisabet syytti Yrjön kuolemasta epäsuorasti herttuatarta siinä mielessä, että ennenaikaisen kuolema johtui tehtävän aiheuttamasta stressistä[4], eikä herttuatarta siksi kutsuttu hautajaisiin. Vasta kuningatar Maryn muistotilaisuuteen pariskunta sai yhteisen kutsun.[1].

Windsorin herttua kuoli kurkkusyöpään 28. toukokuuta 1972 Pariisissa[3]. Edvard siunattiin kuninkaallisin menoin Windsorin linnan kappelissa 1972, ja Windsorin herttuatar oli tilaisuudessa läsnä. Myös herttuattaren oma terveys oli alkanut heikentyä, hän kärsi aivoverenkiertohäiriöistä sekä vakavasta hajamielisyydestä. Herttuatar asui Pariisissa kuolemaansa saakka.

Windsorin herttuatar siunattiin haudan lepoon Windsorin linnan kappelissa 1986. Hänen siunaustilaisuuteensa osallistui noin sata vierasta, mukaan lukien silloinen pääministeri Margaret Thatcher puolisoineen ja Labour-puoluetta edustanut oppositiojohtaja Neil Kinnock. Siunaustilaisuudessa ei herttuattaren toivomuksesta pidetty puhetta eikä viitattu häneen tai hänen elämäänsä millään lailla. Hänen asemansa kuninkaallisen perheen jäsenenä kävi ilmi vain siunauksessa. Arkun hautaanlaskua todisti neljä kuninkaallisen perheen jäsentä, kuningatar Elisabet II ja Edinburghin herttua sekä Walesin prinssi ja prinsessa. Herttuattaren työntekijöitä ja ystäviä oli läsnä kahdeksan. Herttuatar haudattiin Windsorin linnan lähellä olevalle Frogmoren kuninkaalliselle hautausmaalle miehensä haudan viereen.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c The Duke of Windsor Dies at 77 New York Times. 28.5.1972. Viitattu 30.6.2018. (englanniksi)
  2. Earl W. Spencer, Jr. -1950 Early Aviators. Viitattu 30.6.2018. (englanniksi)
  3. a b c d Edward VIII (1894 - 1972) BBC. Viitattu 27.10.2013. (englanniksi)
  4. a b 1986: Simple funeral rites for Duchess 29.4.1986. BBC. Viitattu 15.3.2015. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa