Wikipedia

Born Again

Black Sabbath -yhtyeen albumi vuodelta 1983
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 29. elokuuta 2010 kello 12.43 käyttäjän Olimar (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Born Again on elokuussa 1983 julkaistu Black Sabbath -yhtyeen yhdestoista albumi. Se on ainoa yhtyeen albumi, jolla laulaa Deep Purplesta tunnettu Ian Gillan. Kokoonpanoa onkin toisinaan nimitetty ”Deep Sabbathiksi”.[3] Albumilla soittaa Black Sabbathin alkuperäinen rumpali Bill Ward, jonka tilalla kiertueella soitti kuitenkin Bev Bevan. Kitaraa ja bassoa soittivat alkuperäisjäsenet Tony Iommi ja Geezer Butler.[3]

Tätä artikkelia on ehdotettu suositelluksi artikkeliksi.
Suositeltu artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että artikkeli yhteisön mielestä on erityisen hyvin kirjoitettu ja kattava. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Born Again
Black Sabbath
Studioalbumin Born Again kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  The Manor Studio, Shipton on Cherwell, Oxfordshire, Englanti [2]
 Julkaistu Yhdistynyt kuningaskunta 7. elokuuta 1983 [1]
Yhdysvallat 4. lokakuuta 1983 [1]
 Formaatti LP, C-kasetti, CD
 Tuottaja(t) Robin Black ja Black Sabbath
 Tyylilaji heavy metal
 Kesto 41.07
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo Records
Yhdysvallat Warner Bros. Records
Muut kannet

Alkuperäisen painoksen takakansi (Vertigo Records)
Listasijoitukset
Black Sabbathin muut julkaisut
Live Evil
1982 		Born Again
1983 		Seventh Star
1986

Albumi on saanut kriitikoilta enimmäkseen negatiivisen vastaanoton, mutta se on saavuttanut myös kulttimainetta ja menestynyt kaupallisesti hyvin erityisesti yhtyeen kotimaassa Britanniassa, missä se oli Black Sabbathin parhaiten (neljänneksi) listalla sijoittunut albumi kymmeneen vuoteen.[4] Musiikillisesti albumi on nopeatempoisempi kuin useimmat muut Black Sabbathin albumit. Sen kantta ja miksausta on usein pidetty heikkolaatuisina.

Taustaa ja nauhoitukset

Black Sabbath perustettiin 1969, ja sen kokoonpano pysyi samana ensimmäisen vuosikymmenen, laulajana Ozzy Osbourne. 1970-luvun lopussa Osbournen ja muun yhtyeen tiet kuitenkin erkanivat ja uudeksi laulajaksi tuli entinen Rainbow-laulaja Ronnie James Dio. Myös rumpaliksi vaihtui pian alkuperäisjäsen Bill Wardin tilalle Vinny Appice. Tämä kokoonpano ei kuitenkaan osoittautunut järin pitkäikäiseksi: Dion lähdön jälkeen 1982 myös Appice lähti Dion sooloyhtyeeseen, joten Black Sabbath oli ilman laulajaa ja rumpalia.[3][5]

Black Sabbathin alkuperäisjäsenet Tony Iommi ja Geezer Butler keskustelivat eräänä iltana pubissa Ian Gillanin kanssa.[6] Gillan oli juuri jäänyt sooloyhtyeestään pitkälle sairaslomalle äänijänteen ongelmien vuoksi, ja kun lisäksi Deep Purplen paluuta alettiin pitää mahdollisena, hän ei ollut enää kovin kiinnostunut johtamaan omaa yhtyettä. Siksi hän ilmoitti yhtyeensä jäsenille, että nämä voisivat vapaasti liittyä muihin yhtyeisiin.[7] Gillan ei kuitenkaan innostunut heti yhteistyöstä Black Sabbathin kanssa.[8]

»Aluksi en halunnut kuullakaan asiasta. En ollut koskaan pitänyt Sabbathin imagosta ja saatoin suhtautua kielteisesti bändin jäseniinkin.»
(Ian Gillan[8])

Iommin ja Butlerin ystävällisyys teki kuitenkin Gillaniin vaikutuksen, ja hän päätti miettiä asiaa. Lopulta Gillan päätti aloittaa yhteistyön Black Sabbathin jäsenten kanssa.[8] Samalla hän suututti oman sooloyhtyeensä jäsenet, jotka olivat odottaneet Gillanin palaavan sairaslomalta. Black Sabbathiin liittyminen tuli heille yhtä suurena yllätyksenä kuin muillekin.[7] Kun tieto asiasta levisi julkisuuteen, se jakoi sekä Black Sabbathin että Deep Purplen fanien mielipiteet. Gillanin oli kuitenkin tarkoitus tehdä vain yhteistyötä Black Sabbathin kanssa, ei liittyä yhtyeeseen.[8] Tuleva albumi oli tarkoitus julkaista nimellä ”Gillan/Iommi/Butler/Ward” alla.[6]

Vertigo Recordsin johtokunta ei hyväksynyt ajatusta, että albumi julkaistaisiin muulla kuin Black Sabbathin nimellä. Kun lehdistöön levisi tieto Ian Gillanin liittymisestä yhtyeeseen, yhtye sai kuitenkin ”lisänimen” Deep Sabbath.[3] Rumpuihin palasi alkuperäisjäsen Bill Ward, joka oli saanut alkoholiongelmansa jossain määrin hallintaansa. Ward pysytteli raittiina nauhoitusten ajan, ja hän onkin myöhemmin todennut Born Againin äänitysten olleen hänelle hyvin suuri haaste. Myös hänen eronsa yhtyeestä kesken Heaven and Hell -albumin kiertueen oli tuoreessa muistissa.[9]

Jo nauhoitusten lopussa yhtyeen jäsenet huomasivat albumin kärsivän heikosta miksauksesta. Black Sabbath ei ollut hankkinut levylle erillistä miksaajaa, vaan yhtye yritti hoitaa miksauksen itse. Ian Gillan on syyttänyt Geezer Butleria Born Againin miksauksen pilaamisesta, mutta Butler on kiistänyt väitteen.[10]

»Se [väite] on pelkkää paskapuhetta. Juuri minä sanoin, että levy kuulostaa hirveältä. Gillan lähti lomalle, joten hän ei ollut edes paikalla. Gillan tuli hoitamaan lauluosuudet ja lähti sitten puolen vuoden lomalle, joten hän ei edes tiedä mistä puhuu. Sanoin moneen kertaan, että alataajuudet olivat liian raskaita ja miksauksessa oli liikaa bassoa. Hoin kyllästymiseen asti, ettei se kuulostanut oikealta. Olin ollut oikeassa, sillä palatessaan Gillan sanoi: ”Mikä helvetti tässä on vikana?” Monet syyttivät minua, koska en sattunut juuri silloin olemaan paikalla.»
(Geezer Butler, basisti[10])

Kansikuva

 
Alkuperäinen vauva Mind Alive -lehden kannessa (1968).

Kannen suunnitteli Steve Joule, joka oli suunnitellut kansia myös Ozzy Osbournen sooloyhtyeelle. Kun häntä pyydettiin suunnittelemaan Born Againin kansi, hän pelkäsi sen viilentävän hänen välejään Osbournen kanssa – Black Sabbathin ja Osbournen välillä oli katkeruutta monestakin syystä. Niinpä hän suunnitteli yhtyeelle joukon ”naurettavia ja ilmiselviä” Born Again -kansia toivoen, ettei yhtye kelpuuttaisi niitä. Ne kuitenkin kelpasivat, ja koska Joulelle tarjottiin suuri palkkio lopullisesta kannesta, hän hyväksyi sopimuksen. Joule lykkäsi kuitenkin kansien tekoa, kunnes aikaa oli enää päivä. Sitten hän loi naapurinsa, alkoholin ja huumeiden avulla kansikuvan ensimmäisestä käteensä osuneesta vauvan kuvasta. Se oli vuonna 1968 julkaistun Mind Alive -lehden kannessa. Joule lisäsi kuvan kontrastin äärimmilleen, käytti mahdollisimman psykedeelistä väriyhdistelmää ja piirsi vauvalle torahampaat, raatelukynnet ja sarvet. Sitten hän tekstasi sisäkansien sanoitukset, ja niin Born Againin ulkoasu oli valmis. Gillanin kerrotaan vihanneen kantta niin paljon, että heitti 25 albumia sisältäneen laatikon ikkunasta ulos. Iommi ja Butler kuitenkin suorastaan rakastivat kantta.[2][11]

»Katsoin kantta ja oksensin.»
(Ian Gillan[2])

»Se [kansi] on paska, mutta myös aivan helvetin hyvä!»
(Geezer Butler[2])

Heti albumin ilmestyttyä sen kansikuva herätti huomiota. Myöhemmin sen on huomattu olevan samanlainen kuin Depeche Moden vuonna 1981 julkaistussa ”New Life” -singlessä.[2] Albumin kansi on usein äänestetty yhdeksi kaikkien aikojen huonoimmista.[12][13][14][15]

  •  
    Depeche Mode: ”New Life” (1981)
  •  
    Black Sabbath: Born Again (1983)

Julkaisu ja menestys

 
Tony Iommi ”Trashed” -kappaleen musiikkivideossa.

Born Again nousi Britanniassa listan 4:nneksi, millä perusteella se oli yhtyeen menestynein albumi Britanniassa sitten vuoden 1973 Sabbath Bloody Sabbathin. Sitä myytiin kuitenkin vähemmän kuin yhtyeen kahta edellistä studioalbumia, sillä toisin kuin Born Againista, vuoden 1980 Heaven and Hellistä oli yhtyeelle myönnetty kultalevy ja vuoden 1981 Mob Rulesistakin hopealevy.[16] Yhdysvalloissa levyn listasijoitus oli 39. ”Trashed” ja ”Zero the Hero” julkaistiin 12 tuuman vinyylisinglenä, ja niistä kuvattiin myös musiikkivideot.[17][2] Albumia ei ole koskaan julkaistu CD-muodossa Yhdysvalloissa, vaikka alkuperäinen albumi menestyikin siellä hyvin.[2][11]

Listasijoitukset

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
  Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia 4. 7 (Top 100) 24.9.1983 [18]
  Suomi Suomi 6. 7 (Top 30) lokakuu 1983 [19]
  Ruotsi Ruotsi 7. 5 (Top 50) 4.10.1983 [20]
  Norja Norja 14. 1 (Top 20) 40/1983 [21]
  Kanada Kanada 37. 29.10.1983 [22]
  Yhdysvallat Yhdysvallat 39. 1983 [23]
  Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti 44. 1 (Top 50) 27.11.1983 [24]

Vastaanotto

Albumia kritisoitiin paljon sen ilmestyttyä, ja monet kriitikot ovat myöhemminkin pitäneet sitä mielikuvituksettomana ja sen kappaleita heikompina kuin Sabbathin klassikkolevyillä.[13][12] Allmusicin arvostelijan Eduardo Rivadavian mukaan albumin äänimaailmaltaan on erittäin raskas, mutta myös ”mutainen”. Vaikka kokoonpano on hänen mielestään mielenkiintoinen, kappalemateriaali on epätasaista, mikä on erittäin suuri pettymys.[13] Korroosion arvostelussa Jukka Korkiamäki puolestaan sanoi että Born Againilla on "aivan uskomattoman huonot, mutaiset, ontot ja kaukaiset soundit". Hänen mielestään "on selvää että oikea Black Sabbath oli kuollut ja kuopattu jo tähän mennessä."[12]

Myöhemmin albumi on kuitenkin saanut myös arvostusta ja noussut kulttimaineeseen.[25] Ozzy Osbournen mukaan se oli ”paras asia, jonka olen yhtyeestä kuullut alkuperäisen kokoonpanon hajoamisen jälkeen”.[26] Born Againia on sanottu ”Black Sabbathin synkimmäksi [... ja] eniten pahuutta äänimaailmassaan sisältäväksi” levyksi.[27] Imperiumin kriitikko Mika Penttinen toteaa albumin olevan musiikiltaan ansiokas vaikkakin miksauksessa pilattu.[28] Deep Purple -historiikin kirjoittaneen Heikki Heinon mukaan ”rankkoja riffejä sisältävä albumi on varmaan yksi tuon ajan raskaimmista rocklevyistä”.[7]

Albumin arvostetuin ja tunnetuin kappale lienee ”Zero the Hero”, joka on otettu mukaan myös monille Black Sabbathin kokoelmalevyille. Cannibal Corpse on levyttänyt coverin kappaleesta EP:lleen Hammer Smashed Face,[29] ja yhtyeen silloinen laulaja Chris Barnes on todennut, että ”Zero the Hero” on Black Sabbathin parhaita kappaleita ja Born Again suotta ylenkatsottu, ”erittäin synkkä” albumi. Hänen mielestään ”Deep Sabbath” oli kenties yhtyeen paras kokoonpano. Lisäksi hän on kertonut pitävänsä Born Againin kannesta: ”Se on todellakin Antikristuksen syntymä pop-taiteessa tavalla, joka on pelottava monella tasolla.”[30] Myös Sepulturan Max Cavalera ja Deiciden Glen Benton ovat sanoneet Born Againin kannen olevan heidän suosikkinsa.[2]

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Tekstin sekaan

Yleistä kappaleista

Ei tiedostoa

”Trashed”

Rock-vaikutteinen ”Trashed” on albumin singlenäkin julkaistu aloituskappale.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Disturbing the Priest”

”Disturbing the Priest” on albumin toinen kappale. Kappaletta dominoivat Ian Gillanin kirkuminen ja Geezer Butlerin bassonsoitto.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Zero the Hero”

Born Againin tunnetuin ja usein parhaana pidetty kappale on ”Zero the Hero”. Eeppinen kappale tunnetaan raskaista riffeistä, aggressiivisesta laulusta ja useiden minuuttien kitarasooloista.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet


Albumin avaa ”Trashed”, jonka on sanottu tuovan mieleen Deep Purplen ”Speed Kingin”. Vauhdikkaan kappaleen sanoitus kertoo tequilasta, viskistä ja autoista.[32] Sen taustalla on onnettomuus, joka sattui Gillanille hänen ajaessaan humalassa pienellä kilparadalla. Auto lensi katolleen ja miltei liukui uima-altaaseen, jolloin Gillan olisi voinut hukkua.[33]

”Stonehenge” on alle kaksiminuuttinen, tunnelmallinen kosketininstrumentaali, jonka on sanottu tuovan mieleen kauhuelokuvan musiikin.[32] Tyylillisesti sen voi katsoa edustavan ambient-musiikkia.[34]

”Disturbing the Priestin” sanat on usein tulkittu ”saatanallisiksi” tai kristinuskon vastaisiksi. Kappale perustuu kuitenkin tositapahtumiin. Gillanin mukaan Black Sabbath harjoitteli kovaäänisesti ja ovet auki, kun paikallinen pastori tuli keskeyttämään harjoitukset. Hän totesi, että musiikki kuulosti upealta mutta häiritsi kuoron harjoituksia paikallisessa kirkossa, ja pyysi yhtyettä sulkemaan oven.[35] Toisaalta kappaleen kerrotaan saaneen nimensä siitä, kun äänitysstudion naapurissa sijainneen luostarin papit valittivat yhtyeen pitämästä metelistä. Kappaleessa Ian Gillanin kirkuu ja huutaa normaalia rajummin, mutta kontrastia luovat stemmat, jotka on tehty lähestulkoon vain puhumalla. Butlerin bassonsoittoa on kuvattu mahtavaksi.[32]

Noin puoliminuuttinen, levyn toinen kosketininstrumentaali ”The Dark” toimii introna a-puolen päättävälle, lähes kahdeksanminuuttiselle kappaleelle ”Zero the Hero”, jota on pidetty yhtenä albumin kohokohdista ja kuvailtu muun muassa ”majesteettiseksi, monikerroksiseksi riffijuhlaksi”. Kitaristi Iommin sooloja on puolestaan kuvattu ”loputtoman kekseliäiksi”.[32]

B-puolen aloittava nopeatempoinen ”Digital Bitch” kertoo uhkaavista tietokoneista ja niillä rahastavista ihmisistä.[32] Kappaleen on huhuttu kertovan Sharon Ardenista, Black Sabbathin managerin Don Ardenin tyttärestä, josta tuli myöhemmin Ozzy Osbournen vaimo. Gillan on kertonut: ”Muistan tarkalleen naisen, joka inspiroi kappaleen tarinan, mutta voin kertoa hänestä vain, että sen enempää hänellä kuin hänen isälläkään ei ollut mitään tekemistä tietokoneiden kanssa.” Tietokoneteema kappaleeseen tuli, koska computers (suom. tietokoneet) rimmasi erään Gillania miellyttäneen säkeen kanssa.[36]

”Digital Bitchiä” seuraa albumin nimikappale ”Born Again”, joka on hidas ja eeppinen raita, jossa kitaraa ja bassoa on vahvasti jälkikäsitelty. Sanoituksissa kerrotaan muun muassa lohikäärmeistä, mikä oli tyypillistä yhtyeen edelliselle laulajalle Ronnie James Diolle.[37]

”Hot Line” on jykevän riffin hallitsema rock-rypistys, jota Gillan säestää huudoillaan. Albumin päättää ”Keep It Warm”, joka on kertomus miehestä, jota naiselle omistautuminen repii kappaleiksi.[37] ”Keep It Warm” on omistettu Gillanin tyttöystävälle Bronille, jonka hän lopulta nai vuonna 1984.[2]

Kiertue

Kokoonpanomuutos

Ennen kiertueen alkua rumpali Bill Ward erosi yhtyeestä. Hän oli pysytellyt pitkään raittiina eikä uskaltanut lähteä pitkälle kiertueelle, joten hänet korvasi entinen Electric Light Orchestra -jäsen Bev Bevan.[9][38] Bevan oli Iommin ja Butlerin nuoruudenystävä Birminghamin Astonista ja suostui mielellään heidän kutsuunsa.[8] Ward oli selittänyt Iommille ja Butlerille, ettei hänen fysiikkansa kestäisi kiertuetta, mutta tosiasiassa hän ei halunnut tuottaa yhtyeelle uutta pettymystä sen jälkeen, kun oli eronnut siitä kesken Heaven and Hell -kiertueen. Ward ratkesi juomaan heti albumin valmistuttua, ja seuraavan neljän kuukauden aikana hänen alkoholisminsa paheni. Kliininen masennus ja henkinen umpikuja johtivat kolmeen itsemurhayritykseen. Sen jälkeen Wardin kuitenkin onnistui lopettaa juominen, nyt lopullisesti.[39]

Konsertit

 
Juliste mainostaa yhtyeen konserttia East Rutherfordissa New Jerseyssä. Kyseinen keikka järjestettiin 29. lokakuuta 1983 Meadowlands Arenalla.[1]

Yhtyeen lämmittelijöitä kiertueella olivat muun muassa Nazareth, Quiet Riot ja Diamond Head. Kiertue alkoi seitsemän konsertin sarjalla Euroopassa elokuussa 1983. Black Sabbath kävi myös Suomessa 21. elokuuta 1983, Helsingin jäähallissa. Sen jälkeen yhtye soitti 15 keikkaa syys-lokakuussa. Pohjois-Amerikassa yhtye keikkaili vieläkin aktiivisemmin; loka-marraskuussa Black Sabbath teki 32 konserttia ja 1984 vielä 26 tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana. Tammikuun alussa muutamat keikoista peruttiin Geezer Butlerin sairastumisen vuoksi. Yhtyeen ”turmiollisesta vaikutuksesta nuorisoon” huolestuneiden baptistien painostuksen vuoksi Savannahiin, Yhdysvaltojen Georgiaan suunniteltu konsertti peruttiin.[40] Kiertueen jälkeen Gillanilla oli suunnitelmia sooloalbumin tekoon, mutta tarkoituksena oli myös tehdä uusi Black Sabbath -albumi. Koska Bevanin oli tarkoituksena liittyä jälleen ELOon, yhtye toivoi saavansa rumpuihin takaisin Bill Wardin.[26]

Konserttien introt olivat omalaatuisia. Yhtye palkkasi lyhytkasvuisen ihmisen esittämään kansikuvan vauvaa; näyttelijä piti yllään punaista kostuumia, keltaisia keinotekoisia sormenkynsiä ja pieniä sarvia.Viittausvirhe: Kelpaamaton <ref>-elementti: sisällöttömille refeille pitää määrittää nimi. ”Vauva” istui Stonehenge-kiven päällä ja aukoi suutaan nauhalta kuuluvan itkun tahtiin, jonka jälkeen se putosi patjalle.[41] Tällöin alkoi kellon kumina, ja lavalla vaelsivat kulkueena yhtyeen roudarit, jotka kaavuissaan esittivät demonien riivaavia munkkeja.[42] Samalla hetkellä yhtye aloitti ”War Pigs” -kappaleen soittamisen.Viittausvirhe: Kelpaamaton <ref>-elementti: sisällöttömille refeille pitää määrittää nimi.

Solisti Ian Gillanilla oli kiertueella omat ongelmansa. Hän ei ollut ehtinyt opetella yhtyeen vanhempien kappaleiden sanoja ja joutui käyttämään konserttilavan lattiaan teippaamaansa paperilappua apuna.[43] Lapusta ei kuitenkaan useimmiten ollut apua, sillä se peittyi kuivajäällä tuotetun sumun alle. Unohdetut sanat hän korvasi usein tavaramerkikseen muodostuneella kiljunnalla ja karjunnalla – lisäksi Gillanin aiemman sooloyhtyeen tiukka keikkailuaikataulu oli rasittanut hänen ääntään, mikä sekin rajoitti hänen äänialaansa ja muita laulumahdollisuuksia. Muita tavaramerkkejä Gillanille ei yhtyeessä juuri muodostunutkaan, sillä hänellä oli vaikeuksia luoda omaa personaansa yhtyeessä, johon sen ensimmäinen laulaja Ozzy Osbourne oli jättänyt hyvin merkittävän jäljen. Dion kohdalla asia oli vielä ollut toisin, sillä tämä oli kyennyt tuomaan oman värinsä Black Sabbathiin.[44]

Erikoisuutena kiertueen settilistalla oli Deep Purplen kappale ”Smoke on the Water”, jonka yhtye esitti usein encorena. Muutamissa konserteissa se esitti myös The Shadowsin ”Apachen”.[2] Born Againin materiaalista mukana oli kuusi kappaletta: ”Hot Line”, ”Born Again”, ”The Dark”, ”Zero the Hero”, ”Digital Bitch” ja ”Disturbing the Priest”. Lisäksi ”Keep It Warm” esitettiin kerran tai kahdesti.[1]

”Stonehenge-kömmähdys”

Yhtyeen manageri Don Arden järjesti yhtyeen konserttien rekvisiitaksi Stonehenge-aiheiset lavasteet. Hän kuitenkin teki pahan virheen tilatessaan lavasteet epähuomiossa 15 metrin korkuisina 15 jalan sijaan[41] – eli kolme kertaa oikean Stonehengen kokoisina.[45] Lavasteet maksoivat valtavan määrän rahaa, mutta olivat niin suurikokoisia, etteivät mahtuneet kokonaisuudessaan edes Pohjois-Amerikan suuriin halleihin. Yhtye pystyi käyttämään konserteissaan vain muutamaa kiveä, ja vain Readingin rockfestivaalilla kaikki kivet olivat käytössä.[41] Yhtye toivoi voivansa käyttää lavasteita ainakin Yhdysvalloissa, koska ”kaikki olisi siellä joka tapauksessa suurempaa”, mutta toiveet kariutuivat, kun ensimmäisellä Yhdysvaltain-keikalla lavasteita ei saatu mahtumaan edes ovesta sisään.Viittausvirhe: Kelpaamaton <ref>-elementti: sisällöttömille refeille pitää määrittää nimi. Ian Gillanin mukaan Toronton keikalla Maple Leaf Gardensissa vain kolme monoliittia ja yksi poikkikivi saatiin pystytettyä lavalle.[41]

Fiktiivisessä Hei me rokataan! -elokuvassa Spinal Tap -yhtyeellä on ”Stonehenge”-niminen show, johon kuuluu suuri Stonehenge-lavaste ja sen ympärillä tanssivia kääpiöitä. Elokuvassa yhtyeellä sattuu kuitenkin väärinkäsitys mittayksiköiden kanssa, ja lopullinen lavaste on niin pieni, että kääpiöt kompastelevat siihen. Tätä kohtausta on usein väitetty Born Again -kiertueen vaikeuksien inspiroimaksi.Viittausvirhe: Kelpaamaton <ref>-elementti: sisällöttömille refeille pitää määrittää nimi. Monien lähteiden mukaan Stonehenge-kohtaus oli kuitenkin jo elokuvan 20-minuuttisessa ”demoversiossa” vuodelta 1982,[11] jolloin kohtaus ei tietenkään voinut olla inspiroitunut vuonna 1983 alkaneesta Born Again -kiertueesta. Väitteen paikkansapitävyys on muutenkin epätodennäköistä, sillä Hei me rokataan! ilmestyi vuoden 1984 alussa, eli jo ennen Born Again -kiertueen loppua.Viittausvirhe: Kelpaamaton <ref>-elementti: sisällöttömille refeille pitää määrittää nimi. Gillan itse kuitenkin on kertonut, että hänen tietojensa mukaan Spinal Tap otti vaikutteita Sabbathin kömmähdyksestä. Hän myös arveli Spinal Tapin lavasteen pienen koon johtuneen siitä, että elokuvan budjetti oli itse asiassa pienempi kuin Black Sabbathin, ja siksi oli kannattavampaa tehdä liian pieni kuin liian iso lavaste.[46]

Kiertueella soitettuja kappaleita

  • ”Supertzar”
  • ”Children of the Grave”
  • ”Hot Line”
  • ”War Pigs”
  • ”Born Again”
  • ”Supernaut”
  • ”Rock 'n' Roll Doctor”
  • ”Stonehenge”
  • ”Disturbing the Priest”
  • ”Keep It Warm”

Tiet erkanevat kiertueen jälkeen

 
Ian Gillan Deep Purplen riveissä 2003.

Sekä Ian Gillan että rumpali Bev Bevan olivat antaneet kiertueen aikana ymmärtää, etteivät olisi käytettävissä enää jatkossa.[47] He erosivat Black Sabbathista maaliskuussa 1984.[48] Usean kertoman mukaan Gillanin lähtö ei tapahtunut kovinkaan ystävällisissä merkeissä. Geezer Butlerin mukaan ongelmat hänen kanssaan olivat alkaneet jo Amerikan-kiertueen jälkimmäisellä puoliskolla, jolla Gillan ei vaikuttanut lainkaan motivoituneelta. Syykin selvisi lopulta kiertueen puolivälissä; Gillanin entinen yhtye Deep Purple aikoi tehdä paluun. Gillan ei kertonut yhtyeen muille jäsenille asiasta mitään eikä koskaan edes virallisesti ilmoittanut eroavansa Black Sabbathista. Hän palasi uudelleenkoottuun Deep Purpleen, jonka solistina hän nykyäänkin toimii.[49]

»Mielestäni Ian on todella mukava kaveri, mutta lavalla homma ei oikein toiminut.»
(Tony Iommi, kitaristi[49])

Ian Gillan itse taas on muistellut työskentelyään Black Sabbathissa hyvillä mielin.[37] Hän muun muassa levytti uudelleen ”Trashed”-kappaleen vuonna 2006 ilmestyneelle juhlalevylleen Gillan's Inn.

»Minulla oli todella hauskaa. Se oli ehdottomasti kertaluontoinen juttu. Koko homma sai alkunsa todella omituisesti: vedimme kännit, ja ennen kuin huomasinkaan, olin mukana bändissä – ja on pakko sanoa, että olin iloinen päästessäni mukaan, eikä projekti kaduta minua yhtään.»
(Ian Gillan, laulusolisti[37])

Kappaleet

A-puoli

  1. Trashed – 4.10
  2. Stonehenge – 1.57
  3. Disturbing the Priest – 5.48
  4. The Dark – 0.31
  5. Zero the Hero – 7.45

B-puoli

  2. Digital Bitch – 3.35
  3. Born Again – 6.30
  4. Hot Line – 4.50 (säv. Iommi/Gillan/Butler)
  5. Keep It Warm – 5.34 (säv. Iommi/Gillan/Butler)

Singlet

”Trashed” (1983,   Warner Bros. Records)

7"-versio

  1. Trashed – 3.52 (singleversio, säv. Iommi/Gillan/Butler/Ward)
  2. Stonehenge – 1.57 (säv. Iommi/Gillan/Butler/Ward)

12"-versio

  1. Trashed – 3.52 (singleversio, säv. Iommi/Gillan/Butler/Ward)
  2. Zero the Hero – 7.45 (säv. Iommi/Gillan/Butler/Ward)

Kokoonpano

Painoksia

Formaatti Valtio Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu Lähde
LP   Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo 814 271-1 1983 [2]
MC   Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo 814 271-4 1983 [2]
CD   Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo 814 271-2 1983 [2]
LP   Yhdysvallat Warner Bros. 23978-1 1983 [2]
LP   Meksiko PolyGram LPR 34035 1983 [50]
MC   Meksiko PolyGram MCR 34035 ESTEREO 1983 [50]
CD   Saksa Vertigo 814 271-2 1987 [2]
CD   Yhdistynyt kuningaskunta Essential/Castle ESMCD334 1996 [2][13]
CD - JVC Victor VICP-61287 2001 [13]
CD - Essential SMRCD-075 2001 [13]
CD - Rhino/Warner Bros. 2004 [13]
CD   Yhdistynyt kuningaskunta Sanctuary SMRCD075 2004 [2][13]
LP - Earmark 41048 2004 [13]
LP - Earmark 410480 2007 [13]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d Black Sabbath Tour Date Archives - 1983 black-sabbath.com. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Black Sabbath Online: Born Again black-sabbath.com. Viitattu 26.7.2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Born Againin CD-painoksen (2004) kansilehtinen
  4. ↑ Chart Stats - Black Sabbath chartstats.com. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)
  5. ↑ McIver 2007, s.181.
  6. ↑ a b McIver 2007, s.185.
  7. ↑ a b c Jan M. Ekblad: Deep Purple – Syvän purppuran vuodet 1967–2004, s. 71-72. Juvenes Print, 2004. ISBN 952-5546-02-0.
  8. ↑ a b c d e McIver 2007, s.184.
  9. ↑ a b McIver 2007, s.186.
  10. ↑ a b McIver 2007, s.188.
  11. ↑ a b c Black Sabbath - Born Again. Encyclopaedia Metallum. Viitattu 1.9.2009.
  12. ↑ a b c d Black Sabbath – Born Again korroosio.fi. Viitattu 25.8.2010. (suomeksi)
  13. ↑ a b c d e f g h i j k Born Again – Black Sabbath Overview allmusic.com. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
  14. ↑ The 100 Worst Album Covers EVER - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
  15. ↑ Religious Sinners - Worst Album Covers worstalbumcovers.org. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
  16. ↑ RIAA - Gold & Platinum - July 30, 2010 riaa.com. Viitattu 30.7.2010. (englanniksi)
  17. ↑ Black Sabbath - Trashed Encyclopaedia Metallum. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  18. ↑ Chart Stats - Black Sabbath - Born Again chartstats.com. Viitattu 23.5.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Pennanen 2006, s.102.
  20. ↑ swedishcharts.com - Black Sabbath - Born Again swedishcharts.com. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  21. ↑ norwegiancharts.com - Black Sabbath - Born Again norwegiancharts.com. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  22. ↑ Search - RPM - Library and Archives Canada collectionscanada.gc.ca. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  23. ↑ Born Again - Charts & Awards - Billboard Albums allmusic.com. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  24. ↑ charts.org.nz - Black Sabbath - Born Again charts.org.nz. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  25. ↑ Welcome... Gillan the Hero. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  26. ↑ a b Hogan, Richard: Is Sabbath turning Purple?. Circus, 1983. Internet Archives (pdf).
  27. ↑ Born Again Review Ultimate-Guitar.com. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  28. ↑ Penttinen, Miika Imperiumi.net. Viitattu 26.8.2010.
  29. ↑ Hammer Smashed Face: Overview allmusic. Rovi Corporation. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  30. ↑ Morgan, Anthony: Interviews: Six Feet Under Lucem Fero. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  31. ↑ Reviews for Black Sabbath's Born Again Encyclopaedia Metallum. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  32. ↑ a b c d e McIver 2007, s.189.
  33. ↑ Gillan, Ian: 64 Trashed Caramba!. Viitattu 26.8.2010.
  34. ↑ Reviews for Black Sabbath's Born Again metal-archives.com. Viitattu 16.8.2010. (englanniksi)
  35. ↑ Gillan, Ian: 50 Disturbing the Priest Caramba!. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  36. ↑ Gillan, Ian: 34 Digital Bitch Caramba!. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  37. ↑ a b c d McIver 2007, s.190.
  38. ↑ Gold-Molina, Jack: Bill Ward: From Jazz to Black Sabbath Part 2-2 All About Jazz. 16.2.2006. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  39. ↑ McIver 2007, s.187.
  40. ↑ Tourdates Gillan The Hero. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  41. ↑ a b c d McIver 2007, s.191.
  42. ↑ McIver 2007, s.191-192.
  43. ↑ McIver 2007, s.192.
  44. ↑ Ian Gillan with the Black Sabbath Deep-purple.net. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  45. ↑ French, Karl: The A-Z of Spinal Tap The Guardian. 22.9.2000. Guardian News and Media Limited. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  46. ↑ June 2001 classicrockrevisited.com Gillan The Hero. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  47. ↑ McIver 2007, s.196.
  48. ↑ McIver 2007, s.197.
  49. ↑ a b McIver 2007, s.198.
  50. ↑ a b Black Sabbath: Born Again. Albumin meksikolainen vinyylipainos, jonka on julkaissut PolyGram Records vuonna 1983. Ote albumin takakannesta: "Hecho y Distribuido en México por PolyGram Discos S.A. de C.V. [...] 1983, BLACK SABBATH INC." Takakannessa myös annetaan sekä vinyyli- että kasettiversion tuotantokoodi.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Born_Again&oldid=8969023”