Wikipedia

Carl Barks

yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 1. elokuuta 2006 kello 03.29 käyttäjän 62.142.46.19 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Carl Barks (27. maaliskuuta 1901 - 25. elokuuta 2000) oli yksi tunnetuimpia ja arvostetuimpia sarjakuvapiirtäjiä kautta aikojen. Hän oli Disneyn eläinsarjakuvien, erityisesti Aku Ankka -sarjojen, piirtäjä.

Tiedosto:Carl barks rs 08-1994.jpg
Roope-setä-lehden erikoisnumero vuodelta 1994. Kannessa kuva Barksin vierailusta Suomessa.

Carl Barks ei keksinyt Aku Ankkaa, mutta hänen sanotaan luoneen Aku Ankalle sielun. Tämän lisäksi hän on myös monien tunnettujen Disney-hahmojen luoja, kuten Roope Ankan ja Hannu Hanhen.

Sarjakuvia Barks piirsi elämänsä aikana noin 5 000 sivua. Luku vaihtelee riippuen siitä, lasketaanko mukaan yksisivuiset, pelkät käsikirjoitukset vaiko myös kannet. Alkuperäistuotannosta on jäljellä vain murto-osa. Disney-yhtiö poltti ja hävitti suuren osan alkuperäispiirroksistaan tilanpuutteen vuoksi. Tästä syystä Barksin piirtämät alkuperäissivut ovat erittäin arvokkaita, eikä niitä aina rahallakaan saa, koska niitä ei vain yksinkertaisesti liiku markkinoilla.

Barks aloitti Disney-uransa animaattorina, josta hän hiljalleen siirtyi kuvittamaan sarjakuvia. Jäätyään eläkkeelle hän jatkoi yhä Disney-hahmojen parissa, aluksi tehden käsikirjoituksia muille piirtäjille. Sen jälkeen hän ryhtyi maalaamaan Ankka-aiheisia öljyväritauluja omien tarinoidensa pohjalta.

Elämäkerta

Ennen sarjakuvauraa

Carl Barks syntyi 27. maaliskuuta 1901 Merrilissä, Oregonissa. Hän kiinnostui pilakuvista ja niiden piirtämisestä jo 9-vuotiaana perheensä asuessa Santa Rosassa, Kaliforniassa. Kun Barks oli 15-vuotias, hänen äitinsä kuoli. Barks joutui lopettamaan koulunsa kesken ja auttamaan farmilla, koska ylimääräisiin työntekijöihin ei ollut varaa, eikä muu perhe pystynyt tekemään kaikkea työtä äidin kuoleman jälkeen. Kuitenkin hän sai isältään luvan osallistua Landonin piirustuskoulun kirjekurssille, joka sai hänet lopullisesti kiinnostumaan piirtämisestä. Kirjekurssia hän ei koskaan suorittanut loppuun asti, mutta ensimmäiset neljä oppituntia jättivät kuitenkin jälkensä Barksiin.

Kaksi vuotta myöhemmin hän yritti saada töitä pilapiirtäjänä San Franciscossa, mutta hänen töilleen ei ollut kysyntää. Barks unohti piirtämisen ja alkoi tehdä töitä muun muassa autokauppiaana, junakiskojen pulttaajana ja veturikorjaamolla, vaikka pilapiirtäjän ura säilyi hänen suurena haaveenaan.

Vuonna 1928 Barks sai vihdoin haluamaansa työtä Calgary Eye Opener -lehdestä, joka suostui julkaisemaan hänen pilakuviaan. Kolme vuotta myöhemmin Barks sai samaisesta lehdestä vakituisen työpaikan, jolloin hän pystyi keskittymään täysillä piirtämiseen. Vuonna 1921 hän meni naimisiin ensimmäisen kerran Pertle Turnerin kanssa. He erosivat 1931. Heillä oli myös kaksi lasta, Peggy ja Dorothy.

Barks kuitenkin lopetti työnsä pilapiirtäjänä työtaakan kasvettua liian suureksi. Hän joutui sadan dollarin kuukausipalkalla piirtämään lähes sata kuvaa kuukausittain. Barks alkoi etsiä uutta työpaikkaa ja kuuli Disneyn etsivän käsikirjoittajia ja taiteilijoita. Hän lähetti sinne piirrosnäytteitään ja sai töitä animaatioalalta vuonna 1935. Seitsemän vuoden ajan Barks toimi sekä apulaisanimaattorina että gag-manina, joka vastaa tarinan vitseistä. Vuonna 1942 hän kuitenkin lopetti työnsä animaatioiden parissa. Syyksi hän myöhemmin kertoi Disney-studioiden huonon ilmastoinnin, joka pahensi hänen allergiaansa.

Barks alkoi työskennellä kotonaan ja siirtyi kokonaan sarjakuvien pariin. Näihin aikoihin Barks meni myös uudelleen naimisiin, Clara Balken kanssa, mutta tämäkin avioliitto päättyi avioeroon vuonna 1951.

Ensimmäiset sarjakuvat

 
Barksin tyylinäyte ensimmäisestä kokonaan omasta tarinasta Ryytimaa.

Barks siirtyi sarjakuvien pariin vuonna 1942, ja hänen ensimmäinen kokopitkä tarinansa oli Aku Ankka ja merirosvon kulta (Donald Duck Finds Pirate Gold), jonka hän teki yhdessä Jack Hannahin kanssa. Pian hän siirtyi työskentelemään Western Publishing Companylle, joka oli suuri sarjakuvajulkaisija Yhdysvalloissa. Western omisti oikeudet myös Anselmi Pandaan, Nakke Nakuttajaan sekä muihin sen ajan tunnettuihin piirroselokuvahahmoihin, mistä johtuen Barks piirsi alkuaikoinaan myös monia tarinoita, joissa pääosassa oli joku näistä hahmoista. Kyseisiä tarinoita on kuitenkin hyvin vähän (33) verrattuna Barksin Disney-tarinoihin.

Kaikki Barksin ei-Disney-eläinsarjakuvat julkaistiin 1970-luvun lopulla englanniksi kirjassa Barks Bear Book. Osa näistä tarinoista on nähty myös suomeksi 1980- ja 1990-luvuilla (mm Tom ja Jerry -lehdessä). Yksi syy miksi Barks teki niin vähän muita kuin Disney-sarjakuvia oli se, että Barksin Disney-tarinoihin harvemmin koskettiin enää Barksin itsensä tehtyä ne, mutta Barksin piirtämässä Putte Possu-tarinassa esiintyneen Väiski Vemmelsäären naamat piirrettiin uusiksi.

Vuonna 1943 Barks piirsi ensimmäisen Disney-tarinansa Westernille. Se oli 10-sivuinen tarina Ryytimaa (Victory Garden), jonka käsikirjoituksen hän muokkasi alusta lähtien uusiksi. Barksilla oli kuitenkin vaikeuksia uransa alkuvaiheessa. Hän käytti apunaan esimerkiksi Floyd Gottfredsonin pitkiä Mikki Hiiri -seikkailuja ja lähetti kirjeen Vihreä Lyhty -sarjakuvan luojalle Martin Nodellille, jossa hän kysyi apua sarjakuvien tekemiseen.

Kulta-aika

Barks kehittyi kuitenkin vauhdikkaasti, ja jo 1940-luvun puolivälissä olivat legendaariset tarinat Joulu Karhuvuorella (Christmas on Bear Mountain) ja Koralliluolan kummitus (The Ghost of the Grotto) valmistuneet. Barks pyrki tekemään tarinoistaan sellaisia, joita hän itse tahtoisi lukea. Usein niissä olikin etäisiä viittauksia sen ajan elo- tai sarjakuviin. Suurin osa tämän ajan tarinoista oli kuitenkin 10-sivuisia vitsisarjakuvia, ja pitkät, legendaariset seikkailut odottivat vielä tuloaan. Yhdysvalloissa Walt Disney's Comics and Stories -lehti nousi kuitenkin myydyimpien sarjakuvalehtien joukkoon, lähinnä Barksin tarinoiden ansiosta.

1940-luvun loppua ja 1950-luvun alkua voidaan jo sanoa Barksin kulta-ajaksi. Tällöin syntyivät muun muassa tarinat Vanhan linnan salaisuus (The Old Castle's Secret), Kulmikkaat munat (Lost in the Andes), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown), Kultainen kypärä (The Golden Helmet) sekä Takaisin Klondikeen, (Back to the Klondike).

Nämä tarinat edustavat myös aikakautta, jolloin Don Rosa oli juuri aloittanut lukemaan Barksia. Tästä merkkinä on muun muassa se, että Rosa on piirtänyt suureen osaan juuri näistä 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun tarinoista jatko-osat. Viittauksia Vanhan linnan salaisuuteen ja Takaisin Klondikeeseen löytyy monista Rosan Roopen nuoruutta kuvaavista tarinoista. Kulmikkaat munat -tarinalle on suoraa jatkoa Rosan tarina Andien kutsu (Return to Plain Awful), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun saa jatkoa puolestaan Rosan tarinassa Ensimmäinen keksintö (Gyro's First Invention).

Barksin pitkät seikkailut veivät Ankat usein pitkille matkoille, aina Eurooppaan ja Aasiaan asti. Barks ei kuitenkaan itse ollut koskaan käynyt Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolella ja yleisesti ihmeteltiinkin, mistä hän sai tietonsa kaukaisista paikoista. Hän paljasti, että hän käytti apunaan National Geographic -lehden artikkeleita ja valokuvia. Hän ei ainoastaan katsonut mallia valokuvista, vaan sai osan ideoistaan lehden artikkeleista. Lehtiä Barksilla oli aina 1930-luvulta asti, joten lähdemateriaalia riitti moniin tarinoihin. Toisena lähteenään Barks käytti Encyclopedia Britannicaa.

Barks pysyi anonyyminä aina 1960-luvun alkuvuosiin saakka, jolloin ihailijat saivat selville hänen nimensä. Tätä ennen Barks tunnettiin lempinimellä Se hyvä Ankka-piirtäjä. Paljastuksen jälkeen hän alkoi saada ihailijapostia, vaikka ensimmäisiä ihailijakirjeitään hän pitikin pilana.

Barks oli mennyt vuonna 1954 kolmannen kerran naimisiin, tällä kertaa taidemaalari Margaret Williamsin kanssa. Margaret, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Garé Barks, toimi usein Barksin apulaisena, muun muassa tekstaten suuren osan puhekuplista. Kulta-ajan voidaan katsoa jatkuneen aina vuoteen 1966 asti, jolloin Barks jäi eläkkeelle.

Sarjakuvien jälkeinen aika

Barks ei kuitenkaan lopettanut työtään Disney-hahmojen parissa, vaikka jäikin eläkkeelle. Hän jatkoi käsikirjoitusten tekemistä vuoteen 1974 asti ja piirsi kansikuvia vuoteen 1969 asti. Suurin osa näistä käsikirjoituksista oli Sudenpentu-aiheisia, jotka Key Wright tai Tony Strobl kuvitti. Myöhemmin nämä Sudenpentu-seikkailut piirsi uudelleen Daan Jippes. Jippesin versioita pidetään huomattavasti Barks-henkisempinä.

Barksin viimeisiksi käsikirjoituksiksi jäivät Hevostellen halki historian (Horsing Around With History), jonka piirsi William Van Horn (Barksin työhön valitsemana) sekä Somewhere in Nowhere (ei suomennettu), jonka piirsi Pat Block.

Vuodesta 1971 vuoteen 1976 saakka Barks maalasi omiin ankkatarinoihinsa pohjautuvia öljyväritöitä. Alkuperäisen ajatuksen hän sai Glenn Braylta, joka oli pitkäaikainen Barks- ja Ankka-fani. Aluksi hän myi maalauksiaan noin 150 dollarilla kappale, mutta nykyään arvokkaimmista on maksettu jopa 150 000 dollaria. Suurin osa näistä maalauksista oli suoria kopioita piirtämistään kansikuvista, vaikka myöhemmin hän aloitti maalaamaan myös väljästi tarinoihinsa liittyviä maalauksia. Hän sai apua vaimoltaan, joka oli taitava maalaaja. Tekijänoikeudellisista syistä Barks lopetti näiden aiheiden maalaamisen vuonna 1976, jolloin hän oli saanut valmiiksi yli 120 maalausta. Tämän jälkeen hän maalasi Disneyn ankkoja muistuttavia hahmoja, joskin aiheet saattoivat olla aikuismaisempia.

1980-luvun alussa lupa maalauksiin heltisi jälleen ja Barks jatkoi niiden tekemistä. Samalla myös maalausten arvo kohosi huimasti ja Another Rainbow -yhtiö sai ajatuksen julkaista litografeja näistä maalauksista. Nykyään näiden litografienkin hinnat ovat nousseet päätähuimaaviksi ja on sanottu, että uusia painoksia ei tule. Kaikki painolaatat ovat tuhottu, lukuunottamatta viittä ensimmäistä, jotka ovat naarmutettu käyttökelvottomiksi ja säilötty muistoina Disney-yhtiön arkistoihin.

Barks suunnitteli myös patsaita 1990-luvulla, jotka ovat myös keräilyharvinaisuuksia nykyään. Hintaluokka on 1000 eurosta ylöspäin, mutta niitä liikkuu suhteellisen vähän. Näissä on luonnollisesti mukana aitoustodistus, kuten on myös litografioissa. Aitoustodistuksen puuttuessa on hinta myös joskus huomattavasti alhaisempi.

Viimeiset vuodet

Vuonna 1991 Barks sai arvostetun Disney Legends -palkinnon, joka annetaan ansioituneesta työstä Disney-yhtiön hyväksi. Kolme vuotta myöhemmin Barks teki ensimmäisen matkansa ulkomaille. Tämä matka käsitti 11 Euroopan maata, joista yksi oli Suomi. Viimeisenä Disney-aiheisena teoksenaan hän kirjoitti ylistysrunon Oodi Disneyn ankoille. Kyseinen kirjoitus on julkaistu muun muassa Aku Ankka -lehden numerossa 26/1999.

Barks kuoli kotonaan Grants Passissa, Oregonissa 99-vuotiaana vuonna 2000.

Barks taiteilijana

Barksin vaikutus Aku Ankkaan

Barksin vaikutusta Aku Ankka -sarjakuviin on melkein mahdotonta kuvailla. Lähes jokainen piirtäjä pitää häntä esikuvanaan. Näistä tunnetuimpana Don Rosa, jonka tarinoista yksikään ei ole ristiriidassa Barksin tarinoiden kanssa. Myös monet muut Disney-piirtäjät, kuten Romano Scarpa ja Daan Jippes ovat sanoneet Barksin olleen heidän suurin vaikuttajansa. Myös monet muut piirtäjät, jopa tietämättään, ovat käyttäneet Barksin kehittelemiä hahmoja ja juonikonsepteja tarinoissaan.

Eräs Ankkalinnan tunneituimmista ja suosituimmista hahmoista on Akun setä Roope Ankka, joka on nimenomaan Barksin keksimä hahmo. Aluksi Roopen oli tarkoitus olla vain sivuhahmo yhdessä tarinassa (Joulu Karhuvuorella). Myös Roopen viholliset, Karhukopla ja Milla Magia, ovat Barksin luomia hahmoja, samoin keksijä Pelle Peloton ja hyväonninen Hannu Hanhi.

Barksin paitsi keksi suuret määrät omia hahmoja, hän myös kehitti entisiä. Aku Ankkaa oli ennen Barksia käytetty lähinnä animaatioissa ja sarjakuvamuodossa Al Taliaferron sunnuntaistripeissä. Vaikka Taliaferron Aku oli luonteeltaan pitkälti Barksin Akun kaltainen, niin pidetään Barksia kuitenkin sarjakuva-Akun luojana. Barksilta on peräisin muun muassa se, että Akulla tulee aina ongelmia työpaikoillaan. Barksin aikaansaannosta on myös Akun huima itseluottamus, päättäväisyys ja herkkäpinnaisuus.

Myös Tupun, Hupun ja Lupun kehitykseen Barks osallistui valtavasti. Sudenpennut-järjestö oli Barksin keksintö. Alkupään tarinoissa sisarenpojat olivat edelleen villejä ja lapsellisia, mutta vähitellen Barks kehitti heitä yhä enemmän reippaiksi partiopojiksi.

Kaikille Aku Ankan lukijoille ovat tuttuja seuraavat tilanteet:

  • Aku yrittää menestyä erilaisissa ammateissa, mutta yritykset päättyvät yleensä katastrofeihin.
  • Akulla tulee riitaa naapurinsa Teppo Tulpun kanssa, josta seuraa jonkinlainen kärhämä naapurusten kesken.
  • Aku ja/tai Tupu, Hupu ja Lupu metsästävät Roopen kanssa kadonneita aarteita.
  • Milla Magia yrittää ryöstää Roopen Ankan onnenrahan.
  • Roope taistelee joko Kulta-Into Piitä tai Kroisos Pennosta vastaan maailman rikkaimman miehen asemasta.

Kaikki nämä Aku Ankka -sarjakuvatarinoiden peruskonseptit ovat Barksin kynästä. Nykyään piirtäjät vain soveltavat näitä, mutta perusjuoni pysyy aina samana. Täytyy tosin ottaa huomioon, että Barks oli oikeastaan ensimmäinen Aku Ankkaa piirtänyt taiteilija. Ennen häntä Aku Ankan seikkailut olivat rajoittuneet pitkälti strippeihin ja sitä ennen pieniin sivuosiin muissa Disney-sarjakuvissa. Näissä sivuosissa Aku useimmiten seikkaili Mikki Hiiren ja Hessu Hopon kanssa, kunnes Barksin ansiosta ankka- ja hiirimaailmat erottuivat toisistaan lopullisesti. Barks loi Aku Ankasta hahmona suositumman kuin Mikki Hiiri. Barks ei pitänyt hirveästi Mikistä sarjakuvahahmona, josta osoituksena on, että hän piirsi elämänsä aikana vain yhden Mikki-tarinan.

Barksin tarinat olivat myös paljon todellisimpia kuin muiden piirtäjien työt. Barksin tarinoissa oli mahdollista, että jokin hahmo kuolee (tämä tapahtui tosin vain kerran tarinassa Aku Ankka ja atomivakoilijat (Dangerous Disguise)) tai tapahtuu jotain muuta traagista. Tästä syystä Barksin tarinat joutuivatkin usein sensuurin kohteeksi.

Sensuuri

Barks kirjoitti sellaisia tarinoita, jotka olisivat kiinnostaneet häntä itseään. Tästä syystä ne olivat välillä liian rajuja lapsille ja niitä onkin jouduttu sensuroimaan useasti. Yhdysvalloissa sarjakuvasensuuri oli muutenkin hyvin tarkkaa 1950-luvulla ja Barks on kertonut, ettei edes tiennyt niin kutsutusta comics codesta. Tällä tarkoitettiin tiukkaa sensurointia, joka ei päästänyt läpi vaarallisilta näyttäviä aseita, myrkkyjä tai sairasta ihmistä. Joskus syynä oli myös yksinkertaisesti se, että lehdestä loppui tila kesken ja joitakin ruutuja täytyi poistaa.

Suomen sarjakuvasensuuri on aina ollut hyväksyvämpi, kun katsotaan Carl Barksin sarjakuvia. Muun muassa Takaisin Klondikeen sai ensijulkaisunsa alkuperäisessä asussa (puolta sivua vaille) Suomessa. Ankkamestari kehui jopa sarjassa käytettyä väritystä. Suomi oli ensimmäinen maa, joka julkaisi tuon kaikkien aikojen parhaimpana pidetyn tarinan kokonaisena, lukuunottamatta puuttuvaa sivun puolikasta, joka on vieläkin kadoksissa. Toisessa tapauksessa Disney-arkistoista löytyi tarina Maitomies (The Milkman), joka sai ensiesityksensä alkuperäisasussaan Suomen Aku Ankka -lehden 40-vuotisjuhlanumerossa.

Tässä on listattuna joitakin tunnetuimmista sensuroinneista:

  • Liekkimies (The Firebug, 1945) julkaistiin Suomessa vasta 1990-luvulla. Aku Ankan toimitus näki sen liian palonarkana aiheena. Tarinassa Ankkalinnassa Aku tekee tuhojaan pyromaanina ja joutuu vankilaan tarinan lopussa. Sarjan kaksi viimeistä ruutua tuhottiin ja tilalle tuli ruudut, joissa Aku herää unestaan.
  • Karkkeja ja kepposia (Trick or Treat, 1952) joutui myös sensuurin kohteeksi. Siitä poistettiin yli 10 sivua ja aloitusruutu piirrettiin uusiksi. Sensuroitu osuus oli lähinnä liian rajuja Halloween-piloja.
  • Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown, 1952) -tarinassa oli liian raju aloitusruutu ja se muutettiin. Kuvassa ankanpojat kävelivät rappioituneen kylän läpi, jossa oli lapsia resuisissa vaatteissa.
  • Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike, 1953) oli liian raju Westernin mielestä ja siitä saksittiin viisi sivua. Sensuroinnin kohteeksi joutui muun muassa kohtaus, jossa Roopelta huijataan kultaa ja hän pistää pystyyn suuren kapakkatappelun.
  • Marco Polon aarre (Treasure of Marco Polo, 1966) sensuroitiin vasta ensijulkaisunsa jälkeen, koska ihmisten käsitys Vietnamin sodasta oli muuttunut paljon kielteisemmäksi.

Barks on myös joutunut itse sensuroimaan omia tarinoitaan. Yksi esimerkki tällaisesta on Aku Ankka ja Zombi (Voodoo Hoodoo), jossa Barks muun muassa poisti zombilta teroitetut hampaat (koska ne olivat liian rasistiset) ja piirsi zombille mustuaiset (pelkkiä valkuaisia pidettiin liian pelottavina) ja vain puoliksi avoimet silmät. Myöhemmin Don Rosa on piirtänyt samaisen hahmon omaan sarjakuvaansa Maailman rikkain ankka alkuperäisten kokonaan avonaisten ja valkoisten silmien kanssa.

Hahmot ja Paikat

Barks siis kehitti Ankkalinnan miljöön ja suurimman osan sen keskeisistä hahmoista. Tässä on listattu niistä tärkeimmät hahmot, rakennus ja rikollisryhmä:

Tarinat

Katso Luettelo Carl Barksin sarjakuvatuotannosta.

Kaikki Barksin piirtämät Disney-sarjat on julkaistu The Carl Barks Library -nimisessä kokoelmassa. CBL ilmestyi ensin 1980-luvulla mustavalkoisena 30 kovakantista kirjaa käsittävänä kokoelmana. 1990-luvulla CBL julkaistiin albumisarjana (141 albumia) väreissä.

Nykyinen Disney-lehtien kustantaja Gemstone aikoo ottaa The Carl Barks Librarysta lähivuosina uuden painoksen.

Barksin tuotanto Suomessa

Barksin tarinoita on julkaistu Suomessa eniten maailmassa. Puuttuvia tarinoita on alle 20. Tässä on esitelty keskeiset teokset, joissa on julkaistu pelkästään Barksin tarinoita.

Aku Ankan juhlasarjat - Aku Ankan juhlasarjat on 10-osainen kirjasarja. Ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1991 ja viimeinen vuonna 2000. Sarjassa on sekalaisessa järjestyksessä koottu Barksin tarinoita noin 170-sivuisiin kovakantisiin kirjoihin. Jokainen kirja sisältää myös esipuheen, joissa käydään läpi muun muassa Barksin Suomen vierailua ja öljyväritöitä.

Ankalliskirjasto - Ankalliskirjasto on toistaiseksi uusin Barks-sarja, sen julkaisu aloitettiin vuonna 2002. Kirjoihin on koottu Barksin tarinoita aihealueen mukaan ja esipuhe – yleensä aiheen tuntijan kirjoittama – käsittelee myös samaa aihealuetta. Sarja on kovakantinen ja jokainen teos sisältää noin 170-sivua.

Aku Ankan parhaat - Aku Ankan parhaat oli albumisarja vuosien 1974-1994 välillä. Sitä ilmestyi yhteensä 48 osaa, joskin muutama osa ei sisältänyt lainkaan Barksia. Sarja sisälsi lähinnä Barksin 10-sivuisia vitsisarjoja.

Disney-murrealbumit - Albumisarjassa on Barksin tarinoita, joita on käännetty murteille. Sarja sisältää lähinnä 10-sivuisia vitsisarjoja.

Myös paljon yksittäisiä teoksia, muun muassa: Me Tupu, Hupu ja Lupu, Minä Aku Ankka, Minä Roope-setä, Visukintun vuosikymmenet ja Vuosisadan ankat.

Carl Barksin kootut

Sanoma Magazines Finland ilmoitti vuoden 2006 alussa julkaisevansa Carl Barksin kootut -sarjan, johon on koottu koko Barksin tuotanto. Samanlainen kokoelma on julkaistu muissa Pohjoismaissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa jo aikaisemmin. Suomessa julkaistava kokoelma tulee olemaan laajempi kuin yksikään näistä aikaisemmista, lähes 8000 sivua artikkeleita, sarjakuvia sekä piirroksia.

Carl Barksin kootut on varta vasten keräilijöitä silmälläpitäen tehty kirjasarja. Se julkaistaan kymmenessä erässä. Jokainen erä sisältää kolme kirjaa ja hintaa yhdelle paketille tulee 180 euroa, joten koko kokoelman hinnaksi tulee 1800 euroa. Kirjoja ei voi ostaa kirjakaupoista, vaan ne on tilattava etukäteen suoraan kustantajalta. Kolmen kirjan paketti julkaistaan aina neljän kuukauden välein, joten sarjan viimeiset osat julkaistaan vasta vuonna 2009.

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Carl_Barks&oldid=1440432”