Kanervamittari
Kanervamittari (Chlorissa viridata) on vihermittareihin kuuluva pienehkö vihreä perhoslaji, joka on levinnyt suurimpaan osaan pohjoista Euraasiaa. Suomessa laji elää maan eteläosissa. Kanervamittaria tavataan pääasiassa soilla ja kosteilla nummilla, joilla kasvaa sen toukkien pääasiallista ravintokasvia, kanervaa. Lajin aikuiset ovat lennossa kesäkuun tienoilla, useimmiten iltahämärässä. Kanervamittari on jokseenkin harvinainen ja paikoittaisesti esiintyvä koko elinalueellaan ja sen kanta on myös paikoin taantunut.
| Kanervamittari | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Mittarimaiset Geometroidea |
| Heimo: | Mittarit Geometridae |
| Alaheimo: | Vihermittarit Geometrinae |
| Suku: | Chlorissa |
| Laji: | viridata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit | |
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
Kanervamittarin on pienehkö perhonen: sen siipien kärkiväli on Suomessa keskimäärin vain noin 19 mm.[1] Englannissa ja Keski-Euroopassa laji sen sijaan kasvaa noin 24–27 millin kokoiseksi.[3][4][5] Perhonen on nuorena väriltään melko tumman vihreä ja sen siivet ovat kapeat. Lajin takasiipien ulkoreunan keskiosan pieni mutka on myös lajin tyypillinen tuntomerkki. Vanhemmiten yksilöiden väri kellastuu ja niiden siivet muuttuvat ensin kellanvihreiksi ja myöhemmin kellanvalkoisiksi.[1][5] Koiraiden tuntosarvet ovat rihmamaiset.[1]
Kanervamittaria muistuttavia lajeja ovat sen lähisukuiset koivulehtomittari ja mustikkalehtomittari. Niiden koiraiden tuntosarvet ovat kuitenkin muodoltaan erilaiset. Kanervamittarin etusiipien etureunat ovat lisäksi väriltään kellertävät, toisin kuin näillä lajeilla.[1][5] Koivulehtomittarista lajin erottaa myös takasiiven keskiviirusta, joka koivulehtomittarilla tekee selvän mutkan.[3]
Levinneisyys
Kanervamittaria tavataan Euroopasta Siperiaan ja Itä-Aasiaan ulottuvalla alueella. Nimialalajin levinneisyysalue ulottuu lännessä Skandinavian eteläosista Englantiin ja Portugaliin sekä Välimeren alueelle ja Turkkiin. Idässä alue kattaa Siperian aina Kamtšatkan niemimaalle sekä Pohjois-Mongoliaan asti.[1][6] Keski-Aasian alueen vuoristoissa puolestaan tavataan alalajia C. v. insigniata ja Uralin eteläosissa lentää alalaji C. v. melinaria[1][2] Laji harvinaistuu levinneisyysalueellaan etelään päin mentäessä.[1]
Suomessa laji on jokseenkin harvinainen Etelä- ja Keski-Suomen laji. Maan pohjoisimmat havainnot ovat Lieksan ja Kuopion alueelta.[1] Kerätyn havaintoaineiston perusteella kanervamittaria on tavattu yhdeksässä Suomen luonnonmaantieteellisessä maakunnassa: Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Etelä- ja Pohjois-Karjalassa, Satakunnassa, Etelä-Hämeessä, Etelä- ja Pohjois-Savossa sekä Laatokan Karjalassa.[7] Myös esimerkiksi Englannissa ja Alankomaissa laji on harvinainen ja sen esiintymät ovat hyvin paikallisia.[3][4][5] Englannissa kanervamittarin populaatiot rajoittuvat nykyään maan eteläisiin kreivikuntiin, mutta aiemmin lajia on tavattu myös muualla Britanniassa.[3][4] Alankomaissa laji on luokiteltu vaarantuneeksi.[8]
Elinympäristö ja elintavat
Kanervamittarin tyypillisintä elinympäristöä koko sen levinneisyysalueella ovat kosteat kanervanummet ja suot.[1][3][5] Suomessa sitä tavataan kanervaa ja variksenmarjaa kasvavilla aukeilla rämeillä. Lajia on tavattu Suomessa myös kanervaisilla ulkosaarilla.[1]
Kanervamittari on yksivuotinen laji, joka lentää illansuussa matalalla varpukasvuston yllä, häirittynä usein jo iltapäivällä.[1][3] Yksilöitä havaitaan lennossa useimmiten vain yksitellen. Kanervamittarin lentoaikaa on kesäkuu ja heinäkuun alku, mutta vuoden etenemisestä riippuen lajia voidaan ainakin Suomessa tavata jo toukokuun lopulla tai vielä heinäkuun lopulle asti.[1][3] Keski-Euroopassa lentoaika venyy toukokuun alusta elokuun loppuun.[5]
Kanervamittarin toukkia tavataan heinä-elokuussa.[3] Ne käyttävät ravintonaan pääasiassa kanervaa. Toukkien tiedetään Suomessa syöneen myös variksenmarjaa ja suomyrttiä.[1][7] Englannissa ja Keski-Euroopassa toukkien ravintokasveja ovat lisäksi hanhenpaju ja muut pajut sekä erilaiset koivut.[3][4][5] Laji talvehtii kotelona.[1][3][7] Kotelo sijaitse löyhän kotelokehdon sisällä, joko ravintokasvin varsissa tai lehtikarikkeen seassa.[5]
Lajin nimi
Kanervamittarin suvun tieteellinen nimi Chlorissa viittaa sekä kreikkalaisen mytologian kevään jumalattareen Khlorikseen että perhosen siipien vihreään väriin (khloros = vaaleanvihreä).[9] Kanervamittarin kuvasi alun perin vuonna 1758 Carl von Linné. Hän sijoitti lajin sukuun Geometria, mutta James Francis Stephens siirsi sen nykyiseen sukuunsa vuonna 1831.[2]
Lajinimi viridata tulee latinan sanasta viridis, joka myös tarkoittaa vihreää tai vihantaa.[9][10] Tieteellisen nimen lisäksi monen muunkin kielten nimet kuvaavat kanervamittarin väriä tai sen ravintokasvia ja elinympäristöä. Esimerkiksi hollanniksi laji on Smaragdgroene zomervlinder, "smaragdinvihreä kesäperhonen", englanniksi Small Grass Emerald, "pieni ruohosmaragdi" ja ranskaksi la Phalène verte des callunes, "kanervamittari".[9]
Lähteet
- Larry Huldén (toim.): Suomen suurperhosatlas. Helsinki: Suomen Perhostutkijain Seura & Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2000. ISBN 951-98525-0-6.
- Kauri Mikkola, Ilkka Jalas & Osmo Peltonen: Suomen perhoset – Mittarit 1. Tampere: Suomen Perhostutkijain Seura, 1985. ISBN 951-99620-7-7.
- Bernard Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles. Hong Kong: Viking, 1984. ISBN 0-670-80354-5.
Viitteet
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Mikkola ym: Suomen perhoset – Mittarit 1, s. 55.
- ↑ a b c d Markku Savela: Chlorissa Stephens, 1831 Lepidoptera and some other life forms. 21.3.2010. Viitattu 21.5.2011.
- ↑ a b c d e f g h i j Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles, s. 17.
- ↑ a b c d Ian Kimber: 1670 Small Grass Emerald Chlorissa viridata ukmoths.org.uk. 2011. UKMoths. Viitattu 21.5.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Smaragdgroene zomervlinder (Chlorissa viridata) Vlindernet. 13.4.2011. Dutch Butterfly Conservation (De Vlinderstichting) & The Working Group Lepidoptera Faunistics (Werkgroep Vlinderfaunistiek). Viitattu 21.5.2011. (hollanniksi)
- ↑ Smaragdgroene zomervlinder (Chlorissa viridata) - Verspreiding en zeldzaamheid Vlindernet. 10.5.2010. Dutch Butterfly Conservation (De Vlinderstichting) & The Working Group Lepidoptera Faunistics (Werkgroep Vlinderfaunistiek). Viitattu 21.5.2011. (hollanniksi)
- ↑ a b c Huldén: Suomen suurperhosatlas, s. 80.
- ↑ Smaragdgroene zomervlinder (Chlorissa viridata) - Bescherming en beheer Vlindernet. 13.4.2011. Dutch Butterfly Conservation (De Vlinderstichting) & The Working Group Lepidoptera Faunistics (Werkgroep Vlinderfaunistiek). Viitattu 21.5.2011. (hollanniksi)
- ↑ a b c Smaragdgroene zomervlinder (Chlorissa viridata) - Naamgeving en systematiek Vlindernet. 5.12.2008. Dutch Butterfly Conservation (De Vlinderstichting) & The Working Group Lepidoptera Faunistics (Werkgroep Vlinderfaunistiek). Viitattu 21.5.2011. (hollanniksi)
- ↑ Adolf V. Streng: Latinalais - suomalainen sanakirja. 4. painos, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 196. Jyväskylä: SKS, 1992. ISBN 951-717-741-0.