Titulaarikirkko

kardinaalin johtama Rooman seudun pääkirkko

Titulaarikirkko eli titulus on Rooman kaupungin tai sen ympäristön pääkirkoista tai vanhoista diakonissalaitoksista käytetty nimitys. Titulaarikirkkoa johtaa kardinaali.[1]

Historia muokkaa

Kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina, ennen sen vakiintumista valtionuskonnoksi, toimi Roomassa vain vaatimattomia seurakuntia. Toisen vuosisadan lopussa jaa. niillä ei ollut rukoushuoneita tai muita julkisia kokoontumispaikkoja. Niinpä seurakunnat kokoontuivat yksityisasunnoissa, joissa aterioitiin Jeesuksen muistoksi. Kokoontumispaikkoja nimitettiin tituluksiksi, ja arkeologisissa kaivauksissa niitä on löydetty 28. Kukin titulus toimi varsin itsenäisesti presbyteerinsä johtamana ja valvomana. [1] Näistä kirkoista vastuussa olevia pappeja alettiin vähitellen kutsua nimellä cardinalis (in cardinatus cardinalis) eli kardinaali. Myöhemmin näitä kirkkoja samoin kuin eräitä Roomassa sijaitsevia vanhoja diakonialaitoksia alettiin nimittää titulaarikirkoiksi. Vuodesta 2017 alkaen titulaarikirkkoja on ollut 163.

Alkuperäiset 10 titulaarikirkkoa muokkaa

Titulus Kirkon nykyinen nimi
Titulus Aequitii San Martino ai Monti
Titulus ”iuxta Pallacinas” San Marco
Titulus Iulii Santa Maria in Trastevere
Titulus Apostolorum prope Via Lata Santi XII Apostoli
Titulus Lucinae San Lorenzo in Lucina
Titulus Damasi San Lorenzo in Damaso
Titulus Vestinae San Vitale
Titulus Clementis San Clemente
Titulus Pudentis Santa Pudenziana
Titulus Bizantis
myöhempi Titulus ”Pammachii”
San Giovanni e Paolo

Vuonna 499 nimitetyt uudet titulaarikirkot muokkaa

Rooman synodissa vuonna 499 paavi Symmachus lisäsi 18 uutta titulaarikirkkoa:

Titulus Kirkon nykyinen nimi
Titulus Aemilianae Santi Quattro Coronati
Titulus Anastasiae Sant'Anastasia
Titulus Apostolorum San Pietro in Vincoli
Titulus Chrysogoni San Crisogono
Titulus Cyriaci San Ciriaco alle Terme Diocleziane, joka raunioitui vuonna 1590
Titulus Caeciliae Santa Cecilia in Trastevere
Titulus Crescentiae San Sisto Vecchio
Titulus Eusebii Sant'Eusebio
Titulus Fasciolae Santi Nereo ed Achilleo
Titulus Gai Santa Susanna
Titulus Marcelli San Marcello
Titulus Matthaei San Matteo in Merulana, joka purettiin vuonna 1798
Titulus Nicomedis Santi Marcellino e Pietro
Titulus Praxedis Santa Prassede
Titulus Priscae Santa Prisca
Titulus Sabinae Santa Sabina
Titulus Tigridae Santa Balbina
Titulus Romanus Ei tiedossa

Myöhemmin titulaarikirkoksi on korotettu muun muassa kirkot San Lorenzo in Panisperna ja Santa Maria del Popolo.

Lähteet muokkaa

  1. a b Hintzen-Bohlen, Brigitte & Sorges, Jürgen: ”Kristinuskon alkuajat”, Taide & Arkkitehtuuri: Rooma, s. 400–401. Suomentanut Riikka Ketonen & Maija Pellikka & Pirkko Roinila & Merja Turunen. Königswinter: Könemann, 2006. ISBN 978-3-8331-2309-2.

Aiheesta muualla muokkaa