Santa Maria del Popolo
Santa Maria del Popolo on roomalaiskatolinen basilika ja titulaarikirkko Piazza del Popolon pohjoislaidalla Roomassa Italiassa. Kirkko tunnetaan erityisesti kappeleistaan, joissa sijaitsee Berninin ja Rafaelin teoksia sekä Caravaggion maalaukset Paavalin kääntyminen (1601) ja Pietarin ristiinnaulitseminen (1600–1601).[1][2][3]
| Santa Maria del Popolo | |
|---|---|
 Kirkon julkisivu vuonna 2017 |
|
| Sijainti | Rooma, Italia |
| Koordinaatit | |
| Kirkkokunta | roomalaiskatolinen kirkko |
| Rakentamisvuosi | 1099, 1477 (nykyinen muoto) |
| Suunnittelija | Andrea Bregno, Donato Bramante, Gian Lorenzo Bernini |
| Tyylisuunta | renessanssi, barokki |
 |
|
Kirkko edustaa tyyliltään italialaista varhaisrenessanssia.[4]
Historia muokkaa
Ensimmäisen kappelin nykyisen kirkon paikalle rakennutti paavi Paschal II vuonna 1099.[5] Syynä pidettiin pelkoa entistä keisaria, Neroa kohtaan, jonka uskottiin kummittelevan hautansa yllä. Paavin sanotaan kaivaneen Neron jäänteet ylös ja heittäneen ne Tiberiin saadakseen rauhan paikallisille.[6][7] Tarinan mukaan paavi kaatoi myös paikalla sijainneen pähkinäpuun, jossa Neron sielun uskottiin majailevan.[5][8]. Vuonna 1227 paavi Gregorius IX laajensi kappelin kirkoksi.[5] Renessanssin tyyliseksi kirkkoa alettiin muokata vuonna 1472 paavi Sixtus IV:n käskystä.[8] Kirkon remontointi kesti vuoteen 1477, jolloin kirkkoon rakennettiin mm. kupoli.[9] Renessanssityyli vakiintui, kun tunnetut taiteilijat alkoivat 1500-luvulla suunnitella kirkon sisätiloja.[5] Ensimmäisenä Rafael aloitti Chigin kappelin rakentamisen vuonna 1513.[9] 1600-luvulla Bernini muokkasi kirkon barokkityyliseksi.[8]
Nykyään muokkaa
Nykyään kirkkoon pääsee sisälle käymään ja siellä järjestetään myös jumalanpalveluksia.[10]
Kirkon arkkitehtuuri ja taide muokkaa
Kirkko on kolmilaivainen basilika, joka muodostaa rakennuksesta ristin muotoisen.[8] Kirkon katolla sijaitsee vuosina 1474–1475 rakennettu kahdeksankulmainen kupoli. Kirkon ulkosivu on peräisin 1470-luvulta, mutta sen remontoi barokkityyliseksi Bernini noin 1660-luvulla.[5] Bernini lisäsi muun muassa katolle kiviset soihdunpidikkeet sekä Chigin suvun vaakunat. Oikean sivulaivan päässä sijaitsee 1400-luvulta peräisin oleva kellotorni.lähde?
Apsis ja pääalttari muokkaa
Kirkon apsidin on suunnittellut Donato Bramante paavi Julius II:lle vuonna 1502.[5] Apsidin alle on haudattu kardinaalit Ascanio Sforza (1505) ja Girolamo Basso della Rovere (1507). Molemmat haudat on tehnyt kuvanveistäjä Andrea Sansovino. Kirkon pääalttarilla sijaitsee pieni 1300-luvun alttaritaulu Madonna del Popolo. Alttarin holvikaaren freskot on maalannut Pinturicchio vuonna 1509.[5]
Kappelit muokkaa
Kirkossa on yhteensä 12 sivukappelia, jotka sijaitsevat oikealla ja vasemmalla sivulaivalla.
Cerasin kappeli muokkaa
Cerasin kappeli (ital. Cappella Cerasi) on kappeli vasemman sivulaivan päässä. Kappeli on tehty punaisesta travertiinista ja siellä sijaitsee Caravaggion maalaukset Paavalin kääntymys ja Pyhän Pietarin ristiinaulitseminen[11][4] sekä Annibale Carraccin tekemä maalaus Neitsyt Marian taivaaseen ottamisesta.[5][12][13]
Chigin kappeli muokkaa
Chigin kappeli (ital. Cappella Chigi tai Cappella della Madonna di Loreto) on toinen kirkon kappeleista. Se sijaitsee kirkon vasemmalla sivulaivalla. Rafael suunnitteli kappelin ja aloitti sen rakentamisen, mutta Bernini viimeisteli sen.
Rafael rakensi kappelin vuosina 1513–1514 hautakappeliksi pankkiiri Agostino Chigin suvulle.[12][8] Rafael suunnitteli kappelin kupolin ja pylväsrakenteet sekä pyramidin muotoiset hautamerkit Agostinille ja hänen veljelleen Sigismondolle.[14] Kappelin sisustus jäi kesken vuonna 1520, jolloin taiteilija Rafael kuoli. Pian Rafaelin jälkeen kuoli myös kappelin rakennuttaja Agostino Chigi[5], joka haudattiin keskeneräiseen kappeliin. Kappelin viimeistelijäksi valittiin paavi Aleksanteri VII:n käskystä Gian Lorenzo Bernini.[8] Bernini lisäsi kappeliin Habakukia ja Danielia esittävät syvennysveistokset ja ympyränmuotoiset muotokuvat sekä muokkasi kappeli vuosina 1652–1656. Tällöin Bernini muokkasi myös koko rakennuksen profiilia barokkityyliseksi.[8][15]
Chigin kappeli esiintyy myös Dan Brownin vuonna 2000 julkaisemassa jännitysromaanissa Enkelit ja demonit.[16] Kirjassa kappeli on osa Illuminati-salajärjestön luomaa polkua, joka johtaa "Valaistuksen kirkolle". Kirjan mukaan kappelissa oleva Berninin veistos Habakuk ja enkeli (1656–1661) osoittaa polun seuraavalle pysäkille Vatikaaniin.[16][17] Vuonna 2008 katolinen kirkko kielsi kirjasta tekeillä olleen elokuvan kuvaukset kirkossa, kritisoiden kirjan sisältöä.[18][19][20]
Lähteet muokkaa
- Brigitte Hintzen-Bohlen: Taide & Arkkitehtuuri – Rooma. Könemann, 2006. ISBN 3-8331-1304-9.
Viitteet muokkaa
- ↑ Hugh Honour, John Fleming: Maailman taiteen historia, s. 575. Otava, 2012. ISBN 951-1-16753-7.
- ↑ Rooma: kartta ja opas, s. Osa D. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24714-2.
- ↑ Hintzen-Bohlen: Taide ja Arkkitehtuuri: Rooma s. 234–235
- ↑ a b Rome attractions - Basilica di Santa Maria del Popolo Lonelyplanet.com. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Santa Maria del Popolo, Rome Sacred-destinations.com. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
- ↑ Rooman kauhujen kirkot Tripsteri.fi. Viitattu 26.8.2017.
- ↑ Santa Maria del Popolo Aviewoncities.com. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Hintzen-Bohlen: Taide ja Arkkitehtuuri: Rooma s. 230–231
- ↑ a b Santa Maria del Popolo Rome.net. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
- ↑ Santa Maria del Popolo Rome.net. Viitattu 22.10.2023 (englanniksi).
- ↑ Näe ja koe Rooma, s. 78. Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5728-9.
- ↑ a b Basilica di Santa Maria del Popolo: The Basilica (Viralliset sivut) Smariadelpopolo.com. Arkistoitu 26.8.2017. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
- ↑ Annibale Carracci: Assumption of the Virgin Boston College. Arkistoitu 18.9.2006. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
- ↑ Santa Maria del Popolo Reidsitaly.com. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
- ↑ Santa Maria del Popolo: Caravaggio & Chigi Chapel Romawonder.com. Viitattu 22.10.2023 (englanniksi).
- ↑ a b Dan Brown: Enkelit ja demonit: kuvitettu laitos, s. 251–256. WSOY, 2005. ISBN 951-0-31419-6.
- ↑ Following The Path of Illumination: Dan Brown’s Angels & Demons Trail in Rome and Vatican Regevelya.com. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
- ↑ Kirkko sulki ovensa Enkelit ja demonit -elokuvan tekijöiltä 2008. Yle.fi. Viitattu 26.8.2017.
- ↑ Vatikaanilta oma suosituslista elokuville 2008. Uusi Suomi. Viitattu 26.8.2017.
- ↑ Vatikaani kielsi Dan Brownin kirjan kuvaukset 17.6.2008. Ilta-Sanomat. Viitattu 7.10.2017.
