Avaa päävalikko

Timo Järvilehto (s. 1946 Vaasa) on suomalainen psykologi. Järvilehto on ollut psykologian professorina Oulun yliopistossa vuodesta 1998 (apulaisprofessori vuodesta 1986).

Järvilehto opiskeli psykologiaa, fysiologiaa, filosofiaa, sosiologiaa ja musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1969 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1973 Helsingin yliopistossa. Järvilehto on työskennellyt Saksassa Marburgin (fysiologian assistentti) ja Leipzigin yliopistoissa (Wilhelm Wundt -professori), Moskovassa (Venäjän Tiedeakatemia) sekä Helsingin, Joensuun ja Oulun yliopistoissa. Hän toimi Suomen psykologisen seuran puheenjohtajana vuosina 1975–1982.

Järvilehdon pääasialliset tutkimusalueet ovat aivotutkimus ja psykofysiologia, EEG-ongelmat (CNV, herätepotentiaalit), aistinfysiologia ja psykofysiikka, käyttäytymisen ja yksittäisten hermosolujen toiminnan rekisteröinti erityisesti ihmisen ääreishermostosta (mikroneurografia). Järvilehto on julkaissut useita aivotoiminnan periaatteita, oppimista ja koulutusta käsitteleviä teoksia.

Vuodesta 1990 lähtien Järvilehto on kehittänyt uudenlaista lähestymistapaa psykologisten ongelmien tarkasteluun nimikkeellä ”systeeminen psykologia”, joka perustuu eliö-ympäristö -järjestelmän teoriaan ja jossa pyritään yhdistämään 1900-luvun aikana kehittyneet keskeiset psykologiset suuntaukset (funktionalismi, behaviorismi, psykoanalyysi, kognitiotiede) yhtenäiseksi ja johdonmukaiseksi psykologiseksi teoriaksi.

TeoksiaMuokkaa

LähteetMuokkaa


Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.