Tonnikalat
Tonnikalat (Thunnini) on makrillien (Scombridae) heimoon kuuluva meressä elävien kalojen tribus. Useimmat niistä kuuluvat aitotonnikalojen (Thunnus) sukuun. Suurin lajeista, varsinainen tonnikala, voi kasvaa yli neljämetriseksi ja painaa lähes 700 kiloa[2].
| Tonnikalat | |
|---|---|
.jpg) Tonnikaloja (Thunnus thynnus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Makrillikalat Scombriformes |
| Alalahko: | Scombroidei |
| Heimo: | Makrillit Scombridae |
| Alaheimo: | Scombrinae |
| Tribus: |
Tonnikalat Thunnini Starks, 1910[1] |
| Katso myös | |
Tonnikalat ovat erittäin nopeita uimareita (on mitattu 77 km/h nopeuksia). Useat tonnikalalajit pystyvät ylläpitämään useita asteita korkeampaa ruumiinlämpöä kuin ympäröivän veden lämpötila. Ne voivat kohottaa verensä lämpötilaa meren lämpötilaa korkeammaksi lihastoiminnoilla. Tästä syystä ne voivat elää viileämmissä vesissä ja laajemmilla alueilla. Tonnikalojen lihan väri poikkeaa kalojen yleisestä lihan väristä valkoisesta; väri vaihtelee vaaleanpunaisesta tummanpunaiseen. Tonnikalojen lihaskudos sisältää normaalia suurempia määriä happea sitovia myoglobiinimolekyylejä.
Tonnikalojen kaupallinen merkitys on suuri. Eräitä tonnikalalajeja, kuten varsinaista tonnikalaa, sinievätonnikalaa ja isosilmätonnikalaa, kalastetaan liikaa. Kalastus on vähentänyt dramaattisesti tonnikalakantoja Atlantilla, Tyynellä valtamerellä ja Välimerellä. Eräät muut tonnikalalajit eivät sen sijaan ole välittömässä vaarassa.[3]
Markkinoille on tulossa enenevässä määrin tonnikalaa, jota on kasvatettu verkkoaltaissa. Tonnikalafarmeilla kasvatetaan varsinaista tonnikalaa (Thunnus thynnus) Välimeren alueella, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa sekä sinievätonnikalaa (Thunnus maccoyii) Australiassa.
Tonnikalat ovat luonnon ravintoketjussa korkealla tasolla ja niiden elimistöön kertyy sen takia ympäristömyrkkyjä kuten raskasmetalleja. Elohopean pitoisuudet voivat joillakin lajeilla kasvaa varsin suuriksi, kuten varsinaisella tonnikalalla ja valkotonnikalalla. Tämän takia Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA antoi vuonna 2004 ohjeet raskaana olevien ja imettävien naisten ja pikkulasten tonnikalan käytön rajoittamiseksi. Suurin osa purkitetusta tonnikalasta on kuitenkin boniittia, jonka elohopeapitoisuus on pieni.
Käyttö
muokkaaSuomessa käytettävä tonnikala on yleensä boniittia ja sitä saa esimerkiksi purkitettuna öljyyn, veteen tai johonkin mausteliemeen säilöttynä.[4] Tonnikalaa käytetään esimerkiksi pizzoissa, salaateissa ja pastan kanssa sekä sushissa. Tonnikalaa saa joistain isommista elintarvikeliikkeistä pakasteena ja myös tuoreena kalatiskiltä.
Tonnikalalajit
muokkaa
|
Suku Thunnus (aitotonnikalat):
|
Lähteet
muokkaa- ↑ Thunnini ITIS. Viitattu 20.11.2010.
- ↑ Thunnus thynnus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ http://www.msnbc.msn.com/id/5428979/
- ↑ Ojanperä, S.: Boniitti on opiskelijoiden perusruokaa – mutta kuinka moni tietää syövänsä sitä? Yle Uutiset. 27.3.2015. Viitattu 24.2.2018.
Aiheesta muualla
muokkaa- Fineli (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tuna Diet (englanniksi)
- Monterey Bay Aquarium's Seafood Watch program (englanniksi)
- Bluefin tuna nutrition information (englanniksi)
- Table of relative mercury levels in fish and shellfish (FDA) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- GotMercury.Org, a mercury-in-fish calculator based FDA data with the EPA's formula for safe exposure. (englanniksi)
- Tuna facts from Greenpeace (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)