Sinievätonnikala
Sinievätonnikala (Thunnus maccoyii) eli eteläntonnikala on erittäin uhanalainen tonnikalalaji.
| Sinievätonnikala | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Scombroidei |
| Heimo: | Makrillit Scombridae |
| Alaheimo: | Scombrinae |
| Tribus: | Tonnikalat Thunnini |
| Suku: | Aitotonnikalat Thunnus |
| Laji: | maccoyii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Thunnus maccoyii |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Sinievätonnikala kasvaa suurimmillan 2,5 metrin pituiseksi ja 260 kilon painoiseksi. Sinievätonnikalan ruumiin väri on sinimusta selässä ja hopeanvalkoinen vatsassa, leuassa ja evissä. Eväkkeet ovat keltaisia. Vanhin tavattu Sinievätonnikala on 20-vuotias.
Esiintyminen muokkaa
Sinievätonnikala elää Atlantin, Tyynenmeren ja Intian valtameren eteläosissa, 30. ja 55. eteläisen leveysasteen välissä. Sinievätonnikala voi elää matalassakin 50 metrin vedessä, mutta myös yli 2000 metrissä.
Ravinto muokkaa
Sinievätonnikalat syövät pääasiassa äyriäisiä, pääjalkaisia eli mustekaloja ja muita pienehköjä mereneläviä. Ne voivat sukeltaa ravinnon perässä 500 metrin syvyyteen.
Harvinaistuminen ja suojelu muokkaa
Sinievätonnikalakannat ovat heikentyneet liikakalastuksen takia 1950-luvulta lähtien 92 prosenttia. Lajin tulevaisuus näyttää synkältä ellei harvinaistumista saada kuriin kiintiöiden avulla.
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Collette, B.B., Boustany, A., Fox, W., Graves, J., Juan Jorda, M. & Restrepo, V.: Thunnus maccoyii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.9.2021. (englanniksi)