Thomas Wyatt

englantilainen runoilija ja diplomaatti

Thomas Wyatt (1503 Allington Kent11. lokakuuta 1542 Sherborne, Dorset) oli englantilainen runoilija ja diplomaatti. Hänen isänsä oli Henry Wyatt (k. 1537), joka oli Henrik VII:n ja Henrik VIII:n aikainen valtaneuvos.[1]

Thomas Wyatt
Thomas Wyatt, Hans Holbein nuoremman mukaan.
Thomas Wyatt, Hans Holbein nuoremman mukaan.
Henkilötiedot
Syntynyt1503
Kent
Kuollut1542 (38–39 vuotta)
Sherborne, Dorset
Ammatti kirjailija
ArvonimiSir
Lapset Thomas Wyatt nuorempi
Kirjailija
Äidinkielienglanti
Tuotannon kielienglanti
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Wyatt opiskeli Cambridgessa, pääsi varhain hovin suosioon ja oli vuodesta 1526 usein diplomaattisissa tehtävissä. Hän tapasi muun muassa 1527 paavi Klemens VII:n ja 1537 ja 1539 keisari Kaarle V:n. Hän päätyi 1536 kuukaudeksi vankilaan, ehkä siksi, että Henrik VIII, joka halusi erota Anne Boleynistä, yritti saada Wyattin tunnustamaan olleensa Boleynin rakastaja. Wyatt pääsi kuitenkin pian taas kuninkaan suosioon ja sai 1537 ritarin arvon.[1]

Kun Thomas Cromwell oli teloitettu 1540, Wyatt joutui jälleen tammikuussa 1541 vankilaan. Häntä syytettiin muun muassa petollisista yhteyksistä kardinaali Reginald Poleen, mutta hänet vapautettiin kuningatar Katariina Howardin pyynnöstä. Hän sai jälleen diplomaattisia tehtäviä, ja hänestä tuli 1542 Britannian alahuoneen jäsen.[1]

Wyatt oli ensimmäisiä sonetin ja muiden italialaisten runomuotojen käyttäjiä englanninkielisessä kirjallisuudessa. Hän kirjoitti 31 sonettia, joista kymmenen on Petrarcan käännöksiä ja muut voimakkaasti tältä vaikutteita saaneita. Hän kirjoitti myös satiirisia tertsiinejä Luigi Alamannin esimerkin mukaan sekä epigrammeja, virsiä ja lyyrisiä runoja. Nuoren ystävänsä ja oppilaansa Henry Howard Surreyn kanssa Wyatt aloitti jo Elisabetin ajoilta jatkuneen italialaisten vaikutteiden mukaisen englantilaisen runon uudistamisen sekä runomuodon suhteen että uudistamalla ylevän ja metafyysisen mutkikkaan käsityksen rakkaudesta. Surreyn runous on kepeämpää, mutta Wyattin runous on selkeämpää, hänen tyylinsä vakavampaa ja rauhallisempaa, mutta siinä on osuvaa satiiria ja humoristista surumielisyyttä. Kokoelma Songes and sonettes ilmestyi vasta 1557 yhdessä Surreyn runojen kanssa antologiassa Tottel’s miscellany. Myöhemmin niitä julkaisi G. F. Nott (1815–1816, Surreyn runojen kanssa), yhden sarjassa Aldine edition of the British poets (1866) ja yhden julkaisi Edward Arber kokoelmassa English reprints (1870). Säilyneet käsikirjoitukset poikkeavat merkittävästi Richard Tottelin jälkeen myöhemmissä editioissa julkaistuista teksteistä.[1]

Wyattin poika oli Thomas Wyatt nuorempi ja tämän pojanpoika Francis Wyatt oli Virginian kuvernööri.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Wyatt 1. Sir Thomas W. ja 2. Sir Thomas W. d. y., Nordisk familjebok 32. 1921 (ruotsiksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa