Tertsiini
Tertsiini on italialaisperäinen runomuoto, jonka säkeistöt rakentuvat kolmesta tavallisesti 11-tavuisesta jambisäkeestä.[1]
Toinen säe riimittyy seuraavan säkeistön ensimmäisen ja kolmannen säkeen kanssa. Runoelman päättää yksinäinen säe, joka riimittyy viimeisen säkeistön keskimmäisen säkeen kanssa. Loppusointukaava on siten muotoa aba bcb cdc xyx y. Runomuodon lähtökohtana saattaa olla sisilialainen sonetti tai serventese-runous.[1]
Tätä poikkeuksellisen vaativaa mittaa käytti ensimmäisenä Dante Alighieri eepoksessaan Divina Commedia (1321, Jumalainen näytelmä), jonka rakenteissa toistuva kolmijakoisuus symboloi pyhää kolminaisuutta. Sittemmin tertsiiniä ovat soveltaneet muun muassa Giovanni Boccaccio (Amorosa visione, 1342–1343), Francesco Petrarca (I trionfi, 1352–1374), Thomas Wyatt, John Milton, Percy Bysshe Shelley ("Ode to the West Wind", 1819), lordi Byron ("The Prophecy of Dante") ja W. H. Auden ("The Sea and the Mirror", 1944).[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Tertsiini, Tieteen termipankki. Viitattu 5.9.2020 (cc-by-sa)