Tauno Tirkkonen
Tauno Juhani Uolevi Tirkkonen (2. elokuuta 1898 Tampere – 18. kesäkuuta 1976 Tampere) oli Helsingin yliopiston prosessioikeuden professori vuosina 1945–1967.[1][2]
Tirkkonen kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta 1917, valmistui filosofian maisteriksi 1920 ja lakitieteen kandidaatiksi 1926, sai varatuomarin arvon 1928 ja väitteli tohtoriksi 1933. Hän toimi vuosina 1930–1934 eduskunnan oikeusasiamiehen sihteerinä ja 1934–1935 eduskunnan perustuslakivaliokunnan sihteerinä. Hän oli myös Yhteiskunnallisen korkeakoulun rikos- ja prosessioikeuden opettaja 1930–1946 sekä Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentti 1935–1938 ja prosessioikeuden apulainen 1938–1945 ennen nimitystään professoriksi. Yliopistouransa ohella Tirkkonen toimi Lakimies-lehden toimitussihteerinä 1936–1945 ja päätoimittajana 1951–1956. Hän oli Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen puheenjohtaja 1959–1963, Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1948 ja puheenjohtaja 1971–1972, valtakunnanoikeuden varajäsen 1954–1965 sekä jäsenenä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran johtokunnassa 1944–1960, eduskunnan kirjaston hallituksessa 1948–1966 ja Alfred Kordelinin säätiön hallituksessa 1964–1971. Hän oli puheenjohtajana myös prosessilakikomiteassa, jonka mietinnön pohjalta toteutettiin vuoden 1960 oikeudenkäymiskaaren uudistus.[1]
Tauno Tirkkosen isä oli tamperelainen kauppias, kauppaneuvos Nikolai Tirkkonen.[1]
Julkaisuja
muokkaa- Oikeusvoimasta, 1933
- Tuomion purku, 1937
- Välimiesmenettely, 1943
- Suomen rikosprosessioikeus 1–2, 1948–1953
- Uusi todistuslainsäädäntö, 1949
- Suomen prosessioikeus pääpiirteittäin, 1955
- Suomen siviiliprosessioikeus I, 1961
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Johanna Forsström: Tirkkonen, Tauno (1898–1976) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8 p. 1451