Tanalyk
Tanalyk (ven. Таналык) on Uraljokeen oikealta puolelta yhtyvä sivujoki, jonka valuma-alue sijaitsee Uralvuoriston eteläpuolen itäosissa Venäjällä. Joen yläjuoksu kuuluu Baškortostaniin ja alajuoksu Orenburgin alueeseen. Uraljoessa on Tanalykin yhtymäkohdassa Iriklinskin patoallas (ven. Ириклинское водохранилище), jonne joki laskee.[2]
| Tanalyk ven. Таналык |
|
|---|---|
 |
|
| Alkulähde |
Uralvuoriston Irendyk-vuoriharjanne [a] |
| Laskupaikka |
Uraljoki |
| Maat | Venäjä |
| Pituus | 225 [1][2] km |
| Virtaama | [2] m³/s |
| Valuma-alue | 4160 [1][2] km² |
 |
|
Maantietoa
muokkaaPääuoma
muokkaaJoen lähteet sijaitsevat eteläisessä Uralvuoristossa Irendyk-vuoristoharjanteen (ven. Ирендык) rinteillä Talkasin järven läheltä ja se virtaa 225 kilometriä ennen kuin se yhtyy oikealta Uraljokeen 1 827 kilometriä [1] ennen sen Kaspianmerellä sijaitsevaa suistoa.[2]
Pääuoman leveys vaihtelee 2–35 metriä ja syvyys 0,5–2 metriä, ja veden virtausnopeus on korkeintaan 0,2 metriä sekunnissa [b]. Joen pääuoma virtaa lähes koko ajan kohti etelää ja ohittaa matkallaan esimerkiksi Merjasovon kylän, Baimakin pikkukaupungin, Petropavlovskin kaivoksen, Buribain kaivoskaupungin ja Akjarin kaupungin. Tämän jälkeen joki kääntyy lyhyessä kaaressa kohti koillista, jossa se laskee lopuksi Iriklinskin patoaltaaseen.[3]
Sivujoet
muokkaaTanalyk ja sen sivujoet muodostavat yhdessä 4 160 neliökilometrin suuruisen valuma-alueen. Taulukossa on lueteltu suurimmat sivujoet (osa tiedoista puuttuvat):
| yhtyy Tanalykiin (km suusta) |
nimi | nimi (ven. ) |
pituus (km) |
valuma-alue (km²) |
lähde |
|---|---|---|---|---|---|
| 58 | Makan | Макан | 27 | 1 | |
| 76 | Turatka | Туратка (Каны-Кабак) | 37 | 1 | |
| 93 | Tašla | Ташла | 44 | 1 | |
| 112 | Eranagas | Еранагас | 20 | 1 | |
| 124 | Buzavlik | Бузавлык (Бол. Бузавлык, Бузулук) | 49 | 1 | |
| 173 | nimetön | 15 | 1 | ||
| 178 | nimetön | 21 | 1 |
Lähteet: 1 = [1]
Vuodenajat ja virtaamat
muokkaaJoen lähteet sijaitsevat Uralvuoriston eteläosan itäisillä rinteillä, minne kuivalla mannermaisella ilmastolla on suurin vaikutus. Sateita on vähemmän kuin Uralin läntisellä puolella, joten jokeen riittää vettä vain osaksi. Suurin vesikuorma vapautuu keväisin, kun kaikki talvella lumena varastoitunut vesi virtaa kerralla alas vuorilta. Tämän jälkeen joen vedenpinta alenee asteittain olemattomaksi ja joki pysyy lähes kuivana syksystä alkaen 8–10 kuukautta vuodessa. Joen keskimääräinen vuotuinen virtaama on 2,96 m³/s, mikä on mitattu 59 kilometriä joen suistosta. Joki jäätyy lokakuun loppupuoliskolla ja se vapautuu jäistä huhtikuussa.[2][4]
Suuret vaihtelut joen virtaamassa vaikeuttavat veden hyödyntämistä. Siksi vettä kerätään valuma-alueella sijaitseviin tekojärviin. Suurin niistä on Serek-Kul (ven. Серек-Куль), jonka pinta-ala on 250 hehtaaria, ja Tanaliskin tekojärvi (ven. Таналыкское водохранилище), jonka pinta-ala on 201 hehtaaria ja suurin syvyys 36 metriä.[c]
Huomautukset
muokkaa- ↑ Koordinaatit otettu venäjänkielisen wikipedian joen artikkelin tietolaatikosta!
- ↑ Tiedot on saatu venäjänkielisen wikipedian joen artikkelista.
- ↑ Tiedot on saatu venäjänkielisen wikipedian joen artikkelista ja tekojärven artikkelista.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Venäjän federaation valtiollinen vesistöaluetietokanta: Таналык (venäjäksi), viitattu 2.8.2018
- ↑ a b c d e f Таналык (venäjäksi), Neuvostoliiton suuri ensiklopedia, viitattu 2.8.2018
- ↑ Google-Earth-kartta: Tanalyk (52°46'34.0"N 58°13'13.0"E), viitattu 2.8.2018
- ↑ Korjakova, Ludmila & Epimakhov, Andrei: The Urals and Western Siberia in the Bronze and Iron Ages, s. 1–7. Cambrodge, Englanti: Cambridge University Press, 2007. ISBN 9781139461658 Teoksen verkkoversio (viitattu 2.8.2018). (englanniksi)