Versopolte
Versopolte, myös tammen äkkikuolema on Phytophthora ramorum -munasienen aiheuttama kasvitauti, jolle on alttiita laaja joukko kasveja.[1] Se tunnistettiin 1990-luvun keskivaiheilla Yhdysvaltojen Kaliforniassa ja Oregonissa sattuneen villien tammipuiden joukkotuhon syyksi, mistä sille koitui nimitys "tammen äkkikuolema".[2] Taudin aiheuttaja löydettiin taimitarhojen välisen vaihdon yhteydessä Pohjois-Amerikassa vuonna 2001.[2]
Levinneisyys muokkaa
Versopoltetta on tavattu Yhdysvalloissa erityisesti Kaliforniassa ja Oregonissa sekä taimitarhoissa lukuisissa muissa osavaltioissa ja Kanadassa. Euroopan alueella tautia on löydetty Belgiassa, Tšekissä, Tanskassa, Virossa, Suomessa, Ranskassa, Saksassa, Irlannissa, Italiassa, Latviassa, Liettuassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Puolassa, Portugalissa, Sloveniassa, Espanjassa ja Mallorcalla, Ruotsissa, Norjassa, Sveitsissä ja Britanniassa mukaan lukien Kanaalisaaret. Taudinaiheuttajan uskotaan levinneen Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan eri teitä ja olevan peräisin mahdollisesti Aasiasta.[3]
Euroopassa ja Britanniassa versopoltetta havaittiin aluksi lähinnä taimitarhoilla ruukuissa kasvatetuista alppiruusuista, heisistä ja kamelioista. Tautia havaittiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ensi kerran vuonna 2002, jolloin aloitettiin hätätorjuntatoimia: saastuneet kasvit tuhottiin, sairaudelle alttiiden kasvien tuonti taudin esiintymisalueelta Yhdysvalloista kiellettiin, ja taudille alttiiden lajien taimikuljetukset määrättiin ilmoituksenalaisiksi. Nämä toimet annettiin tiedoksi myös Euroopan unionin kasviterveyslautakunnalle, joka pani toimeen samantapaiset torjuntamääräykset koko Euroopan alueelle lokakuussa 2002.[2]
Alppiruusujen ja etenkin villinä kasvavan R. ponticum -lajin on todettu olevan P. ramorumin ensisijaisia isäntäkasveja. Tammikuussa 2009 todettiin Staffordshiressä ensimmäinen löydös P. ramorum -tartuntaa luonnosta mustikasta (V. myrtillus). Elokuussa 2009 tartuntoja todettiin myös Somersetissä, Devonissa ja Cornwallissa japaninlehtikuusitalousmetsistä (L. kaempferi). Sittemmin taudin leviäminen on johtanut myös laajamittaisiin hävityshakkuisiin Lounais-Englannissa, Walesissa ja Lounais-Skotlannissa.[2]
Lisääntyminen muokkaa
Phytophthora ramorum -munasienestä tunnetaan kaksi eri lisääntymistyyppiä: A1 ja A2. Suvullinen lisääntyminen on lajille mahdollista ainoastaan näiden tyyppien kohdatessa. Sienen suvullisen lisääntymisen uskotaan tuottavan pitkäikäisiä itiöitä ja mahdollisesti laajempaa geneettistä vaihtelua, mikä tekisi taudin torjumisesta vaikeampaa. Sienellä on pitkä lepoitiövaihe, jonka aikana itiöt voivat selviytyä maaperässä ja kasvijätteessä vuosien ajan.[3]
Oireet muokkaa
Versopoltteen oireita ovat alppiruusuilla kuihtuminen, laikut lehdissä ja kuoliolaikut oksissa, tammilla kuoliolaikut rungossa ja lopulta kasvin kuolema.
Isäntäkasveja muokkaa
|
|
Lähteet muokkaa
- ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 22.10.2012.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Vaaralliset kasvintuhoojat (PDF) 24.10.2013. Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira). Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 28.4.2014.
- ↑ a b c d e f Phytophthora ramorum Department for Environment, Food & Rural Affairs. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf Plant Disease Factsheet - P. ramorum (PDF) Department for Environment, Food & Rural Affairs. Viitattu 28.4.2014. (englanniksi)