Takra
Takra Oy oli 1950-luvun alkupuolella Tampereen Nekalassa toiminut traktorinvalmistaja. Linja-autoyhtiönä toimintansa aloittanut yritys alkoi valmistaa toisen maailmansodan aikana autojen varaosia. Tämän jälkeen tuotevalikoimaan kuuluivat mekaaniset kuormauslaitteet eli kiramot sekä hihnakuljettimet ja muut siirtolaitteistot, joita valmistettiin sotakorvausteollisuuden tarpeisiin. Toiminta oli suhteellisen laajamuotoista, sillä henkilöstön määrä oli noin 300 ja vuonna 1948 liikevaihto oli 188 miljoonaa markkaa.[1]
| Takra | |
|---|---|
| Perustettu | 1946 |
| Lakkautettu | 1954 |
| Kotipaikka |
Tampere  Suomi |
| Toimiala | traktoriteollisuus |
| Tuotteet | traktorit |
| Liikevaihto | 188 miljoonaa markkaa (1948) |
| Omistaja | Väinö Paunu |
.jpg)
Suunnittelu muokkaa
Vuonna 1946 traktoripulan vallitessa yritys päätti aloittaa niiden valmistuksen. Seuraavan vuoden alussa yrityksen teknillinen johtaja, insinööri Aulis A. Lumme, määrättiin laatimaan suunnitelman traktorista.[2][1] Vuoden 1948 keväällä valmistui ensimmäinen prototyyppi, ja vuoden kuluttua uusi traktori esiteltiin julkisesti Kangasalan maamiesseuran 40-vuotisjuhlallisuuksissa. Helsingin Sanomat uutisoi tapauksen.[1]
Valmistus muokkaa
Kesäkuussa 1949 valmistui ensimmäinen kuuden kappaleen koesarja, josta lähetettiin yksi traktori testattavaksi Maatalouskoneiden tutkimuslaitokseen Vakolaan. Saadun palautteen sekä suunnittelijoiden aloitteiden perusteella traktoriin tehtiin useita parannuksia.[1]
Uuden traktorimallin edustus annettiin muun muassa McCormickeja myyneelle Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:lle (SMK). Traktori esiteltiin kesällä 1950 Tampereen Messuilla SMK:n osastolla. Näkyvyys oli sangen laaja, sillä messuilla oli kaikkiaan 115 000 kävijää. Tämän jälkeen Takra oli esillä Savon Messuilla Varkaudessa.[1]
Sarjavalmistus alkoi vuonna 1950 ja alkusarjan suuruudeksi ilmoitettiin useassa yhteydessä toista sataa kappaletta. Metalliteollisuuden lakkoilun vuoksi traktoreita kuitenkin valmistui vain 30 kappaletta seuraavaan helmikuuhun mennessä. Tämä aiheutti epäilyjä Takran tuotantomahdollisuuksista, joita yrityksen johto pyrki hälventämään. Kapasiteetin sanottiin vapautuvan sitä mukaa kuin sotakorvausteollisuuden tarpeet pienenivät. Hinta oli noussut ennakoitua suuremmaksi, ja Takra oli selvästi ulkomaisia kilpailijoitaan kalliimpi.[1]
Vuonna 1951 tuotannoksi ilmoitettiin 100 kappaletta ja seuraavaksi vuodeksi määräksi oli arvioitu 200 kappaletta. Ainoaksi ongelmaksi nähtiin tässä vaiheessa raaka-aineiden saanti. Yrityksessä suunniteltiin myös Takroihin soveltuvia työkoneita. Samaan aikaan traktoreista vallitsi huutava pula. Vajauksen arvioitiin olevan 10 000–15 000 traktoria samaan aikaan kun kotimaista traktorintuotantoa oli tuskin nimeksi. Näin ollen valtiovaltaan kohdistui suuria paineita traktorintuonnin vapauttamiseksi. Vuoden 1951 lopulla traktorintuonti päätettiin vapauttaa muutaman kuukauden ajaksi, jolloin maahan haalittiin kiireesti monenlaista kalustoa.[1]
Kesällä 1953 aloitettiin Takran uuden päätehtaan rakennustyöt. Uusiin tiloihin päästiin muuttamaan jo kevättalvella 1954. Tähän mennessä tuotannossa oli päästy yhden traktorin päivävauhtiin, ja uusissa tiloissa tuotanto kasvoi entisestään; uuden tehtaan myötä viikkotuotanto oli jo kahdeksan traktoria, ja vuosituotannon nostamista 500–600 kappaleeseen pidettiin realistisena tavoitteena. Alihankkijoiden avulla arvioitiin päästävän suurempiinkin määriin. Takrojen hintaa toivottiin saatavan alas tuotannon kasvaessa.[1]
Ongelmiksi muodostuivat kuitenkin keinotekoisen korkealla pidetty markan kurssi ja ulkomaisten traktorien hintojen dumppaus. Esimerkiksi Fordson Major maksoi Ruotsissa 500 000 markkaa, kun hinta Suomessa oli 390 000 markkaa. Uusi tehdas ei ehtinyt toimia kovin kauan, ennen kuin yhtiön omistanut Väinö Paunu päätti luopua traktorinvalmistuksesta. Tampereen kaupunki osti tarpeettomaksi jääneen kiinteistön.[1] Paunu keskittyi kehittämään yrityksensä jo 1930-luvulla alkanutta liikennöintitoimintaa.[3]
Takrojen kokonaistuotantomääräksi ilmoitettiin tehtaalla 880 kappaletta.[4][1] Viranomaisten tietojen mukaan määrä olisi ollut noin sata kappaletta pienempi. Viimeiset Takrat myytiin SMK:n varastosta vuonna 1955.[1]
Teknisiä tietoja muokkaa
Traktorin voimanlähteenä oli Waukesha-petrolimoottori, jonka teho hihnapyörältä oli 26 hevosvoimaa. Vaihteistossa oli neljä vaihdetta ja traktori oli varustettu kolmipistenostolaitteella. Omamassa oli 1740 kg.[1]
- Pituus: 3,7 m
- Leveys: 1,65 m
- Korkeus: 1,56 m
- Paino: 1 740 kg
- Moottori: Waukesha XAH, tilavuus 3 litraa, teho 38 hv (bensiini) tai 32 hv (petroli).[2]
Ominaisuuksia muokkaa
Takra vastasi teholtaan petrolikäyttöistä Fordson Majoria. Maatalouskoneiden tutkimuskeskuksen testeissä se veti helposti kolmosvaihteella 25 teräsristikolla varustettua lapiorullaäestä. Piikkiketjujen avulla sillä kykeni kyntämään kaksisiipistä 14-tuumaista auraa keskijäykässä maassa.[1]
Traktoria pidettiin helppokäyttöisenä ja -hoitoisena sekä rakenteensa ja ominaisuuksiensa puolesta soveltuvana maatilojen yleistraktoriksi. Sen nähtiin olevan sopiva traktori noin 40 peltohehtaarin suuruisille tiloille, jonka perusteella sille katsottiin olevan hyvät markkinat. Takra katsottiin sopivaksi myös metsätöihin.[1]
Takran kompastuskiveksi muodostui hinta. Joulukuussa 1951 sen hinnaksi ilmoitettiin sähkökäynnistyksellä, hydraulisella nostolaitteella, hihnapyörällä, voimanottoakselilla ja valonheittimillä varustettuna 665 000 markkaa, kun esimerkiksi Fordson Major maksoi samaan aikaan vain 351 500 markkaa.[1][5] Takran hintaa tosin alensi se, että se oli saatavana ilman näitä lisävarusteitakin.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Ojanen, Olli J.: Kotimaiset traktorit – Kullervolla käyntiin, Valmetilla kärkeen, s. 20–26; 29; 33–34. Helsinki: Alfamer Oy, 2002. ISBN 952-5089-65-7.
- ↑ a b Nikula, Kalle: Coola Takra – men vad är detta för traktor?. Traktor Power, 2007, nro 8, s. 50–53. Tukholma: LRF Media. (ruotsiksi)
- ↑ Kavén, Harri: Peltojen entisiä kaunottaria esiin makasiinien kätköistä Turunsanomat.fi. 19.8.2001. Turku: Turun Sanomat. Viitattu 11.4.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ Voimakoneet: Traktori Kansatiede. 2004. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 11.4.2009.
- ↑ Luomanperä, Seija: Traktorimuseossa harvinaisuuksia (PDF) (s. 8) Leipä leveämmäksi. 4/2006. Helsinki: Kemira GrowHow. Viitattu 11.4.2009. [vanhentunut linkki]