Sykeröpoimulehti
Sykeröpoimulehti (Alchemilla hirsuticaulis) on Koillis-Euroopassa kasvava, ruusukasvien heimoon kuuluva monivuotinen ruohovartinen kasvi. Suomessa sykeröpoimulehteä kasvaa harvinaisena maan itäosissa ja se on luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi.[3]
| Sykeröpoimulehti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Vaarantunut |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Rosoideae |
| Tribus: | Potentilleae |
| Alatribus: | Alchemillinae[1] |
| Suku: | Poimulehdet Alchemilla |
| Laji: | hirsuticaulis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Sykeröpoimulehti kasvaa 25–40 cm korkeaksi. Varsi on tanakka ja pysty. Maavarsi on puutunut, juurakko pitkä ja vankka. Kasvin varret ja lehtiruodit ovat tiheään sirottavasti jäykkäkarvaisia. Kourasuoninen lehtilapa on 3–8 cm pitkä, pyöreähkö, matalapoimuinen, tiheäkarvainen, mutta vailla silkinkiiltoa, alta vain suonten kohdalta tiheäkarvainen. Liuskoja lehtilavassa on 5–7 ja niiden välissä on selvä hampaaton lovi. Liuskoissa on 11 tai 13 hammasta, tyvilovi on selvä joskin kapea. Kukinnon viuhkot ovat tiheän palleromaisia ja tavallisesti yli 10 mm leveitä. Kukat ovat keltaisia tai joskus myös punertavia–tummanpunaisia. Kukkaperät ovat tiheäkarvaisia – toisin kuin useimmilla muilla Suomessa tavattavilla poimulehdillä. Sykeröpoimulehti kukkii Suomessa kesä-elokuussa.[4][5]
Suomessa tavattavista poimulehtilajeista sykeröpoimulehti muistuttaa lähinnä harmaapoimulehteä (A. glaucescens).[5]
Sykeröpoimulehden kuvasi tieteelle uutena lajia suomalainen kasvitieteilijä Harald Lindberg Kuopion Piispanpuistosta 1800-luvun lopussa kerätyn näytteen perusteella.[6]
Levinneisyys muokkaa
Sykeröpoimulehteä tavataan ainoastaan Euroopassa: Länsi-Venäjällä, Baltiassa ja Suomessa.[5] Suomessa lajia tavataan pääosin maan itäosissa. Pohjoisimmat havainnot ovat Koillismaalta, eteläisimmät Uudeltamaalta. Tihein kanta lajilla on aivan itärajan tuntumassa Etelä-Karjalassa.[7] Suomessa lajia pidetään ihmisen mukana tulleena muinaistulokkaana Kaakkois-Suomessa ja muualla uustulokkaana.[5]
Elinympäristö muokkaa
Sykeröpoimulehti kasvaa ihmisen muokkaamissa kulttuuriympäristöissä, kuten kedoilla, pientareilla ja kuivahkoilla niityillä.[4] Lajia uhkaa Suomessa niittyjen umpeenkasvu, metsittäminen ja rakentaminen.[5]
Uhat ja suojelu muokkaa
Suurimmat syyt sykeröpoimulehden uhanalaisuuteen ovat lannoitteiden aiheuttama rehevöityminen, niittyjen metsittyminen ja umpeenkasvu sekä rakentaminen. Yhtäkään sykeröpoimulehden esiintymää ei ole suojeltu.[8]
Lähteet muokkaa
- Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti & Fagerstén, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6, Lievestuore 2002.
- Pykälä, Juha: Sykeröpoimulehti. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 50.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Terhi Ryttäri & Mika Kalliovirta & Raino Lampinen: Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6593-2.
Viitteet muokkaa
- ↑ Stevens, P. F.: Rosaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Alchemilla hirsuticaulis H.Lindb. Plants of the World Online. Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Kemppainen, Eija: Kiireellisesti suojeltavat lajit (sivu 1) 3.9.2013. Suomen ympäristökeskus SYKE. Viitattu 29.01.2018.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 260.
- ↑ a b c d e Pykälä 1997, s. 50.
- ↑ Kuopion katoava kasvinmaailma 2002, s. 49.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Sykeröpoimulehden (Alchemilla hirsuticaulis) levinneisyys Suomessa Viitattu 29.01.2018.
- ↑ Suomen uhanalaiset kasvit s. 34.