Suulajärven lentokenttä
Suulajärven lentokenttä oli jatkosodan aikainen sotilaslentokenttä Karjalankannaksella Suulajärven luoteispuolella, joka kuului Lentorykmentti 3:n vastuualueeseen. Hiekkapohjainen kenttä oli Asemasodan aikana Lentolaivue 24:n tukikohta. Ilmavoimien organisaatio muutoksien yhteydessä vuosina 1942-1943 Suulajärven merkitys alkoi sotilaskenttänä kasvaa.[1]
| Suulajärvi | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Muolaan Perkjärvi |
| Koordinaatit | |
| Tyyppi | Sotilaskenttä |
| Ylläpitäjä | Ilmavoimat |
| Suljettu | Kesäkuussa 1944 |
| Korkeus | 48 m |
| Liikenneyhteydet | |
| Tärkein keskus ja etäisyys | Viipuri 63 km |
| Huomioita | |
| Lähteet | [1][2] |
Myös radiotiedustelua kehitettiin samanaikaisesti ilmavoimien organisaatiomuutoksien yhteydessä. Lokakuussa 1942 perustettiin Radiopataljoonan yhteyteen Radiokomppania, jonka kolmesta joukkueesta yksi sijoitettiin Suulajärven Kettulaan.[1]
Lentorykmentti 3:n Lentolaivue 24:n silloinen komentaja everstiluutnantti Gustaf Erik Magnusson ryhtyi osittain oma-aloitteisesti alaistensa ja muiden puolustushaarojen kanssa kehittämään keskitettyä johtojärjestelmää, ilmavalvontaa ja yhteistyötä Kannaksen maavoimien kanssa.[1]
Uudistuksen yhteydessä Lentorykmentti 3:n esikunta siirrettiin lähemmäksi maavoimien joukkojen etulinjaa Suulajärvelle. Rykmentille rakennettiin komentopaikka "Kippari", joka varustettiin kaikkien rykmenttien alueella olevilla lentoyksiköiden radioverkkojen kuuntelupisteillä. Näin Suulajärveltä voitiin johtaa laivueiden torjuntalentoja. Komentopaikasta oli myös suora puhelinyhteys jokaisen rykmentin lentoyksikköön ja tärkeimpiin ilmavalvontakeskuksiin. Radiokomppania puolestaan toimitti tietoja Kipparille.[1]
Marsalkka Mannerheim vieraili kentällä 27. toukokuuta 1943 onnittelemassa Lentolaivue 24:n henkilökuntaa sen saavutettua 500 ilmavoittoa 9. toukokuuta mennessä. Kuuluisa suomalainen hävittäjä-ässä Ilmari Juutilainen teki jatkosodassa pakkolaskun kyseiselle kentälle, koska hänen koneeseensa osui kranaatinsirpale.[2]
Lähteet muokkaa
- Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 877-913. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-028690-6.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e ”Mersut tulevat!”, Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 891, 895, 902, 907,. Helsinki: WSOY, 2007.
- ↑ a b J Lindberg: G.E. Magnusson - the father of Finnish fighter tactics, Page 4 (Towards 500 victories 1943) 1.1.2006. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 10.4.2013.