Susan Smith
Susan Leigh Smith (o.s. Vaughan; s. 26. syyskuuta 1971 Union, Etelä-Carolina) on yhdysvaltalainen murhaaja.[1][2]
Tausta muokkaa
Smith syntyi ainoana tyttärenä perheeseen, jonka isä oli väkivaltainen alkoholisti. Hänen vanhempansa erosivat vuonna 1977, ja isä teki itsemurhan 15. tammikuuta 1978. Smithin koulumenestys oli hyvää, ja hän osallistui vapaaehtoistyöhön. Vuonna 1989 hänet äänestettiin Union High Schoolin "ystävällisimmäksi naiseksi". 15-vuotiaasta alkaen Smith joutui isäpuolensa seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi. Tapauksesta on merkintöjä sosiaalityön ja sheriffin toimiston asiakirjoissa, eikä isäpuoli kiistänyt syytöstä. Smith ei kuitenkaan vaatinut syytteen nostoa, ja 25. maaliskuuta 1988 päivättiin ratkaisu jättää syyte nostamatta.[1]
Kesällä 1988 Smith aloitti työskentelyn Winn-Dixie-ketjun supermarketissa Unionissa. Hän pääsi kassapäälliköksi ja sittemmin kirjanpitäjäksi. Viimeisen high school -vuotensa alussa Smith alkoi seurustella vanhemman naimisissa olleen miehen kanssa. Hän tuli raskaaksi ja sai abortin. Smith joutui sairaalaan 7. marraskuuta 1988 yritettyään itsemurhaa. Lääkäreille paljastui taustalta jo aiempi itsemurhayritys, jonka Smith oli tehnyt 13-vuotiaana. Smith meni vuonna 1991 naimisiin samassa kaupassa työskennelleen David Smithin kanssa. Avioliitto oli myrskyisä; molemmilla puolisoilla oli muitakin suhteita ja he muuttivat moneen otteeseen erilleen. 10. marraskuuta 1991 syntyi Spartanburgissa pariskunnan poika Michael Daniel Smith. Toinen poika, Alexander Tyler syntyi keisarinleikkauksella 5. elokuuta 1993. Smith jatkoi työskentelyä Winn-Dixiessä ja suoritti samalla Etelä-Carolinan yliopiston kursseja.[1]
Vuonna 1994 Smithien avioliitto päättyi eroon. Susan Smith siirtyi uuteen työpaikkaan ja tutustui sen kautta Tom Findlayyn, jonka kanssa aloitti uuden parisuhteen. Findlay ilmoitti parisuhteen päättämisestä kirjeitse Smithille lokakuussa 1994. Smith oli jo ennen tätä voinut henkisesti pahoin ja alkanut juopotella.[1]
Rikos ja oikeudenkäynti muokkaa
Smith vei lapsensa päivähoitoon ja meni itse töihin 25. lokakuuta 1994. Samana päivänä hän kävi useaan otteeseen tapaamassa Tom Findlayta, joka ei kuitenkaan ollut enää kiinnostunut parisuhteesta. Illalla Smith otti molemmat poikansa autoon ja aloitti ajelun Unionin kaupungissa. Hän ajoi auton veneenlaskupaikalle John D. Long Lakelle ja suunnitteli ajavansa järveen pojat mukanaan. Smith kuitenkin painoi hätäjarrusta keskeyttäen teon, poistui autosta ja antoi sen vajota järven pohjaan poikien jäätyä auton sisälle.[1]
Smith juoksi läheisen asunnon ovelle. Hän kertoi hysteerisenä mustan miehen nousseen autoon punaisissa valoissa ja kaapanneen lapset käskien Smithin poistumaan. Asunnon asukkaat soittivat hätäpuhelun. Etsintöjen käynnistyessä yleinen mielenkiinto tapausta kohtaan kasvoi nopeasti ja sai maanlaajuista huomiota. Poikien isä David vetosi julkisuudessa poikien palauttamiseksi vahingoittumattomina. FBI teki sekä isälle että äidille valheenpaljastuskokeet, joista isä suoriutui ongelmitta. Susan Smithin kohdalla koe toistettiin moneen otteeseen ja hänen arvioitiin valehtelevan aina vastatessaan kysymykseen siitä, tiesikö hän lastensa olinpaikan. Smithin kertomuksia ei myöskään voitu vahvistaa ja hänen tarinansa muuttuivat. Kuulusteluissa Smithin kuvattiin äännelleen itkua muistuttavasti, mutta ilman kyyneliä. Autoa ja väitettyä mustaa miespuolista kaappaajaa ei tavoitettu. Polly Klaasin isä Marc Klaas tutustui tapaukseen pyynnöstä ja alkoi epäillä huoltajuuskiistaa, jonka yhteydessä Smith olisi kätkenyt lapsensa. Smith myös sopi FBI:n pyydettyyn profiiliin lapsensa murhaavasta äidistä.[1]
Smithiä kuulusteltiin päivittäin, ja hän tunnusti teon 3. marraskuuta 1994. Hänen veljensä pahoitteli tiedotusvälineille suuntaamassa kirjeessään afroamerikkalaisiin kohdistettuja epäilyjä. Tunnustuksen myötä auto löydettiin ja poikien todettiin joutuneen veteen vielä elossa ollessaan. Poikien hautajaiset pidettiin 6. marraskuuta Buffalo Methodist Churchissa.[1]
Oikeudenkäynti Smithiä vastaan pidettiin heinäkuussa 1995. Syyttäjänä oli Thomas Pope, joka vaati kuolemantuomiota. Puolustusasianajajina toimivat David Bruck ja Judy Clarke. Joitain päiviä ennen oikeudenkäynnin alkua uutisoitiin Smithin tulleen vankilassa uskoon ja ottaneen kasteen. Hänellä todettiin riippuvainen persoonallisuus, ja hänen kerrottiin kärsineen lapsesta saakka masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. 27. heinäkuuta 1995 Smith tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen ilman armahdusmahdollisuutta 30 vuoteen.[1] Kaksi vanginvartijaa joutui erotetuiksi tunnustettuaan olleensa seksisuhteessa Smithin kanssa.[2]