Avaa päävalikko

Kapetingien dynastia hallitsi (läntistä) frankkien kuningaskuntaa, tulevaa Ranskaa, vuodesta 987 alkaen. Tämä dynastian ensimmäinen osa, nk. suorat kapetingit, kesti vuoteen 1328 saakka. Tänä aikana kruunu siirtyi hallitsijalta toiselle ensimmäisessä polvessa. Suoraa kapetingien dynastiaa seurasi Valois-dynastia.

Dynastian ensimmäinen hallitsija, Hugo Capet valittiin frankkien kuninkaaksi vuonna 987. Kuninkaan asema oli tuohon aikaan kuitenkin heikko. Nimellisesti hän hallitsi läntistä frankkien maata, jonka rajat periytyivät Verdunin sopimuksesta vuodelta 843. Tosiasiallisesti kuninkaan hallinnassa oli alussa kuitenkin vain Pariisin ympärillä oleva alue, Île-de-France. Hugo I muutti ratkaisevasti kuninkaan aseman kehitystä kruunamalla seuraajansa, poikansa Robert II:n, jo eläessään.[1] Tämä oli suuri muutos aiemmasta frankkilaisesta käytännöstä, jossa vanhimmalla pojalla ei ollut etuoikeutta perinnönjaossa, ja varmisti vallan säilymisen suvussa heikkoina alkuaikoina.

Filip II Augustus (hallitsi 1180-1223) ei ollut arvonimeltään enää vain frankkien kuningas (Roi des Francs) vaan Ranskan kuningas (Roi de France). Tämä kehitys alkoi jo edellisten hallitsijoiden Ludvig VI:n ja Ludvig VII:n aikana,[2] mutta Filip II otti tittelin virallisesti käyttöön. Ludvig IX:n (h. 1226-1270), lisänimeltään Pyhä, hallintokausi kesti erityisen pitkään. Jälkipolville hänen maineensa pääpiirre on ollut uskonnollisuus, kuten hänen lisänimensäkin osoittaa ja hän on ainoa pyhimykseksi julistettu ranskalainen hallitsija. Hänen aikanaan hallinnossa kehittyivät eriytyneiden talous- ja oikeusosastojen esimuodot ja kruunun virkamiesten toimenkuvaa selkeytettiin. Toisaalta hänen aikanaan tiukentunut katolinen hegemonia tarkoitti muun muassa vähemmistöjen aseman heikkenemistä ja erityisesti naisten toiminta yhteiskunnassa pyrittiin asettamaan katolisen kirkon sanelemaan muottiin, minkä seurauksena esimerkiksi ylhäisönaisten poliittinen vaikutus kutistui.

Filip IV Kaunis (h. 1285-1314), Ludvig IX:n pojanpoika, puolestaan taisteli katolista kirkkoa vastaan koskien kuninkaan määräysvaltaa valtakunnassaan. Ranskan kuninkaan valta oli kasvanut sen verran vahvaksi, että Filip IV kykeni alistamaan kirkon maalliselle määräysvallalle valtakuntansa rajojen sisällä.[3] Tästä konkreettisena todisteena paavinistuin siirrettiin Roomasta Avignoniin lähelle Ranskan rajaa vuonna 1309. Tämä paavien Avignonin vankeus kesti vuoteen 1377 saakka.

Kapetingien suora dynastia päättyi vuonna 1328, viimeisenä hallitsijanaan Kaarle IV (h. 1322-1328). Kruunu periytyi lopulta Filip VI:lle, josta tuli Valois-dynastian perustaja.

Suorat kapetingitMuokkaa

Suluissa kuninkuusvuodet (kanssakuninkuuden vuosia ei listattu):

LähteetMuokkaa

  • Haine, W. Scott: History of France. Westport, CT, USA: Greenwood Press, 2000.
  • Spruyt, Hendrik: The Sovereign State and Its Competitors: An Analysis of Systems Change. Princeton, NJ, USA: Princeton University Press, 1996.

ViitteetMuokkaa

  1. Haine, S: sivu 38.
  2. Haine, S: sivu 40.
  3. Spruyt, H: sivut 97 ja 98.