Suomen urheilu 1971
suomalaiset urheilutapahtumat ja -saavutukset vuonna 1971
Suomen urheilu 1971 käsittelee vuoden 1971 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
muokkaaUrheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Juha Väätäinen | Yleisurheilu |
| 2. | Kaarlo Kangasniemi | Painonnosto |
| 3. | Jarno Saarinen | Moottoripyöräily |
| 4. | Markku Kukkoaho | Yleisurheilu |
| 5. | Marjatta Kajosmaa | Hiihto |
| 6. | Ilpo Koskela | Jääkiekko |
| 7. | Leo Kinnunen | Autourheilu |
| 8. | Kauko Kangasniemi | Painonnosto |
| 9. | Hannu Siitonen | Yleisurheilu |
| 10. | Osmo Karjalainen | Hiihto |
| Lähde: [1] | ||
Naisten listalla kolme parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Marjatta Kajosmaa | Hiihto |
| 2. | Marika Eklund | Yleisurheilu |
| 3. | Helena Takalo | Hiihto |
| Lähde: [1] | ||
Autourheilu
muokkaa- Jyväskylän suurajojen voitto meni kaikkien aikojen kolmannen kerran Ruotsiin, kun voittajaksi ajoi Stig Blomqvist Saabilla.[2]
Jalkapallo
muokkaa- Suomen maajoukkue pelasi seitsemän maaottelua. Olavi Laaksosen valmentama Suomi hävisi Euroopan-mestaruuskilpailujen karsinnoissa Helsingin olympiastadionilla Walesille, Tšekkoslovakialle ja Romanialle sekä vieraskentällä Walesille eikä tehnyt otteluissa maaliakaan. Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Suomi pelasi Ruotsi-tappion jälkeen Helsingissä Norjan kanssa tasan 1–1 ja Kööpenhaminassa Tanskan kanssa tasan 0–0. Neljä vuotta kestäneessä PM-turnauksessa Suomi jäi neljänneksi eli viimeiseksi.[3][4]
- Maajoukkuehyökkääjä Tommy Lindholm siirtyi syksyllä ammattilaiseksi turkkilaiseen Beşiktaşiin.[5]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Turun Palloseura, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui Kokkolan Pallo-Veikot.[6]
- Naiset pelasivat cup-kilpailuna ensimmäisen kerran epävirallisesta Suomen-mestaruudesta, ja loppuottelussa Helsingin Jalkapalloklubi voitti Vaasan Palloseuran 6–0.[7]
Jääkiekko
muokkaa- Maailmanmestaruuskilpailuissa Bernissä ja Genevessä, Sveitsissä oli mukana kuusi joukkuetta, joista Suomi sijoittui neljänneksi. Ilpo Koskela oli Suomen joukkueen paras pistemies ja hänet valittiin kaikkien aikojen ensimmäisenä suomalaisena MM-kilpailujen tähdistökentälliseen.[8]
- Suomen-mestaruuden voitti 12 joukkueen runkosarjan ja kuuden joukkueen jatkosarjan jälkeen Porin Ässät, hopeaa sai Helsingin Jokerit ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[9]
Jääpallo
muokkaa- Maailmanmestaruuskilpailuissa Ruotsissa Suomi saavutti pronssia hävittyään kahdesti Neuvostoliitolle ja Ruotsille sekä voitettuaan kahdesti Norjan.[10][11]
- Suomen-mestaruuden voitti Warkauden Pallo -35, hopeaa sai kemiläinen Veitsiluodon Vastus ja pronssille sijoittui Oulun Luistinseura.[12]
Koripallo
muokkaa- Miesten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran espoolainen Tapion Honka, hopeaa sai Turun Riento ja pronssille sijoittui Helsingin NMKY.[13]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Jyväskylän Kiri, hopeaa sai helsinkiläinen Työväen Mailapojat ja pronssille sijoittui Nokian Urheilijat.[14]
Lentopallo
muokkaa- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran hämeenlinnalainen Luolajan Kajastus, hopeaa sai Karhulan Rateko ja pronssille sijoittui Kuopion NMKYU.[15]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Elite, hopeaa sai toinen helsinkiläisseura Wartti ja pronssille sijoittui Lahden Kimmo.[15]
Moottoripyöräily
muokkaa- Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjassa Jarno Saarinen saavutti hopeaa 350-kuutioisten sarjassa ja pronssia 250-kuutioisissa.[16]
Nyrkkeily
muokkaa- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Madridissa, Espanjassa Reima Virtanen saavutti pronssia alle 75-kiloisten sarjassa.[17]
Painonnosto
muokkaa- Maailmanmestaruuskilpailuissa Kaarlo Kangasniemi saavutti hopeaa alle 82,5-kiloisten sarjan yhteistuloskilpailussa sekä voitti kultaa tempauksessa ja saavutti pronssia punnerruksessa. Kauko Kangasniemi saavutti hopeaa alle 110-kiloisten tempauksessa.[18]
Yleisurheilu
muokkaa- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 10.–15.8. Helsingissä Juha Väätäinen voitti kultaa 5 000 metrin ja 10 000 metrin juoksussa. Suomen 48 urheilijan joukkue saavutti lisäksi 15 pistesijaa ja sijoittui sekä mitali- että pistetilastossa kuudenneksi. Markku Kukkoaho oli 400 metrin juoksussa neljäs. Keihäänheitossa Hannu Siitonen sijoittui neljänneksi ja Jorma Kinnunen viidenneksi. Pituushypyssä Mauri Myllymäki ylsi viidenneksi ja Reijo Toivonen kuudenneksi. Myös kiekonheitossa Suomi sai kaksi pistesijaa, kun Pentti Kahma oli kuudes ja Jorma Rinne kahdeksas. Viidensiä lajeissaan olivat Mikko Ala-Leppilampi 3 000 metrin estejuoksussa ja Asko Pesonen korkeushypyssä. Pentti Rummakko oli maratonilla, Ari Salin 400 metrin aitajuoksussa ja Marika Eklund 400 metrin juoksussa kuudes. Naisten 4 × 400 metrin viestijoukkue sijoittui seitsemänneksi kuten myös Lasse Virén 5 000 metrin juoksussa, ja Seppo Tuominen oli 10 000 metrin juoksussa kahdeksas.[19]
Lähteet
muokkaa- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 114. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Pihlaja, s. 135
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 209–210. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 381. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Kanerva, Juha ym.: Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 412. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27037-7.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 239, 241. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 83–85. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 141. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Pihlaja, s. 267
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 32–34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 270
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ a b Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 407–408
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 762–763. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Pihlaja, s. 516
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 97–112. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.