Suomen urheilu 1965
suomalaiset urheilutapahtumat ja -saavutukset vuonna 1965
Suomen urheilu 1965 käsittelee vuoden 1965 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija muokkaa
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Jouko Launonen | Pikaluistelu |
| 2. | Rauno Aaltonen | Autourheilu |
| 3. | Timo Mäkinen | Autourheilu |
| 4. | Rainer Stenius | Yleisurheilu |
| 5. | Jorma Kinnunen | Yleisurheilu |
| 6. | Martti Laakso | Paini |
| 7. | Matti Haikonen | Jousiammunta |
| 8. | Maire Lindholm | Jousiammunta |
| 9. | Kalevi Oikarainen | Hiihto |
| 10. | Eero Tapio | Paini |
| Lähde: [1] | ||
Erillisellä naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Maire Lindholm | Jousiammunta |
| 2. | Marjatta Mäkinen | Yleisurheilu |
| 3. | Senja Pusula | Hiihto |
| 4. | Mirja Lehtonen | Hiihto |
| 5. | Ulla Suvanto | Uinti |
| 6. | Irma Jussila | Pyöräily |
| Lähde: [1] | ||
Ampumahiihto muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Antti Tyrväinen saavutti 20 kilometrin kilpailussa pronssia.[2]
Autourheilu muokkaa
- Jyväskylän suurajojen voittajaksi ajoi Timo Mäkinen Morris Cooper S:llä.[3]
Jalkapallo muokkaa
- Suomen maajoukkue pelasi kahdeksan maaottelua. Elokuussa Olavi Laaksosen valmentama Suomi voitti Pohjoismaiden-mestaruusturnaukseen kuuluvassa ottelussa Helsingin olympiastadionilla Norjan 4–0 ja pelasi kaksi viikkoa myöhemmin saman turnauksen ottelussa Luulajassa Ruotsin kanssa tasan 2–2. Syyskuussa Helsingin olympiastadionilla Suomi otti historiansa ensimmäisen MM-karsintaotteluvoiton: vastustajana oli Puola, ja Juhani Peltosen ja Semi Nuorasen maaleilla sekä Lars Näsmanin torjunnoilla Suomi voitti 2–0. MM-karsinnan kotiottelut Skotlantia ja Italiaa sekä vierasottelu Puolaa vastaan päättyivät Suomen tappioon, kuten myös PM-sarjaan kuulunut vierasottelu Tanskaa vastaan. Kai Pahlman ja Asko Mäkilä tekivät vuoden maaotteluissa kumpikin kolme maalia.[4][5]
- Suomen-mestaruuden voitti Valkeakosken Haka, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui Lahden Reipas.[6] Kentille vuoden kilpailukiellon jälkeen palannut ja Helsingin Palloseurasta Helsingin Jalkapalloklubiin siirtynyt Kai Pahlman voitti maalikuninkuuden. HJK:n otteluissa kävi ennätyksellisesti yleisöä, ja korkein katsojamäärä oli 17 293 katsojaa HJK:n ja Hakan välisessä ottelussa.[7][8][9][10][11]
Jousiammunta muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Matti Haikonen ja Maire Lindholm voittivat henkilökohtaisen maailmanmestaruuden. Miesten joukkuekilpailussa Haikonen, Jorma Sandelin ja Tuomo Virtanen saavuttivat hopeaa kuten myös naisten joukkuekilpailussa Lindholm, Elma Haikonen ja Tuulikki Valkama.[12]
Jääkiekko muokkaa
- Suomen-mestaruuden voitti Porin Karhut, hopeaa sai Tampereen Ilves ja pronssille sijoittui Rauman Lukko.[13]
Jääpallo muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Neuvostoliitossa Suomi voitti Ruotsin mutta hävisi Neuvostoliitolle ja Norjalle ja jäi turnauksessa neljänneksi.[14][15]
- Suomen-mestaruuden voitti Warkauden Pallo -35, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui Oulun Palloseura.[16]
Koripallo muokkaa
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti viidennen peräkkäisen kerran Helsingin Kisa-Toverit, hopeaa sai helsinkiläinen Työväen Mailapojat ja pronssille sijoittui Helsingin NMKY.[17]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti kuudennen peräkkäisen kerran Helsingin Työväen Uimarit, hopeaa sai Jyväskylän Kiri ja pronssille sijoittui Työväen Mailapojat.[18]
Paini muokkaa
- Kreikkalais-roomalaisen painin maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Tampereella. Martti Laakso saavutti hopeaa alle 63-kiloisten sarjassa ja Eero Tapio pronssia alle 70-kiloisissa.[19]
Pikaluistelu muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Jouko Launonen saavutti yhteispisteissä hopeaa.[20]
Lähteet muokkaa
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 90. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Pihlaja, s. 110, 114
- ↑ Pihlaja, s. 135
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 185–187, 189–190. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 378. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 160. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 126. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Alaja, Erkki: Bollis. Töölön Pallokentän 100 vuotta., s. 219. Teos, 2015. ISBN 978-951-851-574-9.
- ↑ Kanerva, Juha ym.: Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 376–377. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27037-7.
- ↑ Soininen, Heidi (vast. toim.): Jalkapallokirja 2015, s. 314. Suomen Palloliitto, 2015. ISSN 0787-7188.
- ↑ Pihlaja, s. 217–221
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 140. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 185. Otava, 1970.
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 32–34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 270
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 272. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 550, 554