Matti Haikonen
Matti Haikonen (20. tammikuuta 1926 Räisälä – 21. lokakuuta 2006)[1] oli suomalainen jousiammunnan maailmanmestari.[2]
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Matti Haikonen Maire Lindholmin kanssa vuonna 1965. | |||
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten jousiammunta | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Västerås 1965 | yksilökilpailu | |
 Hopeaa |
Västerås 1965 | joukkuekilpailu | |
Haikonen voitti ensimmäisenä suomalaisena miesjousiampujana maailmanmestaruuden Västeråsissa vuonna 1965 tuloksella 2313.[2][3] Samoissa kilpailuissa Suomen Maire Lindholm voitti naisten mestaruuden.[4] Miesten joukkuekilpailussa, jossa suomalaisista ampuivat Haikonen, Jorma Sandelin ja Tuomo Virtanen, saavutti Suomi hopeaa.[5] Vuoden 1963 MM-kilpailuissa Helsingissä Haikonen sijoittui 23:nneksi ja vuonna 1967 Amersfoortissa 17:nneksi.[2]
Pohjoismaiden-mestaruuskilpailuissa Sandefjordissa 1966 Haikonen voitti kultaa sekä yksilökilpailussa, jossa hän ampui yksinkertaisen FITA-kierroksen maailmanennätyksen 1201, että joukkuekilpailussa. Haikonen sijoittui vuoden 1962 PM-kilpailuissa neljänneksi ja kilpaili myös vuoden 1964 kisoissa.[2]
Haikonen voitti Suomen-mestaruuden tauluammunnassa vuonna 1963.[6] Maastoammunnassa hän voitti vaistoluokan mestaruuden vuonna 1957 sekä merkkiluokan mestaruuden vuosina 1962–1964 ja 1967.[7] Huippuvuosinaan hän edusti Lännen Sokerin Jousiampujia.[2][8]
Myös hänen vaimonsa Elma Kyllikki Haikonen, o.s. Saari (9. elokuuta 1926 – 9. maaliskuuta 2012)[1] menestyi jousiammunnassa.[2] Haikosten kotikunta oli Säkylä.
Lähteet muokkaa
- Rantala, Risto & Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 5. 4. painos. Oy Scandia Kirjat Ab, 1979.
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Suomen sukututkimusseura: Hautahaku, Matti Haikonen, Uusikylän hautausmaa, Säkylä haudat.genealogia.fi. Arkistoitu 14.6.2021. Viitattu 14.6.2021.
- ↑ a b c d e f Rantala & Siukonen, s. 318-319
- ↑ Pihlaja, s. 219
- ↑ Pihlaja, s. 221
- ↑ Pihlaja, s. 220
- ↑ Pihlaja, s. 225
- ↑ Pihlaja, s. 226
- ↑ Pihlaja, s. 225–226