Suomen urheilu 1936
Suomalaiset urheilutapahtumat ja -saavutukset vuonna 1936
Suomen urheilu 1936 käsittelee vuoden 1936 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Olympialaiset muokkaa
- Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisissa Suomi saavutti yhden kultamitalin, kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli neljäs.[1]
- Berliinin kesäolympialaisten urheilukilpailuissa Suomi saavutti seitsemän kultamitalia, kuusi hopeaa ja kuusi pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli viides. Lisäksi Urho Karhumäki voitti taidekilpailuissa kultaa kirjallisuuden epiikka-sarjassa.[2]
Ammunta muokkaa
- Berliinin kesäolympialaisten ampumakilpailuissa Tapio Vartiovaara sijoittui vapaapistoolikilpailussa viidenneksi.[3]
Jalkapallo muokkaa
- Berliinin kesäolympialaisissa saksalaisen Ferdinand Fabran valmentama Suomi hävisi ainoan ottelunsa Perulle 3–7.[4][5] Vuoden muissa maaotteluissa Suomi voitti syyskuussa Oslossa Norjan 0–2, pelasi elokuussa Tallinnassa Viron kanssa tasan 2–2 sekä hävisi kotiottelunsa Tanskalle ja Ruotsille. William Kanerva, Ernst Grönlund ja Kurt Weckström tekivät vuoden maaotteluissa kukin kaksi maalia. Neljän maan kesken pelatussa vuosien 1933–1936 Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Suomi jäi viimeiseksi.[6][7]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai Helsingin Palloseura ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[8]
Jääkiekko muokkaa
- Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Ilves, hopeaa sai helsinkiläinen Kronohagens Idrottsförening ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[9]
Jääpallo muokkaa
- Suomen maajoukkue hävisi maaliskuussa Helsingissä Ruotsille 3–5.[10]
- Suomen-mestaruuden voitti Viipurin Palloseura, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui Viipurin Sudet.[11]
Melonta muokkaa
- Berliinin kesäolympialaisten melontakilpailuissa Evert Johansson sijoittui kajakkiyksiköiden 10 000 metrillä viidenneksi.[12]
Nyrkkeily muokkaa
- Berliinin kesäolympialaisissa Sten Suviosta tuli ensimmäinen olympiakultaa voittanut suomalaisnyrkkeilijä, kun hän oli paras välisarjassa (alle 66,6 kg).[13]
Paini muokkaa
- Berliinin kesäolympialaisten painikilpailuissa Lauri Koskela voitti kultaa kreikkalais-roomalaisen painin alle 66-kiloisten sarjassa ja Kustaa Pihlajamäki vapaapainin alle 61-kiloisissa. Kreikkalais-roomalaisessa painissa Aarne Reini saavutti hopeaa alle 61-kiloisten sarjassa ja Eino Virtanen pronssia alle 72-kiloisissa. Vapaapainissa pronssille ylsivät Hermanni Pihlajamäki alle 66-kiloisten sarjassa ja Hjalmar Nyström yli 87-kiloisissa.[14]
Pesäpallo muokkaa
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Hämeenlinnan Pallokerho ja hopealle sijoittui Kuusankosken Veto.[15]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Tampereen Pyrintö ja hopealle sijoittui kolmannen peräkkäisen kerran Pieksämäen Palloilijat.[16]
Pikaluistelu muokkaa
- Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisissa Birger Wasenius saavutti hopeaa 5 000 metrillä ja 10 000 metrillä sekä pronssia 1 500 metrillä. Antero Ojala sijoittui pronssille 5 000 metrillä.[17]
Pohjoismaiset hiihtolajit muokkaa
- Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisten pohjoismaisissa hiihtolajeissa Suomi saavutti yhden kulta- ja yhden pronssimitalin. Miesten viestihiihdossa kultaa voitti suomalaisjoukkue Sulo Nurmela, Klaus Karppinen, Matti Lähde ja Kalle Jalkanen. Pronssia saavutti Pekka Niemi 18 kilometrin hiihdossa. Karppinen sijoittui 50 kilometrin hiihdossa viidenneksi. Lauri Valonen oli yhdistetyssä neljäs ja mäkihypyssä kuudes.[18]
Purjehdus muokkaa
- Berliinin kesäolympialaisisten purjehduskilpailuissa suomalaisista parhaiten sijoittui Gunnar Grönblomin venekunnan "Cheerio", joka oli 8 metrin luokassa viides.[3]
Sotilaspartiohiihto muokkaa
- Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisten näytöslajeihin kuuluneessa sotilaspartiohiihdossa Suomi sijoittui toiseksi joukkueella Eino Kuvaja, Olli Remes, Kalle Arantola ja Olli Huttunen.[19]
Taitoluistelu muokkaa
- Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisissa Marcus Nikkanen sijoittui miesten yksinluistelussa seitsemänneksi.[20]
Voimistelu muokkaa
- Berliinin kesäolympialaisissa Ale Saarvalasta tuli ensimmäinen olympiakultaa voittanut suomalaisvoimistelija, kun hän oli paras rekkikilpailussa. Joukkuekilpailussa Suomi saavutti pronssia miehistöllä, johon Saarvalan lisäksi kuuluivat Martti Uosikkinen, Heikki Savolainen, Mauri Noroma, Esa Seeste, Ilmari Pakarinen, Einari Teräsvirta ja Eino Tukiainen. Uosikkinen oli 12-ottelussa parhaana suomalaisena viides; hevosella hän sijoittui neljänneksi ja hypyssä kuudenneksi. Rekillä Savolainen oli viides ja Pakarinen kuudes.[21]
Yleisurheilu muokkaa
- Berliinin kesäolympialaisten yleisurheilukilpailuissa Suomi saavutti kolme kultamitalia, viisi hopeaa ja kaksi pronssia. Ilmari Salminen, Arvo Askola ja Volmari Iso-Hollo ottivat 10 000 metrin juoksussa kolmoisvoiton. Muut kultamitalistit olivat Gunnar Höckert 5 000 metrin juoksussa ja Iso-Hollo 3 000 metrin estejuoksussa. Hopeaa saavuttivat Askolan lisäksi kaksoisvoitot varmistaneet Lauri Lehtinen 5 000 metrin juoksussa ja Kaarlo Tuominen 3 000 metrin estejuoksussa sekä Sulo Bärlund kuulantyönnössä ja Yrjö Nikkanen keihäänheitossa. Pronssia sai Iso-Hollon lisäksi Kalervo Toivonen keihäänheitossa.[22]
- Matti Järvinen paransi 18.6. Helsingissä keihäänheiton maailmanennätystulokseksi 77,23. Gunnar Höckert juoksi 16.9. Tukholmassa 3 000 metrin maailmanennätyksen 8.14,8 ja 24.9. samassa kaupungissa kahden mailin maailmanennätyksen 8.57,4. Lisäksi hän juoksi 2.10. Malmössä 2 000 metrin epävirallisen maailmanennätyksen 5.21,8. Volmari Iso-Hollo juoksi 8.8. Berliinin olympialaisissa 3 000 metrin estejuoksun epävirallisen maailmanennätyksen 9.03,8.[23]
Lähteet muokkaa
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
Viitteet muokkaa
- ↑ Arponen, s. 402
- ↑ Arponen, s. 121–122
- ↑ a b Arponen, s. 130
- ↑ Arponen, s. 131
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 86, 91–94. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 87, 97. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 370. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Pihlaja, s. 256
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Arponen, s. 129–130
- ↑ Arponen, s. 121, 127
- ↑ Arponen, s. 126–127
- ↑ Pihlaja, s. 531
- ↑ Pihlaja, s. 533
- ↑ Arponen, s. 403
- ↑ Arponen, s. 402–403
- ↑ Arponen, s. 401, 404
- ↑ Arponen, s. 404
- ↑ Arponen, s. 121, 127–128
- ↑ Arponen, s. 121–125
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 506–507. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.