Gunnar Höckert
Gunnar Mikael Höckert (12. helmikuuta 1910 Helsinki – 11. helmikuuta 1940 Johannes[1]) oli suomalainen kestävyysjuoksija, joka voitti 5 000 metrin olympiakultaa vuonna 1936[2].
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Gunnar Höckert Berliinin olympialaisissa 1936. | |||
Maa: Suomi | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Berliini 1936 | 5 000 m |
Henkilötiedot
muokkaaHöckertin vanhemmat olivat konsulina ja pankkiirina työskennellyt Mikael Höckert ja Walborg Emilia Lindegrén. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Nya svenska läröverketistä vuonna 1932, jonka jälkeen Höckert opiskeli ruotsalaisessa kauppakorkeakoulussa ja valmistui ekonomiksi 1936. Hän työskenteli Oy Electrolux Ab:ssä 1934–1935, Mercantile Oy:ssä 1935–1936 ja viimeiseksi Oy Kapselo Ab:ssä prokuristina.[3]
Urheilu-ura
muokkaaHöckert edusti helsinkiläistä Idrottsklubben-32-seuraa, jossa häntä valmensi Runar Hällsten. Hänen juoksu-uransa huippuhetket jäivät vuoteen 1936. 5 000 metrin juoksun finaali Berliinin olympialaisissa 1936 alkoi hyvällä vauhdilla. Yhdysvaltalainen Donald Lash aloitti vauhdinpitäjänä, mutta kolme suomalaista ohitti hänet 2 000 metrin kohdalla. Pian sen jälkeen kisa muodostui edellisten olympiakisojen voittajan ja maailmanennätyksen haltijan Lauri Lehtisen ja Höckertin väliseksi kamppailuksi. Viimeisellä kierroksella Höckert jätti Lehtisen taakseen ja voitti maailman sen vuoden parhaalla ajalla ja olympiaennätyksellä 14.22,2. Kolmas suomalainen Ilmari Salminen oli saamassa pronssia ja tuomassa Suomeen kolmoisvoiton, mutta kaatui 750 metriä ennen maalia ja jäi kuudenneksi. Höckert juoksi Tukholmassa myöhemmin samana vuonna 16. syyskuuta maailmanennätyksen 3 000 metrillä (8.14,8). Viikkoa myöhemmin samalla radalla hän juoksi ennätyksen 2 mailin matkalla (8.57,4) ja vielä viikkoa myöhemmin sivusi ranskalaisen Jules Ladoumèguen 2 000 metrin maailmanennätystä 5.21,8 Malmössä. Myöhemmin Höckertin uraa vaikeutti nivelreuma eikä hän enää saavuttanut vuoden 1936 tasoaan. Paavo Nurmi piti häntä silti 1930-luvun lahjakkaimpana suomalaisjuoksijana.[4]
Urheilusaavutuksia
muokkaaSota-aika
muokkaaVarusmiespalveluksensa vuosina 1932–1933 suorittanut Höckert osallistui talvisotaan vapaaehtoisena, koska häntä ei sairautensa vuoksi kutsuttu sotaa edeltäviin ylimääräisiin kertausharjoituksiin.[4] Höckert toimi JR10:ssä joukkueenjohtajana, osallistuen Summan torjuntataisteluihin Marjapellonmäellä.[5] Reservin vänrikki Höckert sai surmansa Karjalankannaksella Karhulan kylän Kinnassaaren lähellä, kun kranaatti osui pikakivääripesäkkeeseen, vain päivää ennen kuin olisi täyttänyt 30 vuotta.[3] Kilpakumppani Lehtinen lahjoitti oman, vuonna 1932 voittamansa olympiakultamitalin talvisodassa haavoittuneelle Matti Mäkiselle kunnioittaakseen Höckertin muistoa.[4]
Lähteet
muokkaa- Gunnar Höckert Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
Viitteet
muokkaa- ↑ Höckert, Gunnar Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneet. Arkistolaitos. Arkistoitu 24.7.2020. Viitattu 23.7.2020.
- ↑ Athletics XI Olympic Games, Berlin, 1936 : Official Report, v.1. 1937. German Olympic Committee/LA84 Foundation. Viitattu 4.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Isänmaan puolesta. Talvisodassa 1939–1940 kaatuneiden upseereiden elämäkerrasto, s. 137-138. WSOY, 1949.
- ↑ a b c d e Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä, s. 388–389. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8
- ↑ Gunnar Lindqvist: Kun Gunnar Höckert lainasi sotatankin (pdf) Kansa Taisteli. 2/1964. Viitattu 8.12.2015.
Aiheesta muualla
muokkaa- Autio, Veli-Matti: Höckert, Gunnar (1910–1940) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 4.3.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
1912: Hannes Kolehmainen | 1920: Joseph Guillemot | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Ville Ritola | 1932: Lauri Lehtinen | 1936: Gunnar Höckert | 1948: Gaston Reiff | 1952: Emil Zátopek | 1956: Vladimir Kuts | 1960: Murray Halberg | 1964: Robert Schul | 1968: Mohamed Gammoudi | 1972: Lasse Virén | 1976: Lasse Virén | 1980: Miruts Yifter | 1984: Sa’id Awita | 1988: John Ngugi | 1992: Dieter Baumann | 1996: Vénuste Niyongabo | 2000: Millon Wolde | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Kenenisa Bekele | 2012: Mohamed Farah | 2016: Mohamed Farah | 2020: Joshua Cheptegei | 2024: Jakob Ingebrigtsen |