Suomen luonnonsuojelulainsäädäntö
Suomen luonnonsuojelulainsäädäntö koostuu useista laeista. Normiperusteena on 1995 alkaen ollut myös Euroopan talousyhteisön neuvoston, Euroopan yhteisön neuvoston ja Euroopan unionin neuvoston direktiivit eli sitovat lainsäädäntöohjeet, joiden sisältö on vietävä kohtuullisessa ajassa kansainväliseen lainsäädäntöön.
Suomen luonnonsuojelulain ja erämaalain perusteella on noin yhdeksän prosenttia Suomen pinta-alasta suojeltua. Valtioneuvosto on hyväksynyt seitsemän luonnonsuojeluohjelmaa.
Suomen luonnonsuojelulaki
muokkaa- Pääartikkeli: Suomen luonnonsuojelulaki
Suomen luonnonsuojelualueet
muokkaaLuonnonsuojelulaki määrittää luonnonsuojelualueiksi kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet.
Suomen erämaalaki
muokkaa- Pääartikkeli: Suomen erämaalaki
Tarkoitus
muokkaaLain tarkoituksena on perustaa erämaa-alueita alueiden erämaaluonteen säilyttämiseksi, saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamiseksi sekä luonnon monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittämiseksi. Laki kohdistuu 12 Lapissa rajattuun erämaa-alueeseen.
Euroopan unionin voimassa olevat direktiivit
muokkaaLuonnonsuojelulain 3 §:ssä todetaan Suomessa toimeenpantavaksi Euroopan yhteisön Euroopan talousyhteisön neuvoston luontodirektiivin ja lintudirektiivin.
Kansainväliset sopimukset
muokkaaLuonnonsuojelulain 4 §:ssä, että Suomessa toimeenpantavaksi Euroopan unionin noudattamien direktiivien lisäksi myös Suomen solmimat kansainväliset sopimukset, joista osa on solmittu ennen Suomen liittymistä 1. tammikuuta 1995 Euroopan unionin jäseneksi ja jotka on solmittu Euroopan talousyhteisöstä ja sen seuraajasta Euroopan yhteisöstä riippumatta.