Suomen luonnonsuojelualueet
Suomen suojeltujen alueiden tarkoituksena on suojella luontoa sen alkuperäisessä olotilassa ja varmistaa ekosysteemien toimivuus.
Varsinaiset luonnonsuojelualueetMuokkaa
- Kansallispuistot - 40 kpl - 9 822 km²[1]
- Luonnonpuistot - 19 kpl - 1 536 km²[1]
- Soidensuojelualueet - 171 kpl - 4 618 km²[1]
- Lehtojensuojelualueet - 51 kpl - 12 km²[1]
- Vanhojen metsien suojelualueet - 91 kpl - 97 km²[1]
- Hylkeidensuojelualueet - 7 kpl - 188 km²[1]
- Muut valtion luonnonsuojelualueet - 38 kpl - 479 km²[1]
- Yksityiset luonnonsuojelualueet valtionmailla - 106 kpl - 83 km²[1]
- Metsähallituksen päätöksellä perustetut luonnonsuojelualueet - 24 kpl - 8 km²[1]
Valtion omistamat alueet kattavat 16 828 km² suojellun maan alasta (2012).[1]
- Yksityismaiden luonnonsuojelualueet - 7 773 kpl - 2 329 km² (2011)[2]
- Koskiensuojelulaki suojelee 53 yksittäistä koskea, jokiosuutta tai valuma-aluetta voimalaitosrakentamiselta.
- Valtioneuvoston lintuvesiensuojeluohjelma koskee 287 merkittävää lintujärveä tai muuta vesialuetta. Ohjelma aloitettiin 3. kesäkuuta 1982.
Suojelualueiden perustaminenMuokkaa
Kansallis- ja luonnonpuistoja lukuun ottamatta valtion omistamalle maalle perustettavat yli 100 hehtaarin kokoiset suojelualueet perustetaan valtioneuvoston asetuksella ja tätä pienemmät ympäristöministeriön asetuksella.[3]
Yksityisen maanomistajan maalle perustettavat luonnonsuojelualueet perustetaan Ahvenanmaalla maakunnan itsehallinnon järjestyksessä ja manner-Suomessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksellä.
Muut valtion alueetMuokkaa
- Virkistysmetsät - 99 kpl - 1 644 km²
- Retkeilyalueet - 7 kpl - 355 km²[1]
- Erämaa-alueet - 12 kpl - 14 903 km²[1]
Natura 2000Muokkaa
Natura 2000 -alueet ovat luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi Euroopan unionissa perustettuja alueita. Ne eivät ole tiukasti rajattuja luonnonsuojelualueita siksi, että niissä on mahdollista rajatusti mm. metsätalous.