Suomen jääkärien elämäkerrasto
Suomen jääkärien elämäkerrasto on Preussin kuninkaallisessa jääkäripataljoona 27:ssä palvelleiden suomalaisten sotilaiden eli jääkärien matrikkeli. Se on julkaistu vuonna 1938 ja sisältää 1 896 jääkärin tiedot. 915-sivuisen teoksen on toimittanut puolustusministeriön sotahistoriallinen toimisto ja se on painettu Werner Söderström Osakeyhtiön kirjapainossa Porvoossa.[1] Teoksen ainoaksi jäänyt täydennysosa julkaistiin vuonna 1957. Vuonna 1975 julkaistiin uusi laitos nimellä Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.[2]
Teoksen rakenne muokkaa
- Esipuhe Suomen jääkärien elämäkerrasto. tarkastelee teoksen syntyyn vaikuttaneita tekijöitä.
- Esipuhetta seuraavat lyhenneluettelot Kunnia- ja ansiomerkeistä käytetyt lyhennykset ja Ulkomaisista ritarikunnista ja kunniamerkeistä käytetyt lyhennykset.
- Elämäkerrat -osan kukin henkilöesittely sisältää henkilötiedot, liittymisen ja vaiheet Jääkäripataljoona 27:ssä ja sitä edeltäneissä muodostelmissa, Suomeen paluun ajankohdan, toiminnan sisällissodan aikana ja mahdollisen sotilasuran, siviilitehtävät ja tiedon mahdollisesta kuolemasta. Kunkin henkilön tiedot päättyvät luetteloon mahdollisista kunniamerkeistä.
- Hakemistoa ei ole.
Esipuheessa mainittuja elämäkerraston syntyvaiheita ja niiden päivämääriä muokkaa
- 23. syyskuuta 1918 perustettiin Jääkäritoimisto huolehtimaan jääkäriliikkeeseen liittyvistä tehtävistä. "Valokuvilla varustetun jääkärimatrikkelin toimittaminen" oli näistä tehtävistä ensimmäisenä mainittu, mutta siirtyi kiireellisempien tieltä.
- 28. toukokuuta 1923 everstiluutnantti Vossin laatiman jääkäriluettelon painattamispäätös tehtiin Jääkäriliitossa.
- 25. marraskuuta 1938 päivättiin Suomen jääkärien elämäkerraston esipuhe (Heikki Nurmio).
Suomen jääkärien elämäkerrasto: I täydennysosa muokkaa
Matrikkelin I täydennysosa ilmestyi Jääkäriliiton julkaisemana vuonna 1957. Se on painettu Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjapainossa Helsingissä ja käsittää 224 sivua. Teos kattaa ilmoitetut muutokset matrikkelitiedoissa 31. joulukuuta 1956 asti. Teoksen on toimittanut ja marraskuulle 1954 päivätyn esipuheen kirjoittanut kenraalimajuri evp Väinö H. Vainio, joka myös esitteli teosta seuraavana vuonna ilmestyneessä Jääkäriliike 40 vuotta -julkaisun artikkelissaan. [3][4] Täydennysosan laatimisen rahoitti Hallansäätiö.[5]
Vainio kuvaa täydennysosan tietojen hankkimista hankalaksi: ensimmäiseen aineistopyyntöön jatkosodan jälkeen ei saatu juurikaan vastauksia. "Tuskin mikään palvelus Lockstedtin leirillä tai Libaussakaan lienee ollut jääkäreille niin vastenmielinen kuin omien elämäkertatietojen lähettäminen", Vainio kirjoittaa. Hankintaprosessia tehostettiin ja välineinä alettiin käyttää sanomalehtiä, kirjeenvaihtoa, puhelinsoittoja sekä sotilasviranomaisten ja papiston apua.[5]Sotilaallisesta toiminnastaan jääkärit kertoivat niukasti. Vainio pitää tätä hyveenä, osoituksena jääkärien vaatimattomuudesta. Täydennysosaan haluttiin tietoja paitsi jääkärien itsensä vaiheista, myös heidän jälkeläisistään. Tältä osin saadut tiedot vaihtelivat niin paljon, että lopulta päädyttiin matrikkeliin sisällyttämään vain lasten lukumäärät ja sukupuolet.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Puolustusministeriön sotahistoriallinen toimisto (toimittanut): Suomen jääkärien elämäkerrasto. Porvoo, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1938.
- ↑ Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV. Vaasa: Jääkäriliitto, 1975. ISSN 0355-8002. ISBN 951-99046-8-9.
- ↑ Suomen jääkärien elämäkerrasto : I täydennysosa. Jääkäriliitto r.y, 1957.
- ↑ ”Jääkärimatrikkeli (kirj. V.H. Vainio,)”, Jääkäriliike 40 vuotta, s. 140-142. Helsinki: Jääkäriliitto, 1955. (suomeksi)
- ↑ a b Vainio 1955, 140
- ↑ Vainio 1955, 141