Staatsoper Unter den Linden
Staatsoper Unter den Linden (myös Lindenoper) on Saksan pääkaupungin Berliinin vanhin oopperatalo ja vanhin säilynyt teatterirakennus. Se sijaitsee nimensä mukaisesti Unter den Linden -kadun varrella.
Historia muokkaa
1700-luku muokkaa
Preussin kuningas Fredrik II Suuri toimeksiantoi alkuperäisen oopperarakennuksen rakennuttamisen vuonna 1741. Hoviooppera vihittiin 7. joulukuuta vuonna 1742 Carl Heinrich Graunin teoksella Cleopatra e Cesare. Oopperarakennus oli osa Forum Fridericianumin (nyk. Bebelplatz) kokonaisuutta ja sen suunnittelusta oli vastannut arkkitehti Georg Wenzeslaus von Knobelsdorff. Se oli myös ensimmäinen kuninkaallinen teatterirakennus Saksassa sekä suurin tuon ajan Euroopassa. Vuonna 1787 rakennusta uudistettiin arkkitehti Carl Gotthard Langhansin johdolla.
1800-luku muokkaa
Oopperarakennus paloi maan tasalle vuoden 1843 elokuussa. Vuotta myöhemmin vihittiin uusi, Carl Gotthard Langhansin suunnittelema oopperarakennus käyttöön Giacomo Meyerbeerin teoksella Ein Feldlager in Schlesien. Rakennusta uudistettiin jonkin verran vuonna 1869.
Vuonna 1842 Gottfried Wilhelm Taubert aloitti oopperassa säännöllisten sinfoniakonserttien perinteen. Samana vuonna Giacomo Meyerbeer seurasi Gaspare Spontinia oopperan Generalmusikdirektorina. Vuoden ajan myös Felix Mendelssohn Bartholdy johti oopperassa sinfoniakonsertteja.
1900-luku muokkaa
Oopperatalo nimettiin nykyiselleen, Staatsoper Unter den Lindeniksi vuonna 1918 Saksan keisarikunnan romahdettua. Käytyään läpi suuren kunnostusoperaation, oopperatalo jälleenavattiin vuoden 1928 huhtikuussa.
Toisessa maailmansodassa Staatsoper tuhoutui Berliinin ilmapommituksissa kahdesti. Ensimmäinen tuhoutuminen tapahtui vuoden 1941 huhtikuussa, jonka jälkeen se rakennettiin uudelleen E. Meffertin johdolla. Toinen tuhoutuminen tapahtui helmikuussa 1945. Oopperatalo rakennettiin jälleen uudelleen, tällä kertaa Richard Paulickin johdolla vuosina 1952–1955. Tuolloin se rakennettiin alkuperäistä Knobelsdorffin oopperataloa mukaillen. Molempien jälleenrakennusurakoiden jälkeen ooppera avattiin Richard Wagnerin teoksella Die Meistersinger von Nürnberg.
Sodan päätyttyä ooppera sai 1945 nimen Deutsche Staatsoper Berlin. Ennen Paulickin johtamien jälleenrakennustöiden valmistumista vuonna 1955 ooppera soitti Admiralspalastissa. Vuosina 1983–1986 oopperataloa restauroitiin laajalti. 1990-luvulla se sai takaisin nimensä Staatsoper Unter den Linden.
Merkittäviä kantaesityksiä muokkaa
- 1742: Carl Heinrich Graun, Cleopatra e Cesare
- 1746: Carl Heinrich Graun, Demofoonte, Re di Tracia
- 1755: Carl Heinrich Graun, Montezuma
- 1798: Johann Friedrich Reichardt, Die Geisterinsel
- 1800: Johann Friedrich Reichardt, Lieb und Treue
- 1801: Johann Friedrich Reichardt, Jery und Bäteli
- 1825: Gaspare Spontini, Alcidor
- 1829: Gaspare Spontini, Agnese di Hohenstaufen
- 1833: Heinrich Marschner, Hans Heiling
- 1844: Giacomo Meyerbeer, Das Feldlager in Schlesien
- 1849: Otto Nicolai, Die lustigen Weiber von Windsor
- 1895: Wilhelm Kienzl, Der Evangelimann
- 1899: Albert Lortzing, Regina
- 1902: Ethel Smyth, Der Wald
- 1904: Ruggiero Leoncavallo, Der Roland von Berlin
- 1922: Franz Schmidt, Fredigundis
- 1924: Ernst Krenek, Die Zwingburg
- 1925: Alban Berg, Wozzeck
- 1926: Franz Schreker, Der singende Teufel
- 1930: Darius Milhaud, Christophe Colomb
- 1931: Hans Pfitzner, Das Herz
- 1934: Alban Berg, Sinfonische Stücke aus Lulu
- 1935: Paul Graener, Der Prinz von Homburg
- 1935: Eduard Künneke, Die große Sünderin
- 1938: Werner Egk, Peer Gynt
- 1939: Rudolf Wagner-Régeny: Die Bürger von Calais
- 1949: Leo Spies/Tatjana Gsovsky: Don Quixote
- 1951: Paul Dessau, Die Verurteilung des Lukullus
- 1957: Werner Egk, Der Revisor
- 1966: Paul Dessau, Puntila
- 1969: Paul Dessau: Lanzelot
- 1974: Paul Dessau, Einstein
- 1979: Paul Dessau, Leonce und Lena
- 1989: Siegfried Matthus, Graf Mirabeau
- 1999: Elliott Carter, What next?
- 2005: Hans Zender Chief Joseph
- 2007: Hans Werner Henze Phaedra
Aiheesta muualla muokkaa
