Sourou Migan Apithy
Marcellin Joseph Sourou Migan Apithy (8. huhtikuuta 1913 Porto-Novo – 3. joulukuuta 1989 Pariisi[1]) oli beniniläinen poliitikko, joka toimi maansa (silloisen Dahomeyn) presidenttinä vuosina 1964–1965.
Guniperheeseen syntynyt Sourou Migan Apithy kävi katolisen lähetyskoulun, suoritti keskikoulun Bordeauxissa ja opiskeli kauppa- ja oikeustieteitä Pariisissa. Valmistuttuaan hän työskenteli kirjanpitotoimistoissa Ranskassa.[1]
Apithy edusti Léopold Sédar Senghorin kanssa afrikkalaista sivistyneistöä Ranskan siirtomaiden tulevaisuutta pohtineessa Brazzavillen konferenssissa vuonna 1944. Hän palasi seuraavana vuonna Dahomeyhin ja meni mukaan politiikkaan. Apithy valittiin lokakuussa 1945 Ranskan ensimmäiseen perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen, kesäkuussa 1946 toiseen perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen, marraskuussa Ranskan kansalliskokoukseen, joulukuussa Dahomeyn yleisneuvostoon ja marraskuussa 1947 Ranskan Länsi-Afrikan suureen neuvostoon. Apithysta tuli Francis Aupiaisin kuoltua Dahomeyn tärkein poliitikko, joka johti vuonna 1946 perutettua Dahomeyn edistyspuoluetta ja toimi siirtomaan yleisneuvoston puheenjohtajana.[1]
Poliittisen uransa sosialistina aloittanut Apithy valittiin vuonna 1946 radikaalin Rassemblement démocratique africain -puolueen varapuheenjohtajaksi. Hän siirtyi kuitenkin pian kilpailevaan Indépendants d’outre-mer -ryhmään ja ajautui myöhemmin yhä enemmän oikealle. Ennen vuoden 1951 kansalliskokousvaaleja Apithy erosi Dahomeyn edistyspuolueesta ja hänet valittiin uudelleen maan kaakkoisosan heimopäälliköiden tuella. Vaalien jälkeen Apithy perusti Dahomeyn tasavaltalaispuolueen, joka sai vuoden 1952 aluekokousvaaleissa enemmistön ja muodosti koalition maan pohjoisosan edustajien kanssa.[1]
Apithy valittiin vuonna 1956 kolmannen kerran Ranskan kansalliskokouksen edustajaksi. Seuraavana vuonna Dahomeyn tasavaltalaispuolue sai jälleen enemmistön aluekokoukseen ja Apithy nimitettiin vuonna 1956 hyväksytyn ”puitelain” mukaisen hallituksen varapuheenjohtajaksi. Vuonna 1958 kansanäänestyksessä Dahomey hyväksyi Charles de Gaullen esittämän Ranskan viidennen tasavallan perustuslain ja Apithysta tuli maan ensimmäinen pääministeri. Vuoden 1959 aluekokousvaaleissa tasavaltalaispuolue menetti enemmistönsä ja pääministeriksi valittiin maan pohjoisosaa edustanut Hubert Maga.
Dahomeyn itsenäistyttyä vuonna 1960 Apithy hyväksyi presidentiksi valitun Magan yhteistyötarjouksen, ja hänestä tuli ensin varapääministeri ja sitten varapresidentti sekä kehitys- ja suunnitteluministeri. Yhteistyösuhteen katkettua Apithy lähetettiin maan suurlähettilääksi Ranskaan vuosiksi 1962–1963.[1]
Sotilaiden syrjäytettyä Magan vuonna 1963 Christophe Soglo nimitti Apithyn hallituksensa valtiovarain-, talous- ja suunnitteluministeriksi. Apithy perusti maan keskiosaa edustaneen Justin Ahomadegbén kanssa Dahomeyn demokraattisen puolueen ja vuoden 1964 vaaleissa hänet valittiin presidentiksi. Miesten välisessä valtataistelussa Apithy suuntautui yhteistyöhön Neuvostoliiton ja Kiinan kanssa, ja maata vaivasivat vakavat talousongelmat sekä pohjoisen väestön tyytymättömyys. Ahomadegbé syrjäytti Apithyn marraskuussa 1965, ja pian sen jälkeen Soglon johtamat sotilaat ottivat jälleen vallan käsiinsä.[1]
Apithy asui sittemmin Ranskassa, josta hän palasi Dahomeyhin osallistumaan vuoden 1970 presidentinvaaleihin. Sotilaiden keskeytettyä vaalit Apithy, Maga ja Ahomadegbé muodostivat presidenttineuvoston, mutta Apithy ei ehtinyt toimia sen johtajana ennen Mathieu Kérékoun johtamaa uutta vallankaappausta vuonna 1972. Apithy oli triumviraatin muiden jäsenten tavoin vangittuna vuoteen 1981, jolloin hän muutti Ranskaan. Elämänsä viimeiset vuodet hän kirjoitti muistelmiaan.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Istorija Afriki v biografijah, s. 415–419. Moskva: Rossijski gosudarstvennyi gumanitarnyi universitet, 2012. ISBN 978-5-7281-1358-4. Teoksen verkkoversio.